Nikeforos (erakkomunkki)

vanhurskas Nikeforos Athoslainen

Erakkomunkki Nikeforos eli Nikeforos Athoslainen – joissakin yhteyksissä hänestä käytetään myös nimeä Nikeforos Albanialainen – eli munkkina Athoksella 1200 -1300 -lukujen taitteessa. Hänen syntymästään ja ja kuolinajastaan ei ole varmaa tietoa. Joissakin yhteyksissä (muun muassa Filokaliassa) hänen sanotaan syntyneen vuonna 1340, kun taasen joissain toisissa yhteyksissä hänen sanotaan kuolleen ennen vuotta 1300. Saattaa myös olla, että hänestä kertoviin tietoihin on sekoittunut toisen samoihin aikoihin sijoittuvan Nikeforoksen – Nikeforos Gregorasin – tietoja. Myös Gregorasilla oli yhteyksiä Gregorios Palamakseen ja hän eli samoihin aikoihin (n. 1295 – 1360) kuin ensimmäinen Nikeforos.

Joka tapauksessa hän eli ja kilvoitteli munkkina Athoksella noihin aikoihin ja hänestä on sanottu, että hänellä oli mahdollisuus kilvoitella yksinäisyydessä keskittyen täysin sisimpänsä varjelemiseen vapaana maallisista huolista ja että siellä ollessaan toimi myös opettajana myöhemmin kuuluisaksi tulleelle pyhälle Gregorios Palamakselle, Tessalonikin arkkipiispalle.

Joidenkin tietojen mukaan hän oli syntyään roomalaiskatolinen, mutta kääntyi sitten ortodoksiksi matkustettuaan Albaniasta Bysantin keisarikuntaan.

Hänet tunnetaan myös hengellistä raittiutta käsittelevästä kirjoituksestaan ”Sisäisestä raittiudesta ja sydämen varjelemisesta”, joka on sisällytetty Filokaliaan (IV: 28-44). Siihen hän on koonnut otteita pyhien isien opetuksista ja elämäkerroista ja samalla täydentänyt niitä omalla kokemuksellaan ja siihen perustuvilla neuvoilla.

Nikeforoksen opetuksia Filokaliassa

Erakkomunkki Nikeforokselta kysyttiin, mitä tarkkaavaisuus on ja kuinka se voidaan saavuttaa? (Filokalia 4: 41-44). Hän vastasi:

Jotkut pyhistä ovat kutsuneet tarkkaavaisuutta mielen varjelemiseksi, jotkut sydämen vartioimiseksi, jotkut henkiseksi raittiudeksi, muutamat mielen hiljaisuudeksi ja jotkut vielä muilla nimillä. Nämä eri nimitykset tarkoittavat kuitenkin yhtä ja samaa asiaa.

* Tarkkaavaisuus on vilpittömän katumuksen merkki.

* Se on sielun paluuta alkuperäiseen tilaansa, vihaa maailmaa kohtaan ja kohoamista Jumalan luo.

* Tarkkaavaisuus on synnistä luopumista ja hyveeseen palaamista.

* Se on ehdotonta varmuutta syntien anteeksi saamisesta.

* Tarkkaavaisuus on hengellisen näkemisen alku tai pikemminkin sen välttämätön perusta, sillä se saa Jumalan ikään kuin kumartumaan alas ja ilmestymään mielelle.

* Tarkkaavaisuus on mielen häiriintymättömyyttä tai paremminkin täydellistä hiljentymistä, jolla Jumala laupeudessaan palkitsee sielun.

* Tarkkaavaisuus on pahojen ajatusten tuho; se on Jumalan muistamisen palatsi ja voimavarasto, joka auttaa kestämään kärsivällisesti kaikki vastoinkäymiset.

* Tarkkaavaisuus auttaa osaltaan uskon, toivon ja rakkauden synnyssä.

Tarkkaavaisuuteen, joka on kaikista saavutuksista suurin, päästään useimmiten – etten sanoisi lähes poikkeuksetta – opetuksen avulla.

Sen tähden meidän tuleekin etsiä itsellemme eksytyksestä vapaa ohjaaja, että hänen selitystensä ja opetustensa perusteella oppisimme tuntemaan sekä ”oikealta” että ”vasemmalta” meitä mielen tarkkaamisen kilvoituksessa väijyvät kiusaukset, ts. riittämättömän tai ylettömän yrittämisen, jotka ovat peräisin pahasta hengestä.

Kaivatun ja suloisen tarkkaavaisuuden vanavedessä sieluusi saapuvat kaikki muutkin hyveet: rakkaus, ilo, rauha jne. Ne antavat sinulle vastauksen kaikkiin pyyntöihisi Jeesuksessa Kristuksessa meidän Herrassamme.

(lähde Filokalia IV)

HAP