Tihvinän Jumalanäiti
Ortodoksi.netista
Perimätieto kertoo, että ensimmäisen ihmeitätekevän Jumalanäidin ikonin, Hodigitrian (hodegetria / odigitria) eli Tiennäyttäjän, maalaaja oli ollut pyhä apostoli ja evankelista Luukas. Tämän ikonin tai siitä tehdyn kopion kerrotaan viedyn Jerusalemista Konstantinopoliin 5. vuosisadalla ja sitä säilytettiin Blahernan kirkossa, joka oli rakennettu juuri tähän tarkoitukseen. Tämä ikoni on ollut monen myöhemmän Jumalanäidin ikonin alkuperäinen esikuva, niin myös Tihvinän Jumalanäidin ikonina tunnetun muunnelman tuosta ikonista.
Ikoni siirtyy Konstantinopolista Tihvinään
Edelleen perimätiedon mukaan vuonna 1383, noin 70 vuotta ennen turkkilaisten aiheuttamaa Konstantinopolin tuhoa kalastajat Laatokalla Novgorodin suurruhtinaskunnassa todistivat ikonin ihmeenomaista leijumista vetten päällä keskellä ihmeellistä valoa. Vanhoissa 16. vuosisadan venäläisissä käsikirjoituksessa, Kertomuksia Tihvinän Jumalanäidin ikonin ihmeistä, sanotaan Jumalanäidin (Theotokoksen) itsensä päättäneen kuvansa lähdöstä Konstantinopolista ehkäpä ennakoiden lähestyvää Bysantin keisarikunnan tuhoa.
Pian ikonin ihmeellisen ilmaantumisen jälkeen se havaittiin eräissä naapurikaupungeissa, muiden muassa Tihvinän-joen varrella sijaitsevassa Motsenitskyn kylässä, ennen kuin se lopullisesti saapui lähelle Tihvinän kaupunkia. Tälle paikalle rakennettiin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen muistolle omistettu puinen kirkko, jota ikoni suojeli ihmeellisesti mm. lukuisilta tulipaloilta.
Ikonille rakennetaan kirkko
Perimätieto kertoo, että aikaisin 16. vuosisadalla suurruhtinas Vasili Ivanovitsin toimesta paikalle rakennettiin sitten kivinen kirkko korvaamaan alkuperäinen puukirkko. Tsaari Iivana Julman määräyksestä vuonna 1560 perustettiin kirkon läheisyyteen munkkiluostari ja alue ympäröitiin kivimuurilla.
Vuosien 1613 - 1614 aikana ruotsalaiset olivat ottaneet Novgorodin haltuunsa ja tekivät lukuisia yrityksiä tuhotakseen luostarin. Lukemattomat rukoilijat pyysivät Jumalansynnyttäjää avukseen juuri tämän ikonin edessä. Heitä kuultiin ja luostari säilyi ehjänä. Kerran, kun munkit yrittivät ottaa ikonin sijoituspaikastaan mukaansa ruotsalaisten saapuessa ja hälytyksen tullessa, he eivät voineetkaan siirtää ikonia paikaltaan. Tämän nähdessään he totesivat olevansa Jumalansynnyttäjän suojeluksessa ja munkit päättivät olla luopumatta luostarista, pyytäen Jumalansynnyttäjää suojelemaan heitä ja heidän rakasta hengellistä kotiaan. Heidän suureksi hämmästyksekseen suuri moskoviittien armeija saapui puolustamaan luostaria.
Ikoni suojelee rukoilijoitaan
Kun ruotsalaiset kohtasivat armeijan, he vetäytyivät välittömästi. Sana tästä ihmeestä levisi nopeasti ja useita tsaarin virkailijoita vieraili pian luostarissa. Ihmeitätekevän ikonin kopio seuranaan he lähtivät Stolbovan kylään, joka sijaitsi lähellä Tihvinää, ja solmivat rauhan ruotsalaisten kanssa helmikuun 10. päivänä vuonna 1617. Tämän jälkeen kopio ikonista vietiin Moskovaan ja kopio sijoitettiin Kremlin Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraaliin. Myöhemmin sama ikoni asetettiin Novgorodin Pyhän Viisauden (Hagia Sofia) katedraaliin kaupungin uskovaisten pyynnöstä, sillä he itse joutuivat nyt ruotsalaisten hyökkäyksen kohteeksi. Jälleen kerran Jumalansynnyttäjän avustuksella kaupunki säästyi tuholta.
Vuosisatojen aikana ikonin maine levisi ja kasvoi. Ikonin kopioita alkoi ilmestyä eri puolille maata. Jotkut näistä kopioistakin osoittautuivat ihmeitätekeviksi ja usein näiden ikonien edestä löytyi rukoilijoita, jotka saattoivat esimerkiksi rukoilla terveyttä sairaalle lapelleen.
Alkuperäiselle ikonille tehtiin jalokivin koristeltu riisa, suojaava metallikuori, joka jätti näkyviin vain Jumalansynnyttäjän kasvot ja kädet. Ennen Venäjän vallankumousta ikonin kerrottiin tehneen useita ihmetöitä. Ensimmäiset tieteelliset konservointitutkimukset tehtiin ikonille vuonna 1910.
