Vasili Metallov

Isä Vasili Metallov: venäläisen kirkkolaulun tuntija

Rovasti Vasili Mihailovitš Metallov (1862-1926) oli erään moskovalaisen seurakunnan kirkkoherra ja samalla Moskovan konservatorion professori. Isä Dmitri Razumovskin (1818-1889) ohella hän kuuluu niihin merkittäviin pappeihin, jotka 1800 ja 1900-luvulla ovat itäslaavilaisen kirkollisen ja liturgisen laulun tuntijoita ja tutkijoita. Käytännön liturgisen elämän tuntijoina he käsittelivät tieteellisissä töissään monitahoisesti varhaisen venäläisen kirkkolaulun aineistoa.

Znamennilaulu vaihtui Venäjällä 1700-luvulla moniääniseksi italialaistyyliseksi moniäänisyydeksi

Isä Vasili Metallovin tutkimus venäläisestä kirkkolaulusta 900- 1100-luvulla eli esimongolilaisella kaudella on edelleenkin varhaisvenäläisen liturgisen musiikintutkimuksen perusteoksia. Hän kokosi myös merkittävän kokoelman znamennisävelmiä sekä Venäjällä 1500-1700-luvulla käytettyä demestisen laulutyylin aineistoa. Viimeksi mainitut laulut perustuivat stolp- ja put-notaatioon ja kuuluivat ortodoksisen jumalanpalveluksen kiinteisiin osiin.

Znamenni-musiikin alkuperää koskevissa tutkimuksissa oli keskeistä se työ, jonka hän teki määrittelemällä keskiaikaisen venäläisen musiikkikulttuurin alueella ensimmäisenä tutkijana venäläisen kahdeksansävelmistön luonteen.

Hänen edeltäjänsä olivat laatineet yleisluonteisia tutkimuksia venäläisestä kirkkolaulusta, mutta isä Vasili Metallov täsmensi ja selkiinnytti hypoteeseillaan venäläisen kirkkolaulun kehittymistä. Samalla hän oikaisi edeltäjiensä tekemiä tutkimusvirheitä.

Metallovin kandeksansävelmistön znamennilaulua käsittelevä teos (Osmoglasie znamennovo raspeva) loi perustan myöhemmälle venäläiselle ja ulkomaalaiselle tutkimukselle.

Venäläisen kirkkomusiikin tärkeimmät lähteet olivat 1600- ja 1700-lukujen lähinnä luostareitten kirjastoissa säilyneet nuottikäsikirjoitukset ja –painokset.

Vanhimmat slaavinkieliset kronikat puhuvat siitä, että Bysantin keisari ja patriarkka lähetti Kievin ruhtinaille "koko bysanttilaisen kirkon liturgisen lauluperinnön". Musiikillisesti lahjakkaitten slaavien tiedetään käyttäneen liturgisia hymnejä jo vuosituhannen alussa niin kirkoissa, luostareissa kuin muuallakin.

Bysanttilaisen ja vanhavenäläisen kirkkolaulun olemassaolo ja jatkuvuus ei koskaan ollut vain kirjallisen merkitsemisen ja tiedon varassa. Suullisella, muistinvaraisella perinteellä on ollut tärkeä sija ja siellä missä neumikäsikirjoituksia käytettiin oli kreikan ja slaavinkielinen teksti ilmeisesti päällekkäin, niin että teksti kirjoitettiin mustalla ja neumit punaisella värillä. Vasta 1600-luvulla ilmestyvät venäläiseen kirkkolauluun sävelkorkeuden ilmaisemiseen nuottiviivastot

Znamennilaulu vapaa maallisista murheista

Venäläisen keskiaikaisen kirkkolaulun tutkimukset aloittivat 1800-luvun puolivälissä sellaiset tutkijat kuten Undolski, Saharov ja Odojevski. He olivat tutkijoina systemaattisempia ja monipuolisempia kuin aikaisemmat, lähinnä harrastelijaluonteiset kirkkomusiikin ystävät. He tajusivat, miten voimakas liturgisen laulun murros sisältyi siihen, että yksiääninen znamennilaulu vaihtui 1700- luvulla italialaistyyliseksi moniäänisyydeksi.

