Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen (ikoni)
Ortodoksi.netista
Athoksen Stavronikitan luostari
Kuva: Wikipedia
Ortodoksinen kirkko viettää Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen juhlaa 15. elokuuta. Juhlan alkuperä juontuu todennäköisesti Jerusalemista ja varhaisin tieto sen vietosta on löydetty 500-luvulta. Päivän juhlaikonin aihe pohjautuu suulliseen perimätietoon, jota on kirjattu myös apokryfisiin teksteihin.
Ikonografia
Vaikka yksikään kanoninen evankeliumi, Apostolien teot eikä apostolien kirjeet kerro mitään Jumalansynnyttäjän elämän loppuvaiheista tai kuolemasta, ikonin kirjallinen lähdeaineisto on erittäin runsas. Ikonografian varhaisia lähteitä apokryfien ohella ovat kirkkoisien saarnat. Näistä on siirtynyt yksityiskohtia niin liturgisiin teksteihin kuin ikonografiaan. Kuolonuneen nukkumisen apokryfi kertoo monivivahteisesti tapahtumaan liittyvää perimätietoa siitä, kuinka ylienkeli Gabriel ilmestyi Marialle ja kertoi lähestyvästä kuolemasta.
Apokryfikertomuksen mukaan Jumalansynnyttäjä sai ilmoituksen kolme päivää ennen kuolonuneen nukkumistaan. Jumalanäiti halusi nähdä vielä ennen kuolemaansa Poikansa opetuslapset ja kuin ihmeen kautta he kaikki, apostoli Tuomasta lukuunottamatta, ilmestyivät hänen kuolinvuoteensa äärelle. Kuolinpäivänä Kristus näyttäytyi äidilleen enkelijoukkojen ympäröimänä ja vei hänen sielunsa taivaallisiin korkeuksiin. Kun apostoli Tuomas saapui paikalle parin päivän kuluttua, hauta avattiin ja havaittiin tyhjäksi.
Päivän juhlaikoniin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkuminen (ven. Успение Богородицы/Uspenie Bogoroditsy, kreik. Κοίμηση της Θεοτόκου/Koimisis tis Theotokou) on kuvattu kuolonuneen vaipunut Jumalanäiti apostolien ympäröimänä. Taustalla, mandorlan keskellä, on Kristus ja hän katsoo vuoteella makaavaa äitinsä kuollutta ruumista. Apokryfiteksteissä kerrotaan, kuinka suunnaton valo valaisi talon ja kaikki näkivät kuinka Jeesus Kristus, jota seurasi joukko enkeleitä ja pyhiä ihmisiä, laskeutui Jumalansynnyttäjän vuoteen luokse ja otti hänen pyhän sielunsa käsiinsä.
Kristuksen vasemmalla käsivarrella on pieni, kapaloitua lasta muistuttava hahmo. Siinä kuvataan Jumalanäidin sielu pienenä käärinliinoihin kiedottuna ruumiina Poikansa käsivarrella. Yllä on kuusisiipinen, punainen serafi. Mandorla on tässä ikonityypissä yleensä veneen tai soikion muotoinen ja sen siniseen osaan, kahden puolen Kristusta, on usein kuvattu eloisasti enkeleitä ja toisinaan myös kerubeja.
Ikonissa apostolit ovat kokoontuneet Jumalanäidin kuolinvuoteen ympärille, joissakin ikoneissa he seisovat pilvenhattaroiden päällä, jotka ovat kuljettaneet heidät paikalle. Apostolit Pietari ja Paavali ovat etualalla vuoteen vastakkaisissa päissä ja edellisellä on usein suitsutusastia kädessään. Apostolien lisäksi Jumalanäidin kuolemaa todistamaan on saatettu kuvata neljä esipaimenta; Jerusalemin ensimmäinen piispa, Herran veli Jaakob, sekä kolme apostolien opetuslasta - Timoteos, Hieroteos ja Dionysios Areopagita. Joihinkin ikoneihin on kuvattu apostolien ja esipaimenten lisäksi vielä joukko naisia. Yhdessä he muodostavat Kirkon, jossa on loppuunsaatettu Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen mysteerio.
Toisinaan ikonin etualalle on kuvattu juutalainen fanaatikko Athonius, joka perimätiedon mukaan koetti kaataa vuoteen, jolla hautaan saatettava Jumalanäiti lepäsi. Hän ehti hädin tuskin koskettaa vuodetta, kun enkeli löi miekalla poikki hänen kätensä. Kädet kuitenkin paranivat Athoniuksen kaduttua tekoaan ja ylistettyä Mariasta syntynyttä Jumalaa.
Ikonin yläosassa kuvataan rakennuksia yleensä siten, että ne ryhmittyvät kumpaankin reunaan. Perimätiedon mukaan Jumalanäiti nukkui kuolonuneen omassa kotitalossaan, josta merkkinä voi olla punainen, rakennusten päälle laskostuva vaate. Keskelle ikonia on joskus harvemmin kuvattu Jumalanäidin ruumiin taivaaseen ottaminen, jonka sommitelma vastaa Kristuksen taivaaseenastumisen ikonia; Jumalanäiti istuu valtaistuimella enkelten kannattaman sädekehän ympäröimänä.
Muistopäivä
Oi Jumalansynnyttäjä, sinä synnyttäessäsi säilytit neitsyyden
etkä kuolonuneen nukkuessasi maailmaa hyljännyt.
Sinä elämän äitinä menit Elämän tykö
ja rukouksillasi päästät kuolemasta meidän sielumme.
- Tropari, Rukouskirja Orologion (2000), s. 208
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8. on viimeinen kirkkovuoden suurista Jumalansynnyttäjän juhlista. Kyseinen päivä on esimerkiksi Helsingin Uspenskin katedraalin praasniekkapäivä. Juhlan slaavinkielinen nimi on Uspenie ja juhla päättää kaksiviikkoisen paaston. Juhlaviikon päättäjäisjuhla on 23.8.
Nöyryytensä ja Jumalan tahtoon sopeutumisensa vuoksi Jumalanäitiä pidetään jokaisen kristityn esikuvana. Tämän lisäksi hänessä personoituu myös kirkon kuva.
Juhlaikoni on esillä suurissa katedraaleissa sivualttarilla ja sen edessä on tapana lukea juhlapäivän päätteeksi erityinen hautauskanoni. Bysanttilaisen kuvaohjelman mukaan Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkumisen kuva on kirkkosalin länsiseinällä, narteksiin johtavan oven yllä.
Lähteet
- Pappismunkki Arseni: Ikonikirja - Historiaa, teologiaa ja tekniikkaa, Otava, 1995
- Markus Paavola: Ortodoksiset ikonit, Ortodoksisten nuorten liitto ONL ry, 2006
- Mitro Repo: Jumalanäidin paasto, Ortodoksiviesti 6/2008
- Katariina Husso: Suurten juhlien ikonit, Ikonimaalari 2/2006
Kirjallisuutta
- Valamon luostari: Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän kuolinuneen nukkuminen pyhän perimätiedon kertomana, 1938
- Johannes Seppälä: Apokryfiset evankeliumit, Joensuu 1979