Makarios Korinttolainen
Ortodoksi.netista
Pyhä Makarios Korinttolainen (alkuperäiseltä nimeltään Mikael Notaras) syntyi Korintissa vuonna 1731 ja kuoli Khioksella vuonna 1805. Mikael toimi nuorempana lastenkoulun opettajana ja on siinä mielessä harvinainen henkilö, että hänet valittiin suoraan maallikosta piispaksi. Hänen muistopäivänsä on 17.4.
Maallikosta piispaksi
Mikael olisi halunnut päästä luostariin munkiksi ja tässä tarkoituksessa hän hakeutui Peloponnesokselle Suureen Lavraan, mutta oma isä haki hänet sieltä takaisin ja laittoi opettajaksi lastenkouluun. Kuuden vuoden opettajan työn jälkeen tämä ahkera ja hurskas opettaja joutui alueen ihmisten valitsemana ottamaan vastaan 34-vuotiaana Korintin arkkipiispan tehtävät, jossa yhteydessä hänet sitten luonnollisesti vihittiin ensin munkiksi kirkollisella nimellä Makarios, sitten diakoniksi ja sitten papiksi ja hieman myöhemmin vielä Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Samuel I:n toimesta piispaksi.
Makarios Korinttolainen oli ensin Korinton piispana ja myöhemmin metropoliittana mystikko ja hengellinen kirjailija, joka työskenteli turkkilaisvallan aikana ortodoksista kirkkoa elvyttävänä ja samalla monella tapaa tukevana vaikuttajana, joka omassa elämässään oli juurtunut syvälle idän kirkon hengelliseen perinteeseen. Hän on nykyään parhaiten tunnettu yhteistyöstään pyhän Nikodemos Athoslaisen kanssa, minkä työn seurauksena he yhdessä kokosivat ja toimittivat ensimmäisen Filokalian – pyhien isien kirjoitusten antologian.
Kollybadien johtajaksi
Sekasortoisten aikojen ja Venäjän ja Turkin välisen sodan (1768-1776) aikana syntyneiden erimielisyyksien vuoksi Makarios ensin joutui pakenemaan Korintista ja myöhemmin eroamaan piispan virastaan. Hänestä tuli silloin eräänlainen kiertävä sisälähetystyöntekijä, joka vaelsi paikasta toiseen opettaen, puhuen ja kirjoittaen. Hän asui eri luostareissa muiden muassa Khioksella ja Athoksella ja tässä elämänsä vaiheessa hänestä tuli kollybadi ja yksi tämän liikkeen johtajista.
Kollybadina hän joutui poistumaan Athokselta ja hän siirtyikin sitten Patmokselle pyhän Johannes Teologin luostariin perustaen sen lähistölle pienen erakkoluostarin, hesykasterion Kúmana-vuorelle. Tämä luostari on edelleen olemassa Patmoksella.
Patmoksen jälkeen hän kierteli vielä monessa luostarissa Athoksella, Khioksella, Hydralla ja Korintissa sekä Smyrnassa. Lopulta hän toimi elämänsä viimeiset vuodet Khioksella Petran luostarissa mietiskellen ja rukoukseen syventyneenä samanhenkisten kollabadimunkkien kanssa.
Filokalian kokoaja
Pyhä Makarios ja hänen ystävänsä pyhä Nikodemos kokosivat viisiosaisen Filokalian, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vanhalla kreikankielellä Venetsiassa vuonna 1782. Filokalia oli pyhien ja hengellisten tekstien kokoomateos, joka johti hesykasmin ja hesykastisen liikkeen uudelleen elpymiseen ortodoksisuudessa.
Filokalia (rakkaus kauneuteen tai kauneuden rakastaminen) -termiä käytettiin niistä teksteistä, joissa oli mukana Jeesuksen rukouksen (sydämen rukouksen) historiaa ja opetusta sen hengellisistä käytännöistä. Tästä oppisuunnasta käytettiin nimitystä hesykasmi. Tämä kauneuden rakastaminen elvytti uskoa ja antoi sille toivoa. Rukouksen historia alkaa varhaisten kirkkoisien kuten pyhän Antonios Suuren teksteistä ja se päättyy pyhän Gregorios Palamaksen teksteihin.
Kirjan otsikko – Filokalia – ilmaisee mietiskelevää perinnettä. Se opettaa sisäisen ja mystisen Jumalan valtakunnan ymmärrystä jokaiselle ihmiselle. Jumalan henki on kuin hiillos ja ihmisen täytyy saada se aikaan avoimen tulen kautta. Tämä ikuinen palo syntyy sydämessä kaikkea kohtaan, ja sitten se jaetaan Jumalan energiassa, rakkaudessa. (3.Moos.9:24)
Filokalia opettaa myös ihmisille, kuinka selviytyä läpi maailman intohimojen ja olemassaolon turmeltuneisuuden. Pohtimisen kohteena ovat ”rakkaus kauneuteen” ja Jumalan ääretön kauneus. Jos olemassaolo olisi todella pahaa, se ei voisi sisältää kauneutta eikä se voisi ilmentää kauneutta. Tämä ilmaus – Filokalia – välittää totuuden jumalallisesta (askeettisesta) elämästä ja päämäärästä, tavoitteesta, jonka sydän oppii rukouksen harjoittelun kautta. Tätä kutsutaan hesykasmiksi. Jumala energioissaan on rakkaus. Kuitenkin Jumala on myös kaiken tämän kauneuden ja jumalallisen kirkkauden lähde. Tästä kauneudesta venäläiset filosofit sanoivat, että ”se pelastaa maailman.”
Kirjallisuutta
- Filokalia, osat 1 ja 5