Tšekin ja Slovakian ortodoksinen kirkko
Ortodoksi.netista
| Tšekin ja Slovakian autokefalinen ortodoksinen kirkko | |
| Perustaja(t) | Pyhät Kyrillos ja Methodios |
| Autokefalian/autonomian myöntäminen | 1951, 1998 |
| Autokefalia/autonomia tunnustettu | 1951 Venäjä, 1998 Konstantinopoli |
| Nykyinen päämies | Prahan arkkipiispa ja Tšekinmaan ja Slovakian metropoliitta Kryštof (Pulets) |
| Keskuspaikka | Prešov, Slovakia |
| Alue | Tšekki ja Slovakia |
| Ulkomaiset alueet / diaspora | - |
| Liturginen kieli/kielet | kirkkoslaavi |
| Kirkkomusiikki / musiikillinen traditio | prostopinije |
| Kirkkokalenteri | juliaaninen kalenteri, korjattu juliaaninen kalenteri |
| Jäsenmäärä (arvio) | 71 000 |
| Viralliset kotisivut | Pravoslavné křesťanství |
Tšekin ja Slovakian kirkko on täysin itsenäinen, autokefalinen ortodoksinen kirkko, jonka alue kattaa nykyisen Tšekin tasavallan ja Slovakian tasavallan alueet. Kirkon päämiehenä toimii Hänen autuutensa Prahan arkkipiispa ja Tšekinmaan ja Slovakian metropoliitta Kryštof, joka valittiin tähän tehtävään vuonna 2006.
Historia
Tšekin ja Slovakian kirkolla on sekä todella vanhaa että uutta historiaa. Nykyinen kirkko toimii suunnilleen samalla alueella kuin Määri, jossa veljekset Kyrillos ja Methodios aloittivat slaavien käännyttämisen kristinuskoon ja jossa otettiin käyttöön ortodoksisen kirkon liturginen ja kanoninen kirkkojärjestys kirkkoslaavinkielisenä. Samalla veljekset kehittivät paikallisten ihmisten käyttöön slaavinkielisen kirjaimiston. Tämä kehitysvaihe loppui Methodioksen kuoleman jälkeen vuonna 885, kun paavi Stefanus V pakotti kaikki veljesten seuraajat jättämään alueen, joka käsitti suunnilleen nykyisen Tšekin tasavallan. Ortodoksinen usko säilyi lähes nykypäivään asti Slovakian alueella, koska se oli lähempänä Kiovan Rusia ja sen vaikutuksen alaisena melko kauan. Rooman uniaattitoimet katkaisivat tämänkin kehityksen.
I maailmansodan jälkeen kirkko elpyi
Kun oikeudelliset rajoitukset kuulua ortodoksiseen kirkkoon poistettiin ensimmäisen maailmansodan lopulla, useat ihmiset siirtyivät takaisin roomalaiskatolisista uniaateista ortodokseiksi. Kirkolla oli ollut paljon pyrkimyksiä yhdistyä Serbian kirkon kanssa jo ennen sotia. Näissä pyrkimyksissä oli vahvasti mukana roomalaiskatolinen pappi Matthias Pavlik, joka oli ollut kiinnostunut ortodoksisuudesta jo vuosia. Serbian kirkon suostumuksella isä Matthias vihittiin ortodoksisen kirkon piispaksi nimellä Gorazd.
Syyskuussa 1921 Serbian patriarkka Dimitri vihki arkkimandriitta Gorazdin Määrin ja Sleesian piispaksi pyhän arkkienkeli Mikaelin katedraalissa Belgradissa, silloisessa Jugoslaviassa, nykyisessä Serbiassa. Piispa Gorazdin katsottiin olevan Määrin arkkipiispa Methodioksen seuraaja ja siksi hänelle annettiin pyhän Methodioksen oppilaan Gorazdin nimi.
Silloisen uuden valtion, Tšekkoslovakian, ortodoksisena johtajana piispa Gorazd elvytti ortodoksisen kirkkoyhteisön Böömiin, Määriin ja Slovakiaan. Böömissä hän henkilökohtaisesti valvoi yhdentoista kirkon ja kahden kappelin rakentamista. Hän myös julkaisi tarpeellisia kirjoja kirkon käyttöön tšekin kielellä. Hän myös tuki voimakkaasti niitä ihmisiä Slovakiassa ja nykyisen Ukrainan alueella, jotka halusivat palata takaisin esi-isien ortodoksiseen uskoon uniaattikirkoista. Tänä sotien välisenä aikana piispa Gorazd rakensi pienen Tšekin kirkon, jolla hän halusi osoittaa, miten tiiviisti ortodoksinen usko liittyy tšekkiläiseen kansaan.
