Imettävä Jumalanäiti
Ortodoksi.netista
Maidolla Ruokkiva Jumalanäiti / Imettävä Jumalanäiti -ikonityypillä on omat nimityksensä ortodoksisessa maailmassa. Venäjällä se nimi on Mlekopitateljnitsa ja Kreikassa Galaktotrofusa. Läntisessä roomalaiskatolisessa maailmassa ikonille on annettu myös seuraavia nimiä: Madonna Lactans, Madonna del Latte ja Madonna Lattante. Suomessa ikonista on käytetty joskus myös nimitystä Imettävä Neitsyt.
Ikonin henkilöasettelu
Tässä ikonissa Jeesus-lapsi istuu Jumalanäidin (yleensä) oikealla polvella. Äiti kallistaa päätään lasta kohden, lapsi katsoo kaukaisuuteen. Bysanttilaisissa ja venäläisissä ikoneissa Jeesus-lapsi pitää epäluonnollisen irralliselta vaikuttavaa Jumalanäidin (yleensä vasenta) rintaa kaksin käsin. Usein rinta muistuttaa enemmän hedelmää kuin äidin rintaa. Syyksi tähän kuvaamistyyliin on joskus sanottu mm. maalaajien (munkkeja) häveliäisyys tai ”asiantuntemattomuus” ja tietämättömyys naisen anatomiasta. Jumalanäidin rintamus on ikoneissa peitetty napitetulla pitkähihaisella kitoni-mekolla.
Länsivaikutteisissa ikoneissa Jumalanäidin päähän on laitettu usein kruunu korostamaan ja symbolisoimaan hänen rooliaan Madonnana, Kuningattarena. Bysanttilaisvaikutteisissa ikoneissa kruunua ei ole.
Ikoniin on usein kuvattu myös muita pyhiä ihmisiä kuten esim. pyhä Katariina, pyhä Lusia, pyhä Helena, pyhä Sebastian, pyhä Johannes Edelläkävijä (Kastaja) tai Jumalanäidin puoliso pyhä Joosef.
Ikonin taustahistoriaa
Ikonilla lienee esikuvansa muinaisissa kulttuureissa kuten esimerkiksi Egyptissä, mistä löytyy muun muassa patsaita Isis-jumalattaresta, joka imettää poikaansa Horusta. Näillä kuvilla ja patsailla on korostettu aiheen kultillista yhteyttä suvunjatkumiseen ja hedelmällisyyteen. Ensimmäiset tunnetut ikonikuvat lienevät peräisin jo 500-luvulta ja Bysantista ikonimalli levisi muualla 900 - 1300-luvuilla. Alkuun aihetta kuten koko Maria-kulttia vastustettiin kristillisissä piireissä pakanallisena jäänteenä, mutta myöhemmin vastustus vähitellen väheni ja kokonaan se loppui Efesoksen kirkolliskokoukseen vuonna 431, jossa Maria julistettiin Jumalasynnyttäjäksi (kreik. Theotokos).
Idän ja lännen eroavuudet
Bysanttilaisissa ikoneissa Imettävä Jumalanäiti on usein kuvattu valtaistuimella istuvaksi (vrt. länsimaiset ikonit ~ kruunu) tai yhdessä ns. pyhän perheen kanssa pakenemassa Egyptistä tai joskus myös Kristuksen syntymää kuvaavissa ikoneissa. Imettävä Jumalanäiti-ikoni on levinnyt laajemmin länteen kuin itään. Lännen kirkossa siitä on tehty lukuisia realistisempiakin maalauksia, joita löytyy useista eurooppalaisista museoista. Näissäkin maalauksissa on aikojen saatossa ollut useita erilaisia suuntauksia mm. Jeesus-lapsen kuvaamisessa.
Idän kirkoissa Imettävä Jumalanäiti-ikoni on hieman harvinaisempi ja etenkin Suomessa todellakin melko harvinainen, ja siihen on täällä suhtauduttu jopa torjuvasti. Lieneekö syynä skandinaavinen häveliäisyytemme ja valtakirkon puritaaninen vaikutus.
Ikonin Raamatullista alkuperää on kuvattu mm. Raamatun lauseilla (ensimmäisen ikonimaalarin) apostoli Luukkaan evankeliumissa (Luuk.11:27): ”Autuas se kohtu, joka on sinua kantanut! Autuaat ne rinnat, joita sinä olet imenyt!” Myös deuterokanonisessa Jaakobin evankeliumissa (Jaakobin alkuevankeliumi, Jaakobin kirja) on maininta (luvussa 19): ”… kunnes lapsi oli ilmestynyt, ja se meni otti äitinsä Marian rinnan.” Imettävä Jumalanäiti-ikonikuvan perusteluiksi on mainittu myös eukaristia-motiivi ja Jumalanäidin rintaa on verrattu alttaripöytään. Professori Aune Jääskinen kirjoittaa muun muassa, että pyhästä rinnasta hersyvä, elämää antava maito rinnastuu jopa Jeesuksen kyljestä ihmisten pelastukseksi virranneeseen vereen, jolloin ”maito ei ole mitään muuta kuin valkaistunutta verta”.
Kirjallisuutta
- Aune Jääskinen et al (toim.): Minun Bysanttini – kaukana ja lähellä, Suomen Bysanttikomitea ry, 2005