Isä Vasili Metallovin mukaan vielä Pietari Suuren aikana perinteinen yksiääninen kirkkolaulu oli käytössä länsimaisen moniäänisen laulun rinnalla. Kuten on luonnollista olettaa, niin muutamat piispat ja papit suhtautuivat hyvin kriittisesti italialaistyyliseen moniäänisyyteen. Kievin metropoliitta Jevgeni totesi vuonna 1804 julkaisemassaan liturgisen musiikin historiallisessa katsastuksessa "uuden musiikkityylin pysyvän vieraana ja ulkopuolisena Venäjän ortodoksiselle kirkolle".

Isä Vasili Metallov osoittaa, miten jopa Dmitri Bortnjanski pyrki vahvistamaan perinteistä, znamennipohjaista liturgista laulua, vaikka olikin moniäänisen laulutyylin edustaja. Hän myös ehdotti, että tulisi julkaista znamenni-musiikin "pysyvän arvon vuoksi" tämän lauluaarteiston täydellinen neumein tai slaavilaisittain krjukein merkitty laitoskokonaisuus.

Bortnjanskin ajatukset eivät koskaan toteutuneet znamenni-sävelmistön osalta, koska "yhteiskunta ei tuntenut kiinnostusta tällaista työtä ja sen tärkeyttä kohtaan". Isä Metallov toteaa, etteivät ensimmäiset venäläiset musiikintuntijat kiinnostuneet niinkään tieteellisin perustein znamenni-sävelmistä, vaan heidän lähtökohtansa oli palauttaa slaavilaisen musiikin henki italialaisen ja saksalaisen musiikkimaun sijaan.

Saharov on vuonna 1849 julkaisemassaan teoksessa Venäläinen kirkkolaulu ilmaissut vanhan ja uuden venäläisen hengellisen musiikin eron:

"Znamennilaulu on vapaa kaikista maallisista, inhimillistä murheista. Se kiinnittää silmämme taivaaseen ja sytyttää sielumme lampun. Tässä lauluperinteessä ei huudeta vaan lauletaan inhimillisellä äänellä!"

Znamennilaulu - Venäjän kirkon menneisyyden musiikkia

Mutta znamennilauluun sisältyi myös tärkeä käytännön ongelma: se oli Venäjän kirkon menneisyyden musiikkia. Oli ollut aika, jolloin se oli säilynyt suullisena perinteenä jälkipolville ja jolloin krjukit olivat suojelleet sitä maalliselta musiikilta, mutta nyt läntinen musiikinmerkitsemistapa nuottiviivastoineen oli tuhonnut tuon omaleimaisuuden ja katkaissut yhteyden vanhaan perinteeseen italialaisen ja saksalaisen laulutyylin vaikutuksesta Ensimmäisten znamennilaulun tutkijoitten vaikeana tehtävänä oli löytää vääristyneen musiikkiasun takaa esi-isien lauluperinne.

Alkuperäinen Bysantin perinteelle rakentunut kirkkolauluperinne oli muuntunut 1100-1600-lukujen muodoltaan tuntemattomaksi. Znamennilaulun kahdeksansävelmistön tutkijoille ei riittänyt vain neumi- eli krjukikirjoituksen tuntemus sellaisenaan, vaan sen lisäksi oli välttämätöntä tutkia ortodoksisen liturgisen musiikin teoreettista taustaa sekä erityisesti alueen patristisia lähteitä ja opetusta. Näitä ongelmia valottivat rovasti Razumovski, rovasti Voznesenski sekä Arnold ja Smolenski (1849-1909). Smolenski piti venäläisen krjukimerkein varustetun kirkkolaulun lähteenä ja esikuvana bysanttilaista liturgista laulua Samalla tutkijat huomioivat myös läntisten musiikillisten teorioitten vaikutteet