Ikoni sekasorron keskellä
Seuraavalla vuosikymmenellä koittivat ankarat ajat Venäjän kirkolle. Useita ikoneja vietiin museoihin tai ne hävisivät muualla sekasorron aikana. Useita ikoneja myytiin Venäjän ja Ukrainan kansojen ravitsemiseksi nälänhädän aikana.
Toisen maailmansodan aikana vuoden 1941 lopulla natsit keräsivät sotasaaliina paljon kirkollistakin tavaraa Tihvinään, mukana oli myös Tihvinän Jumalanäidin ikoni. Natsien lähtiessä alueelta, he veivät ikonin mukanaan Latvian pääkaupunkiin Riikaan, jossa piispa Ioann Garklavs sai ikonin valvontaansa. Se sijoitettiin Riian katedraaliin.
Kun Riika jouduttiin evakuoimaan, ikoni jäi piispa Ioannille, joka myös joutui pakolaisena pakenemaan Riiasta vuonna 1944. Piispan mukana oli seurakuntaan kuulunut, nuori, 16-vuotias pakolainen Sergei, myöhemmin tunnettu nimellä isä Sergei Garklavs.
Piispa oli pelastanut ikonin veneestä, johon saksalaiset olivat sen piilottaneet. Ydessä pakolaiset kantoivat ikonia läpi pakomatkansa neljän vuoden ajan merimiesarkussa pakolaisleiriltä toiselle, Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Saksassa. Lopulta he tulivat amerikkalaisten vyöhykkeelle Hersbrückiin, josta metropoliitta Feofilin avustuksella he saivat suojapaikan ja turvapaikan USA:sta Bostonista vuonna 1949.
Ikoni turvassa USA:ssa
Piispa Ioann toimi piispallisessa tehtävässään myös USA:ssa, ensin Detroitin ja Clevelandin piispana ja myöhemmin Chigagon ja Minneapolisin arkkipiispana englanninkielisellä nimellään John. Myöhemmin hän adoptoi Sergein pojakseen ja hänkin sai sukunimekseen Garklavs. Ikoni sijaitsi tuolloin Chigagon Pyhän Kolminaisuuden katedraalissa.
Piispa John otti ikonin usein pyhiinvaellusmatkoilleen eri puolille USA:ta ja Kanadaa. Hänen eläkkeelle vetäytymisensä ja kuolemansa (palmusunnuntaina vuonna 1982) jälkeen rovasti Sergei Garklavs, piispan adoptoitu poika, ryhtyi huolehtimaan ikonista. Vuonna 2003 vuosikymmen kommunismin kukistumisen jälkeen ja Venäjän ortodoksisen kirkon jälleen elvyttyä, tehtiin päätös arvokkaan ikonin palauttamisesta alkuperäiseen kotiinsa.
Ikoni palautetaan kotiinsa
Ikonin etsimisessä ja löytämisessä on ollut mukana valtavan arvokkaalla työpanoksellaan myös suomalainen ikonitutkija, professori Aune Jääskinen, joka sinnikkäällä ja peräänantamattomalla tarmolla sai ikonin paikallistettua ja pääsi ensimmäisenä tutkimaan ikonia paikan päällä USA:ssa.
Ikoni aloitti vuoden kestävän matkansa alkuperäiselle paikalleen Tihvinän luostarin Uspenskin katedraaliin toukokuussa vuonna 2003 Amerikan ortodoksisen kirkon päämiehen, metropoliitta Hermanin siunauksella ja johdolla. Professori Aune Jääskinen sai myös olla mukana kunniavieraana ikonin palatessa kesällä vuonna 2004 Tihvinään.
Onko ikoni alkuperäinen, se lienee enemmän kuin epävarmaa, mutta sillä ei liene suurtakaan merkitystä ajatellen ikonin muuta merkitystä Venäjän ja muidenkin maiden ortodokseille. Nyt tämä ihmeitä tekevä ikoni on palannut omalle paikalleen, missä se voi jälleen tehdä ihmeitä rukoileville uskovaisille.
Tihvinän Jumalanäiti-ikoni ja sen muisto
Tihvinän Jumalanäidin ikonin tunnistaa muista samankaltaisista Hodigitria- eli Tiennäyttäjä-ikoneista siitä, että Kristus-lapsen jalat ovat ristissä, samalla kun Hänen toinen jalkapohjansa on kääntyneenä katsojaan päin. Hodigitria-ikonin tyylin mukaisesti Jumalansynnyttäjä osoittaa oikealla kädellään Kristusta eli hän on Opastaja, Tiennäyttäjä, kreikaksi Hodigitria. Kristus-lapsella on kirjakäärö vasemmassa kädessään ja oikea käsi on siunaavassa asennossa. Tihvinän Jumalanäidin ikonin lisäksi Hodigitria-ikonin muunnoksia ovat myös mm. Smolenskin, Kazanin, Ivironin sekä Jerusalemin Jumalanäidin ikonit.
Ortodoksinen kirkko viettää kirkollista muistopäivää Jumalansynnyttäjän ja hänen Tihvinän ikoninsa kunniaksi kesäkuun 26. päivänä.
Kirjallisuutta
- Dmitri Orehov: Venäjän pyhiä ikoneja (sarjassa: Sielun parantaminen), kust. N.Prospekt, Pietari, 2003 (venäjäksi)
- Kirkkovuoden pyhät II , OKJ
- Tihvinän Jumalanäidin ikoni s. 931
