Laatokan Valamon luostari
Ortodoksi.netista
Valamon luostari on Karjalan tasavallassa Laatokan saaressa sijaitseva Venäjän ortodoksisen kirkon alaisuuteen kuuluva ortodoksisen kirkon luostari.
Valamon luostari on perimätiedon mukaan ensimmäinen Karjalan ortodoksisista luostareista. Sen syntyaika tosin on erittäin epävarma ja tutkijat kiistelevt siitä keskenään. Luostarin varhainen historia on tästä syystä suurimmalta osin perimätiedon varassa. Valamon perustajat olivat kreikkalaissyntyinen munkki, pyhittäjä Sergei Valamolainen ha hänellä oli myös seuralaisenaan joko samaan aikaan tai hänen jälkeensä toinen munkki, karjalaissyntyinen pyhittäjä Herman Valamolainen.
Alkuaan luostari perustettiin Valamon saarelle, joka oli entinen pakanallinen uhripaikka. Luostarissa säilyneen perimätiedon mukaan Valamon luostari olisi perustettu jo vuonna 992, mutta tämä tieto ei liene totta, sillä pyhä ruhtinas Vladimir toi kristinuskon Kiovan ruhtinaskuntaan, Ruseille vain neljä vuotta aiemmin kastaen heidät Dnjepr-joessa. Venäläisen kronikan mukaan pyhittäjä Sergei tuli Valamon saarelle vasta vuonna 1329 ja uusin tutkimus on pitänyt 1300-lukua todennäköisimpänä aikana varsinaisen koko Valamon luostarin perustamiselle. Luostari laajeni jatkuvasti aina 1500-luvun lopulle saakka, jolloin oli sen ensimmäinen kukoistuskausi.
Ruotsin suurvalta-ajalla Valamo sijaitsi hankalasti Ruotsin ja Venäjän etupiirien välissä, ja 1600-luvulla ruotsalaiset tuhosivat Valamon luostarin täysin ja munkit joutivat pakenemaan Venäjälle. Alue liitettiin isonvihan aikana taas Venäjään, ja luostaritoimintakin voitiin aloittaa uudelleen. Vuonna 1716 Pietari Suuri määräsi Valamon luostarin uudelleen perustettavaksi, samoihin aikoihin perustetun läheisen Pietarin kaupungin kanssa. Kun Pietarista tuli Venäjän pääkaupunki, se johti jälleen Valamon laajentumiseen vauhdilla ja samalla se tietysti vaurastui. 1800-luvun loppupuoli oli jälleen Valamon luostarin kulta-aikaa, ja vuonna 1913 öuostarin veljestö oli laajimmillaan: luostarissa asui, teki töitä ja rukoili 359 munkkia sekä 562 noviisia.
Suomen itsenäistyminen aiheutti monia ongelmia Venäjän ortodoksisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon välille ja ne näkyivät myös luostarin toiminnassa. Joka tapauksessa luostari säilyi koko Pohjois-Euroopan keskeisimpänä ortodoksisuuden keskuksena. Tätä seikkaa korosti vielä läheisen valtakunnan rajan taakse jäänyt Neuvostoliitto ja sen ateistinen politiikka.
Talvi- ja jatkosodan (vv. 1939-1945) jälkeen Suomi joutui luovuttamaan Laatokan Valamon sekä muun ns.luovutetun Karjalan Neuvostoliitolle. Luostarin munkit ja suuri osa sen irtaimistoa evakuoitiin Suomeen, ja monien vaiheiden jälkeen Heinävedelle Papinniemeen uudelleen perustettuun ns. Uuden Valamon luostariin, josta käytetään myös nimeä Valamon luostari - onhan se juridisesti ja kaikin tavoin Vanhan Valamon luostarin työn jatkaja.
Laatokan Valamon luostari oli muussa siviili ja sotilaskäytössä neuvostoajan, mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina. Perestroikan ja uudistuksien jälkeen luostari on suurelta osin palautettu Venäjän kirkolle ja se on nykyään taas kirkollisessa käytössä luostarina.
Aiheesta muualla
Koordinaatit: [[Luokka:Valamo]