Job Potšajevilainen
Ortodoksi.netista
Pyhä Job, Potšajevin igumeni ja ihmeidentekijä (maalliselta nimeltään Ivan Zhelezo) syntyi noin vuonna 1551 nykyisen Ukrainan ja Puolan alueilla sijainneen Galitsian Pokutiassa Kolomyjan (Коломия) kaupungissa nykyisessä Lounais-Ukrainassa hurskaalle avioparille, Johannekselle ja Agafialle. Nimensä Ivan sai pyhän Johannes Edelläkävijän mukaan.
Luostariin jo nuorena
Kymmenvuotiaana hän lähti salaa kotoaan ja tuli Ugornitskan Kristuksen kirkastumisen luostariin (Угорницького Спасо-Преображен-ського монастиря / Ugornitskogo Spaso-Preobrachen-skogo monastirija) Pidhoraan Terebovlian kaupungin lähistöllä ja pyysi saada palvella veljestöä. Kun Ivan oli kaksitoistavuotias, hänet vihittiin munkiksi nimellä Job. Siitä alkaen hän alkoi seurata esikuvansa Raamatun Jobin esimerkkiä. Job osoittautui jo nuorena hurskaaksi ja askeettiseksi mieheksi, joka oli kelvollinen monen mielestä papin tehtävään, johon hänet vihittiin todennäköisesti vuonna 1581 Jobin ollessa 31-vuotias eli sopivassa iässä pappisvihkimykseen.
Igumeniksi
Noin vuonna 1580 ortodoksisuuden tunnetun edistäjän ja puolustajan, voievodin ja liettualaisen herttuan, Konstanty Wasyl Ostrogskin, pyynnöstä pyhä Job nimitettiin Ristin ylentämisen luostarin (Хрестовоздвиженському монастирі / Khrestovozdvichenskomij monastiri) johtajaksi, igumeniksi, lähelle Dubenin (Дубно / Dubno) kaupunkia läntisessä Ukrainassa. Tässä hän toimi yli kahdenkymmenen vuoden ajan keskellä roomalaiskatolisten ja uniaattien riitoja ja ortodoksisuuden vainoamista. Tuona aikana hän osallistui vahvasti teologisten kirjojen kirjoittamiseen ja tuottamiseen. Hänen tekstiensä kokoelma ”Vanhurskaan Job Potšajevilaisen kirja, kirjoitettu omin käsin” käsitti 80 opetusta, keskustelua ja pyhän Jobin saarnaa sekä hänen poimimiaan otteita pyhien isien kirjoituksista. Kirja on käännetty vuonna 1881 venäjäksi nimellä Пчела Почаевская / Pcela Pocaevskaja (Potšajevin mehiläinen) kiovalaisen professori N. Petrovin toimittamana.
Kirjoituksia ja kritiikkiä
Kirjoituksissaan pyhä Job puolustaa ortodoksisuutta muun muassa protestanttista harhauskoa vastaan, erikoisesti unitarianistista socinolaisuutta vastaan, mikä harhaoppi oli tuolloin levinnyt Ukrainaan ja Puolaan.
Pyhä Job oli kiihkeä ortodoksisuuden puolustaja myös roomalaiskatolilaisten vainojen aikaan. Hän kritisoi roomalaiskatolilaisuutta ja etenkin heidän opetustaan happamattoman leivän käytöstä eukaristiassa (ehtoollisella) sekä muita opillisia eroja, joita oli syntynyt Brestin unionin tiimellyksessä. Brestin unionin (1596) jälkeen monet Puolassa asuvat ortodoksit olivat vailla mitään oikeuksia ja heitä yritettiin pakottaa kääntymään roomalaiskatolilaisuuteen. Useista hierarkeistakin tuli luopioita ja heistä tuli uniaatteja, mutta pyhä Job ja muut puolustivat ortodoksisuutta kopioimalla ortodoksisia tekstejä ja kirjoja ja levittämällä niitä ihmisille. Voievod Ostrogski oli vaikuttamassa myös ensimmäisen alueella painetun ortodoksisen itäslaavinkielisen Raamatun, niin sanotun Ostrogin Raamatun (ukrainaksi: Острозька Біблія, venäjäksi: Острожская Библия), painamisesta ja julkaisemisesta vuonna 1581.
Erakoksi Potšajevin kukkuloille
1600-luvun alussa pyhä Job vetäytyi salaa Potšajevin kukkuloille lähelle Kremenetsin (ukrainaksi: Кременець, venäjäksi: Кременец , puolaksi: Krzemieniec) kaupunkia ja asettui luolaan lähelle muinaista Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen luostaria, joka oli kuuluisa ihmeitätekevästä Potšajevin Jumalanäidin ikonista (muistopv 23.7.).
Luostarivuoren erakkoveljestö valitsi pyhän erakon vuonna 1604 igumenikseen ja innokkaasti Job täyttikin velvollisuutensa luostarin johtajana ollen samalla ystävällinen ja lempeä veljestölle, istuttaen puita puutarhaan ja vahvistaen luostarin vesihuoltoa. Pian luostari muutettiin niin sanotuksi kinobia- eli yhteiselämäluostariksi.
Kirkolliskokousedustaja ja kilvoittelija
Osallistuessaan aktiivisesti ortodoksisuuden ja Venäjän kansan puolustamiseen, pyhä Job osallistui myös vuonna 1628 Kiovan kirkolliskokoukseen, joka oli suunnattu unionia ja uniaatteja vastaan. Vuoden 1642 jälkeen pyhä Job vihittiin suureen skeemaan ja hän sai uuden nimen Johannes. Kilvoitteluaan hän vahvisti kantamalla jouhipaitaa ja sen alla kilvoituskahleita.
Toisinaan hän eristäytyi täysin luolaansa kolmeksi päiväksi tai jopa viikoksi ja rukoili lakkaamatonta rukousta, Jeesuksen rukousta. Hänen oppilaansa Dosfein (Досифея) ja Jobin elämäkerran kirjoittajan mukaan ollessaan rukoilemassa luolassaan pyhä Job säteili joskus taivaallista valoa.
Pyhä Job Potšajevilainen kuoli vuonna 1651 yli 100 vuoden ikäisenä. Tuolloin hän oli johtanut Potšajevin luostaria yli 50 vuoden ajan. Pyhän Jobin maatumattomat reliikit paljastettiin ensin vuonna 1659 elokuun 28. päivänä Kiovan metropoliitta Dionisij Balabanin kolmen näyn seurauksena ja toisen kerran tämä tapahtui vuonna 1833 elokuun 28. päivinä, kun reliikit siirrettiin tähän tarkoitukseen varatulle paikalle Potšajevin lavraan.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee vuosittain pyhää Job Potšajevilaista aina hänen kuolinpäivänään lokakuun 28. päivänä sekä slaavilaisessa maailmassa myös reliikkien siirtämispäivänä elokuun 28. päivänä, jolloin reliikit kannetaan ristisaatossa Potšajevin lavran Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkon ympäri. Kolmas muistelupäivä on Länsi-Ukrainassa sijaitsevan Volynian seitsemän pyhän yhteinen muistelupäivä, joka on lokakuun 10. päivä.