Rovasti Vasili Metallov ei hyväksynyt tätä teoriaa. Hänen mielestään venäläisen znamennilaulun riippuvuutta kreikkalaisesta kandeksansävelmistöstä ei voinut perustella enempää historiallisin, arkeologisin kuin laulukäytännöllisin perustein. Znamennilaululla oli hänen mielestään tarkat ja omaperäiset melodiset lähtökohtansa. Hän puhuu ns. popevki-järjestelmästä, joka Metallovin mukaan sai lopullisen muotonsa 1400-luvun puolivälissä ja 1500-luvulle tultaessa. Tälle järjestelmälle ei ollut Metallovin mielestä esikuvia eikä edeltäjiä enempää Bysantissa kuin muissakaan musiikkikulttuureissa! Siksi venäläinen znamennilaulu eroaa niin täysin maallisesta musiikista. Kun sekulaari musiikki pyrkii luomaan jotakin uutta ja täysin erilaista, niin ortodoksinen säveltäjä pyrkii harmoniaan kirkon hengellisen musiikkiperinnön kanssa. Siksi sävellyksiä koskevat tarkat musiikilliset säädökset ja liturginen musiikki muistuttavat perinteistä ikonimaalausta.

Teoksessaan Znamennilaulun kandeksansävelmistöstä hän julkaisi nuotinnokset 269 popevkijärjestelmään lukemastaan "itsenäisestä" venäläisestä muinaissävelmästä ja lisäksi krjukiaineistoa 1500- ja 1700-luvulta. Metallovin mielestä ikivanhaa ortodoksista kirkkomusiikkia oli tutkittu sen luonnetta vääristäneitten nykyaikaisten tutkimusten mukaan eikä alkuperäisten krjuki-merkintöjen mukaisesti.

Ei pelkästään teoreettista pohdintaa, tarvitaan myös käytännöllistä kykyä

Znamenni-musiikin tutkimukseen ei riittänyt hänen mielestään vain teoreettinen pohdinta, vaan tarvittiin myös käytännöllistä kykyä tuntea ja esittää perinteistä musiikkia. Ja tässä Metallov on hämmästyttävän ajankohtainen: nykyhetken bysanttilaisen musiikin tutkimus painottaa niin ikään elävän, neumimerkkien varassa säilyneen musiikkitradition asettamista kaiken tutkimuksen perustaksi. Tämän vision oli jo Smolenskille avannut merkittävä 1800-luvun musiikin tutkija isä Nikolai Razumovski. Tutkijan oli kyettävä laulamaan neumeista!

Metallov sanookin, että alkuperäinen znamennilaulu ei tehnyt esittäjistään pelkkiä mekaanisia tulkitsijoita vaan melodia, hymni ja rukous elivät yhdessä. Isä Vasili Metallov arvosteli ankarasti znamennilaulun harmonisoimista Metallov kirjoittaa:

"Varhainen kristillinen kirkkolaulu ei tuntenut harmonisointia. Yksiääninen liturginen musiikki on täydempää kuin minkään muotoinen harmonisointi."

Znamennilaulun alkuperäinen, yksiääninen muoto tuli säilyttää. Tämä edellytti huolellista ja vakavaa znamennilaulun niin teoreettista kuin käytännöllistä tutkimista ja tuntemista.

Isä Vasili Metallovin tutkimuksilla on tärkeä sija venäläisen kirkkolaulun historiassa Hän ei ollut vain vanhan venäläisen kirkkolaulunsystemaattinen kokoaja, vaan hänellä oli viisas näky esi-isien musiikkiperinnön arvosta. Pappina hän kykeni hyödyntämään liturgisen käytännön merkityksen tieteellisessä työssään. Ennen muuta hänellä oli teologinen loppututkinto ja se mahdollisti kyvyn ymmärtää kirkkomusiikkia teologisista lähtökohdistaan. Rovasti Vasili Metallovissa yhdistyi historioitsija, käytännön musiikkimies ja lahjakas teoreetikko. Ja vaikka hänen näkynsä täysin itsenäisestä venäläisestä znamennilaulusta ei kestäkään tämän hetken musiikkitutkimuksen kritiikkiä, on hän niitä pappeja, joilla on ollut kokonaisvaltainen näky kirkon jumalanpalveluksen hymno- ja ikonografiasta.

Isä Pentti Hakkarainen