Sergios ja Bakhos
Ortodoksi.netista
Marttyyrit Sergios ja Bakkos (Bakhos) kohosivat merkittävään asemaan Rooman keisarin Diocletianuksen hallitsijakumppanin Maksimianus Herculiuksen (Marcus Aurelius Valerius Maximianus, 286-305) armeijassa ja hallitsija itse ei tiennyt, että he olivat kristittyjä. He kohosivat korkeaan arvoon eliittijoukkojen ylempinä upseereina. Eräs kateellinen upseeri ilmiantoi heidät keisarille ja ilmoitti, etteivät he kunnioita pakanajumalia, minkä katsottiin olevan rikos valtiota vastaan.
Marttyyrit joutuvat valitsemaan
Hallitsija halusi vakuuttaa itsensä Sergioksen ja Bakkosken syyttömyydestä ja määräsi heidät uhraamaan epäjumalille, mutta he kieltäytyivät tästä ja vastasivat kunnioittavansa vain Yhtä Jumalaa ja palvovansa vain Häntä.
Maksimianus käski marttyyreja luopumaan kaikista sotilaallisista arvomerkeistään kuten vyöstä, riipuksista ja sormuksista ja pukeutumaan naisten vaatteisiin. Sen jälkeen kuljetutti marttyyrejä kaupungin läpi raskaisiin rautakahleisiin sidottuina ihmisten pilkatessa heitä. Tämän jälkeen hän kutsu Segioksen ja Bakkoksen vielä kerran luokseen ja neuvoi heitä unohtamaan kristittyjen sadut ja palaamaan Rooman jumalien huomaan. Pyhät kieltäytyivät tästä jälleen ja sanoivat pakanajumalien palvonnan olevan hulluutta.
Entinen yhteistyökumppani joutuu kiduttajaksi
Tämän jälkeen hallitsija lähetti marttyyrit Syyrian itäosan kuvernöörille, Antiokhokselle, joka tunnettiin ankarana kristittyjen vihaajana ja joka kuitenkin oli saanut korkean asemansa Sergioksen ja Bakkuksen avustuksella. Hän sanoikin siksi marttyyreille: ”Isäni ja tukijani, säälikää itseänne ja myös minua. En haluaisi tuomita hyväntekijöitäni julmiin kidutuksiin.” Pyhät marttyyrit vastasivat kuitenkin: ”Meille Kristus on elämä ja kuolema on voitto.” Raivostunut Antiokhos määräsi Bakkoksen hakattavaksi kuoliaaksi ja näin marttyyri luovutti henkensä Herralle. Sergios kengitettiin nauloilla varustetuilla sandaaleilla ja lähetettiin kävellen toiseen viidentoista kilometrin päässä olevaan kaupunkiin, jossa hänet mestattiin miekalla.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee pyhiä marttyyreja Sergiosta ja Bakkosta aina vuosittain lokakuun 7. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 5,säv.
- Oi Kristus, sinä olet antanut meille varman vakuuden ihmeissä, joita Sinun pyhäsi ovat tehneet. | Heidän rukouksiensa vuoksi pyyhi pois vastustajiemme vehkeilyt, || ja vahvista oikeuden voitto, oi ainoa ihmisiä rakastava.
Kontakki, 3,säv.
- Armo huolehtii niistä, joita luonto ei ole luonut veljiksi lihassa, | vaan jotka ovat veljiä mieleltään ja vuodattavat sydämensä verta. | Ihmeelliset ja suuresti kunnioitetut Sergios ja Bakkos olivat tuomittu areenalle: | alastomina ja vahingoittumattomina he tallasivat vihollisensa maahan || ja nyt he lakkaamatta rukoilevat meidän kaikkien puolesta.
Kontakki, 2.säv.
- Aseistaen mielenne miehekkäästi vihollista vastaan | te hajotitte kaiken heidän eksytyksensä. | Saatuanne ylhäältä voiton | te, jalot marttyyrit, yksimielisesti huudatte: ||Hyvää ja suloista on olla yhdessä Jumalan kanssa