Kuninkaan ovet

Kuninkaan ovet eli Pyhä portti (joskus käytetään myös nimitystä Pyhä ovi / Pyhät ovet) (kreik. agia thira, ven. tsarskie vrata) ovat ikonostaasin keskellä olevat pariovet, sijaiten ortodoksisessa kirkossa aina suoraan alttarinpöydän kohdalla.

Nimitys 'Kuninkaan ovet' juontuu siitä, että niiden kautta tuodaan kansalle Pyhien pyhä Kunnian Kuningas eli Kristuksen Ruumis ja Veri pyhitettyjen ehtoollislahjojen muodossa. Aikoinaan myös hallitsijalla niin Bysantissa kuin Venäjällä oli myös oikeus käyttää Kuninkaan ovea käydessään alttarissa. Nykyään tuosta käytännöstä on luovuttu.

Kuninkaan ovea saavat käyttää vain papistoon kuuluvat piispat, papit ja diakonit ja hekin vain tietyissä kodin jumalanpalvelusta ja vain eräissä palveluksissa, ei siis kaikissa.

Oviin on yleensä laitettu reliefejä eli kohokuvia sekä ikoneja, jotka hieman kirkollisesta kulttuurista riippuen kuvaavat erilaisia asioita. Suomessa on yleistä, että oviin on kuvattu evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes joko ikoneina tai symboleina (ihminen, leijona, härkä, kotka). Oviin on usein kuvattu pelastuksemme alkua symbolisoiden Jumalansynnyttäjän ilmestys diptyykkinä eli kaksiosaisena ikonina siten, että Jumalansynnyttäjä on kuvattu etelän puoleiseen oveen ja ylienkeli Gabriel pohjoisen puoleiseen. Muita Kuninkaan ovissa tai niiden rakenteissa esiintyviä ovat muiden muassa pyhät Johannes Krysostomos, Basileios Suuri sekä apostoleista esimerkiksi Pietari ja Paavali. Muitakin pyhien kuvia ovista tai niiden karmeista usein löytyy. Esimerkiksi Valamon luostarin talvikirkon ovenkarmeissa on kuvattu myös pyhät Gregorios Dialogos ja apostoli Jaakob, Herran veli.

Ovien ympärillä olevat ikonit on yleensä tarkoin määritelty, vaikka tästäkin esiintyy kyllä poikkeuksia etenkin kreikkalaisessa kulttuurissa. Ovien oikealla puolella on Kristuksen ikoni, useimmiten Pantokrator eli Kristus kaikkivaltias. Vasemmalla puolella pyhää porttia on Jumalansynnyttäjän ikoni, jossa useimmiten on kuvattu Jeesus-lapsi Äitinsä sylissä. Pyhän portin yläpuolella on aina ehtoollisen asettamista kuvaava Kristuksen apostoliensa kanssa viettämän viimeisen aterian ikoni.

Kuninkaan ovia avataan ja suljetaan jumalanpalveluksessa tiettyinä, tarkoin määrättyinä aikoina. Käytäntö tosin tässäkin asiassa vaihtelee paljon eri kulttuureissa. Kreikkalainen ja slaavilainen käytäntö pitää oven suljettuna enemmän, kuin mitä tapahtuu esimerkiksi Suomessa. Tämä sulkeminen ja avaaminen korostuu etenkin eukaristian aikana. Joka tapauksessa ovat aina avoinna kaikkialla Suuren ja pienen saaton aikana, evankeliumia luettaessa ja ehtoollisen jakamisen aikana.

Usein vanhoissa kirkoissa Kuninkaan ovet ovat todella pienet, matalat ja ahtaat. Se ei tarkoita tässä tapauksessa sitä, että ihmiset tuohon aikaan olisivat olleet pienempiä, vaan sitä, että tällä ahtaudella kuvataan tien paratiisiin olevan ahdas ja vaikeakulkuinen.

Kirjallisuutta

• Arkkimandriitta Arseni: Ortodoksinen sanasto