Sofronios Jerusalemin patriarkka
Ortodoksi.netista
Pyhä Sofronios (Σωφρόνιος Α΄ Ιεροσολύμων), Jerusalemin patriarkka, syntyi Damaskoksessa noin vuonna 560. Hän erottui jo nuorena hurskautensa vuoksi ja kiinnostuneisuudestaan etenkin klassiseen tutkimukseen. Hän oli erityisen taitava filosofian alalla ja siksi hänet tunnetaan myös nimellä Sofronios Sofisti (Oppinut). Tuleva hierarkki etsi kuitenkin munkkilaisuuden todellista filosofiaa ja hän hakeutui keskusteihin erämaiden asukkaiden kanssa.
Johannes Moskoksen ystävä
Hän saapui Jerusalemiin pyhän Theodosioksen (muistopv. 11.1.) luostariin, jossa hänestä tuli läheinen ystävä pappismunkki Johannes Moskoksen (Ιωάννης Μόσχος) kanssa. Hänestä tuli Johanneksen hengellinen oppilas ja hänelle kuuliainen veli. He vierailivat yhdessä useissa luostareissa, kirjoittivat muistiin tapaamiensa askeettien elämän tapahtumia ja heidän viisauksiaan. Näistä syntyi sitten myöhemmin heidän kuuluisaksi tullut kirjansa Leimonarion (kreikaksi: Leimõn ho Leimõnon) eli [Hengellinen] Niitty, josta sai suuresti arvostusta muun muassa seitsemännessä ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Tekstin teki suurimmaksi osaksi pyhä Johannes ja pyhä Sofronios kokosi myöhemmin tekstit yhtenäiseksi teokseksi.
Munkiksi vihkiminen
Pelastaakseen itsensä persialaisten tuhoisalta tunkeutumiselta, pyhät Johannes ja Sofronios lähtivät Palestiinasta ja menivät Antiokiaan ja sieltä edelleen Egyptiin. Egyptissä pyhä Sofronios sairastui vakavasti. Sairautensa aikana hän päätti vihkiytyä munkiksi ja pyhä Johannes Moskos vihki hänet munkkeuteen.
Sairastuminen ja ihmeellinen paraneminen
Saatuaan takaisin terveytensä, Sofronios ja Johannes päättivät jäädä Aleksandriaan. Sinne heidät otti vastaan pyhä patriarkka Johannes Laupias (muistopv. 12.11.), jolle he antoivat arvokasta tukea hänen taistelussaan monofysiittisiä harhaoppeja vastaan. Aleksandriassa pyhällä Sofronioksella oli ongelmia silmiensä kanssa ja hän rukoili ja kääntyi huolissaan myös pyhien palkattaparantajien Kyyroksen ja Johanneksen (muistopv. 31.1.) puoleen heidän reliikkiensä äärellä Menuthiksen kirkossa ja parani heidän avullaan. Kiitollisena paranemisestaan pyhä Sofronios kirjoitti näiden pyhien elämäkerrat muistiin.
Kuolemia ja siirtyminen Jerusalemiin
Kun barbaarit uhkasivat Aleksandriaa, patriarkka Johannes sekä pyhät Sofronios ja Johannes Moskos aikoivat siirtyä Konstantinopoliin. Mutta matkalla sinne patriarkka kuitenkin kuoli. Pyhät Sofronios ja Johannes asettuivat silloin Roomaan kahdentoista muun munkin kanssa. Pyhä Johannes Moskos kuoli vuonna 619 Roomassa ja hänen ruumiinsa vietiin Jerusalemiin pyhän Sofronioksen toimesta ja hänet haudattiin pyhän Theodosioksen luostarin hautausmaalle.
Jerusalemin patriarkaksi
Vuonna 628 Jerusalemin patriarkka Sakarias (609-633) palasi vankeudesta Persiasta. Hänen kuolemansa jälkeen patriarkkana toimi kahden vuoden ajan pyhä Modestos (muistopv. 18.12.) ja Modestoksen kuoleman jälkeen Jerusalemin patriarkaksi valittiin pyhä Sofronios.
Loppupuolella elämäänsä pyhä patriarkka Sofronios eli laumansa kanssa kahden vuoden ajan muslimien piirityksessä Jerusalemissa. Lopulta nälkä pakotti kristityt avaamaan Jerusalemin portit ja he edellyttivät, että vihollinen säästäisi pyhät paikat. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja pyhä Sofronios kuoli Jerusalemissa surun murtamana nähdessään kristittyjen pyhien paikkojen häpäisemisen vuonna 638 maaliskuun 11. päivänä.
Kirjallista tuotantoa
Pyhän patriarkan kirjallisista teoksista on tullut meille tutuiksi myös hänen dogmaattiset teoksensa ”Liturgian poikkeukset” sekä ”Pyhän Maria Egyptiläisen elämäkerta” ja näiden lisäksi noin 950 troparia ja stikiiraa pääsiäisestä helatorstaihin.
Tämän lisäksi – ollessaan vielä pappismunkki – Sofronios teki korjauksia pyhittäjä Sabbas Pyhitetyn (muistopv. 5.12.) luostarisääntöihin. Pyhän kirjoittamat kolme oodia: kanonit Pyhälle 40 päivän Suurelle paastolle sisältyvät nykyiseen paastotriodioniin.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko viettää pyhän Sofronioksen, Jerusalemin patriarkan omaa muistopäivää aina vuosittain maaliskuun 11. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 5.säv.
Oi isä Sofronios, | sinä olit kunniallinen maltillisuuden mahtavuudessa, | ja paljastit sinun sanomattoman taivaallisen valaistuksesi | sanojesi loistolla. | Elämässäsi sinä saavutit viisauden, | joka nyt vahvistaa Kirkkoa, | oi loistava esipaimen ja esirukoilijamme Herran edessä.
Kontakki, 4.sä.
Hengen innoittamana, siunattu Sofroni, | olit vanhurskas esipaimen Siionissa || ja apostolien jäljittelijä.