Narsai

Narsai (syyriaksi: ܢܪܣܝ,) syntyi noin vuonna 400, mahdollisesti vuonna 399 ‘Ain Dulba'ssa (ܥܝܢ ܕܘܠܒܐ) Ma‘altan alueella (ܡܥܠܬܐ) Persiassa, nykyisessa Irakissa, Dahukin maakunnassa ja kuoli vuonna 502. Hän oli syyrialaisen kirjallisuuden kaikkien aikojen taitavimpia kirjoittajia ja 400-luvun johtava nimi alallaan. Hänen tuotantonsa on tavattoman laaja ja hänet tunnettiin lisänimillä ”Hengen harppu”, ”Uskon satama” ja ”Idän kieli”.

Hän jäi orvoksi varsin nuena ja kasvoi setänsä kasvattamana. Setä oli lähellä Beth Zabdai'ta (ܒܝܬ ܙܒܕܝ)sijainneen Kfar Marin (ܕܝܪܐ ܕܟܦܪ ܡܪܝ) luostarin johtaja. Hän opiskeli useita vuosia maineikkaan Edessan koulusa, jonka opettajaksi (noin vuonna 437) ja myöhemmin johtajaksi hän sitten kohosi.

Opillisesti hän pysyi tarkasti ja koko ajan Theodoros Mopsuestilaisen muotoileman kristologian kannattajana. Kun tämä ”nestoriolainen” uskonopin tulkinta julistettiin harhaopiksi, hän siirtyi seuraajiensa kanssa idemmäksi ja perusti toisen koulun nimeltään Nisibisin koulu.

Hänen kirjalliset teemansa ovat korostutun raamatullisia ja hän käsittelee teoksissaan Raamattua runollisella vapaudella, kuitenkin syventäen ja valottaen tapahtumien sisältöä. Hänen tuotantoonsa kuuluu paljon liturgista runoutta ja hänen muotoilemaansa ja viimeistelemäänsä Addain ja Marin liturgiaa on idässä vietetty halki vuosisatojen.

Myös munkki Serafim on teoksissaan kääntänyt lukuisia Narsain tekstejä suomeksi. Ne perustuvat pääasiassa Narsain homileettisiin hymneihin ”Messiaan syntymästä”, ”Epifaniasta”, ”Kärsimyksestä” ja ”Taivaaseenastumisesta”. Narsain tekstien perusteella on myös helpompi ymmärtää nestoriolaisen harhaopin opinmuotoilun logiikkaa: koko kristologia on voimakkaasti soteriologista (soteriologia – oppi ihmisen pelastumisesta, kreikaksi: σωτηρ, soter – pelastus). Kristuksen ihmisyyttä ja Jumaluutta ei voi samaistaa ongelmattomasti, koska ihmisen pelastuminen edellyttää toisen Aadamin, Kristuksen onnistumista nimenomaan ihmisenä. Tämä Messiaan suorittama pelastusteko on ihmettelyn ja ylistyksen kohteena, ei filosofisen analysoinnin kohteena.

(lähde: munkki Serafimin kirja ”Paratiisi on idässä”)

HAP