Nikodemos Athoslainen
Ortodoksi.netista
Pyhä Nikodemos Athoslainen (kreikaksi: Νικόδημος ο Αγιορείτης / Nikodomos Agioritis) tunnetaan myös nimellä Nikodeemos Athosvuorelainen. Hän oli toinen alkuperäisen kreikankielisen Filokalian kokoajista.
Pyhä Nikodemos, maalliselta nimeltään Nikolaos Kallivroutzis (Νικόλαος Καλλιβρούτσης), syntyi turkkilaisen Osmanien valtakunnan alaisessa Kreikassa Naksoksen saarella vuonna 1749.
Lapsuus ja opiskelu
Jo varhain pienessä Nikolaoksessa ilmeni poikkeuksellista lahjakkuutta, joka sai oivallisen kanavan kotipaikalla olleen Grottan Pyhän Gregorioksen luostarin yhteydessä olevasta koulusta, jossa toimi hyviä opettajia muiden muassa pyhän uusmarttyyri Kosmas Aitolialaisen veli arkkimandriitta Krysanthos Aitolialainen (Χρύσανθος ο Αιτωλός).
Nikolaos pääsi 16-vuotiaana opiskelemaan Smyrnan (nykyinen Turkin Izmir) evankeliseen korkeakouluun, joka nimestään huolimatta oli aivan ortodoksinen eikä sillä siis ollut mitään tekemistä protestanttisuuden kanssa. Opiskelua joudutti Paroksen ja Naksoksen metropoliitta Anthimos, jonka lähettämä Nikolaos sitten opiskelikin neljän vuoden ajan eri tieteitä, kuten silloin oli tapana.
Hyvän muistinsa ja oppimiskykynsä ansiosta Nikolaos menestyi opinnoissaan loistavasti ja saavutti hyviä tuloksia. Venäjän ja Turkin välinen konflikti, joita noihin aikoihin oli näiden kahden maan välillä useita, keskeytti Nikolaoksen opiskelut. Vuonna 1770 Venäjän laivasto tuhosi Turkin laivaston Dodekanesian merialueella ja tämän seurauksena kristityt tuolla alueella saivat kokea turkkilaisten kostoiskun ja heitä tapettiin kostotoimissa useita.
Takaisin Naksokselle
Nikolaos palasi kotisaarelleen Naksokselle metropoliitta Anthimoksen sihteeriksi, josta tehtävästä metropoliitta alkoi valmistaa häntä seuraajakseen. Nikolaoksella oli tosin muita ajatuksia mielessään. Hän tapasi kolme Athokselta karkotettua munkkia, Greogoriosksen, Nifonin ja Arsenioksen ja kuuli heiltä hesykasmista. Monenlaisten vaiheiden jälkeen sai siunauksen arkkipiispa Makariokselta, toiselta Filokalian kokoajalta, ryhtyä munkiksi.
Metropoliitta Anthipos ei olisi halunnut päästää Nikolaosta Athokselle, jonne tämä kiihkeästi halusi mennä. Dramaattisten vaiheiden jälkeen hän kuitenkin viimein pääsi lähtemään laivalla, kun hän ensin oli saattanut äitinsä nunnaluostariin ja uinut kiinni ennen aikojaan lähteneen laivan, jonka piti alunperin odottaa häntä ja viedä hänet Athokselle.
Athokselle
Vuonna 1775 Nikolaoksen ollessa 26-vuotias hän saapui Dionysioksen luostariin, yhteen Athoksen suurista luostareista, jossa hänet melko pian vihittiin munkiksi nimellä Nikodemos (Nikodimos) ja hänestä tehtiin luostarin sihteeri. Tässä tehtävässään hän pääsi tutustumaan luostarin kirjaston korvaamattoman arvokkaisiin julkaisemattomiin käsikirjoituksiin, joita hän lukikin innolla.
Vuonna 1777 piispa Makarios tuli vierailulle Athokselle ja toi tullessaan Filokalian ja eräiden muidenkin teosten käsikirjoitukset ja pyysi Nikodemosta toimittamaan kirjoitukset painettavaksi kirjoiksi. Työ oli niin laaja, että Nikodemos jäi pois luostarin sihteerin tehtävästä ja muutti asumaan erakkomajaan, jossa voi rauhassa tehdä tätä työtään. Hän asuikin sitten lähes koko loppuelämänsä tällaisissa erakkomajoissa paria periodia lukuun ottamatta, jolloin hän asui lyhyen aikaa ensin Pantokratorin luostarissa ja sitten Dionysioksen luostarissa.