II maailmansodan aikana kirkko taantui
Kun Hitler ja natsit vyöryivät läpi Euroopan, ankarat säännöt tulivat voimaan useissa maissa. Tšekkoslovakia ei eronnut näistä maista, kun se kärsi Hitlerin julmista säännöistä tämän lakeijan, valtakunnanprotektori Reinhard Heydrichin julman vallan alla. Toukokuun 27. päivänä 1942 tšekkiläiset patriootit yrittivät murhata Heydrichin, joka menehtyikin myöhemmin vammoihinsa, ja pakenivat pyhien Kyrilloksen ja Methodioksen katedraalin kryptaan Prahassa tarkoituksenaan jatkaa sieltä pakoa edelleen. Heitä auttoivat kirkon maallikkojäsenet, jotka informoivat asiasta myös piispa Gorazdia. Karkurien piilopaikka oli kuitenkin natsien tiedossa ja he hyökkäsivät katedraaliin 18. päivänä kesäkuuta ja tappoivat kaikki karkurit. Ortodoksiset maallikot ja piispa Gorazd pidätettiin ja heitä kidutettiin raa’alla tavalla ja viimein tapettiin syyskuussa 1942.
Kostoksi natsit kielsivät vielä kirkon toiminnan Böömin ja Määrin alueilla. Kirkot ja kappelit suljettiin ja monia pöyristyttäviä julmuuksia tapahtui sen lisäksi. Muiden muassa pienen Lidicen kylän asukkaat joko tapettiin tai lähetettiin leireille kostona tapahtumista. Ortodoksinen kirkko ajettiin alas natsimiehityksen aikana ja lähes koko kirkko tuhottiin. Hieman yli 250 ortodoksista pappia ja maallikkoa teloitettiin ja kirkon elämä loppui.
Autokefalia
Toisen maailmansodan jälkeen Tšekkoslovakian ortodoksinen kirkko alkoi elvyttää elämäänsä ilman rakastettua piispaansa. Joulukuussa 1951 Moskovan patriarkaatti antoi kirkolle autokefalian, jota Konstantinopoli ei heti tunnustanut, vaan piti Tšekkoslovakian kirkkoa autonomisena kirkkonaan. Myöhemmin Konstantinopolin patriarkaattikin myönsi tomoksella Tšekkoslovakian kirkolle autokefalian vuonna 1998.
Piispa Gorazdin marttyyrikuoleman tunnusti ensimmäisenä Serbian kirkko toukokuussa 1961 ja hänet kanonisoitiin ns. uusmarttyyrina kuuluvaksi pyhien joukkoon. Myöhemmin hänet kanonisoitiin vielä juhlallisesti Määrin Olomoucissa pyhän Gorazdin katedraalissa elokuussa 1987.
Kirkon hallinto
Kun Tšekin tasavalta ja Slovakian tasavalta erotettiin omiksi erillisiksi valtioikseen vuonna 1993, toiminta jatkui kummankin maan osalta erillisissä maissa mutta yhtenä yhtenäisenä, kanonisena ja autokefalisena kirkkona Tšekin tasavallassa Tšekin tai Tšekinmaan ortodoksisena kirkkona ja Slovakian tasavallassa Slovakian ortodoksisena kirkkona.
Kirkko on nykyään jaettu neljään eparkiaan (hiippakuntaan), jotka jakaantuvat kahteen hallinnolliseen keskukseen: metropoliitan neuvostoon Prahassa Tšekin tasavaltaa varten ja metropoliitan neuvostoon Presovissa Slovakian tasavaltaa varten. Prahan alaisuudessa ovat Prahan ja Olomouc-Brnon eparkiat ja Presovin alaisuudessa Presovin ja Michalovecen eparkiat.
Useita seurakuntia kahdessa maassa
Hänen autuutensa Prahan ja koko Tšekkoslovakian metropoliitta Dorotheoksen kuoleman jälkeen Presovin arkkipiispa Nikolaos valittiin uudeksi metropoliitaksi ja kirkon päämiehen istuin siirtyi Prahasta Presoviin. Metropoliitta Nikolaos kuoli tammikuussa 2006 ja hänen paikalleen tuli uudeksi päämieheksi Prahan ja Tšekinmaan Kryštof (valittiin toukokuussa 2006).
Tšekin tasavallassa on 82 seurakuntaa, joista 51 on Böömissä ja 31 Määrissä ja Sleesiassa. Slovakian tasavallassa on 90 seurakuntaa, joista Presovin eparkiassa 69 ja Michalovcen eparkiassa 21. Presovin yliopiston ortodoksinen teologinen tiedekunta antaa koulutusta uusille tuleville papeille yhdistetyssä kirkossa. Tiedekunnasta on erotettu pieni sivuosasto myös Olomouciin.
Pyhän Prokopios Sazavalaisen luostari sijaitsee Mostissa ja sillä on toimintaa myös Vilemovissa.