Erakkoloissa hän asui pääasiassa yksin, mutta ajoittain myös pienissä erakkoveljestöissä. Hänellä oli aikomuksena myös mennä aikaisemmin Athoksella asuneen venäläisen igumenin, Paisi Velitškovskin oppilaaksi Moldaviaan, mutta hänen Jumalan ilmoitukseksi kokemansa myrsky muutti Nikodemoksen matkasuunnitelman kesken laivamatkan.
Yksinäinen puurtaja
Nikodemos ei poistunut paljoakaan Athokselta. Kerran hän vietti noin kahden vuoden ajan erakkoelämää asumattomalla Skyropuan saarella, mutta palasi sieltä kuitenkin takaisin Athokselle. Tuon erakkoelämänsä aikana hän kuitenkin kirjoitti ilman lähdeteoksia yhden teoksistaan, ”Viiden aistin varjelemisesta”.
Nikodemoksen useat muutot johtuivat hänen elämäkertansa kirjoittajan pappismunkki Euthymioksen mielestä Nikodemoksen hankalasta sosiaalisesta luonteesta, hän ei ollut helppo asuinkumppani eikä hän osannut oikein ottaa huomioon kanssa-asujiaan tai ollut suuremmin kiinnostunut muusta kuin kirjoittamisestaan. Tämä elämäntyyli näännytti häntä myös yksin eläessään, sillä hän ei valmistanut oikeastaan lainkaan itselleen ruokaa, vaan söi korppuja ja veteen liotettuja härkäpapuja ja muuta vastaavaa helposti tehtävää ruokaa, joka ei ravinnut häntä riittävästi ja ajoittain näännytti hänet melkein kuoliaaksi. Hän ei ehkä olisi selviytynytkään ilman muiden munkkien ja sukulaistensa apua, jonka he tarjosivat ruokana ja vaatteina.
Filokalian toimittamisessa hän vertaili piispa Makariokselta saamiaan tekstejä luostarien kirjastoissa huonossa kunnossa oleviin toukan syömiin käsikirjoituksiin. Hän tarkasti tekstit, korjaili virheitä ja teki reunahuomautuksia. Samoin hän kirjoitti esipuheen Filokaliaan sekä jokaisen tekstin alkuun esittelyn kirjoittajasta. Nykytietämykseen verrattuna Nikodemoksen esittelytekstit ovat olleet lähes kaikki täysin oikein, vain muutamien kohdalla oli tapahtunut virheitä, jotka nyt esimerkiksi suomenkielisessä Filokaliassa on korjattu oikeiksi.
Lisäksi on huomattava, että hän kirjoitti nämä retoriset ja syvälliset kirjoitukset 28-vuotiaana nuorukaisena. Hän selviytyi toimitustyöstään ankarissa ja alkeellisissa oloissa Athoksella puolessatoista vuodessa. Teos ilmestyi vuonna 1782 yksiosaisena kirjana Venetsiassa ja siinä oli 1207 foliokokoista sivua. Melkoinen suoritus!
Tuottelija kirjailija
Nikodemoksen kirjallinen tuotanto ei jäänyt tähän. Filokalian toimittamisen lisäksi häneltä on ilmestynyt yli sata julkaisua, joiden joukossa on useita laajoja kokoomateoksia kuten esimerkiksi pyhän Simeon Uusteologin koko tuotanto, pyhän Gregorios Palamaksen kootut teokset (jotka tosin sitten tuhoutuivat tulipalossa) ja ortodoksisen uskon kannalta ensiarvoisen tärkeä ”Peräsin”-niminen kanonikokoelma. Näiden lisäksi hän kirjoitti useita pyhien elämäkertoja, jumalanpalvelustekstejä, ohjekirjasia, käännöksiä, runoja ja proosaa.
Pyhä Nikodemos Athoslainen kuoli sairastettuaan pitkään heinäkuun 14. päivänä 1809. Tuosta päivästä tulikin sitten pyhän Nikodemoksen muistopäivä, jolloin häntä muistellaan vuosittain ortodoksisessa kirkossa. Nikodemos kanonisoitiin pyhien joukkoon kuuluvaksi vuonna 1955.