Helatorstai - pääsiäisen pyhän salaisuuden kruunu (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Pyhä Henki kruunaa Kristuksen voiton
Neljäkymmentä päivää pääsiäisen jälkeen Kristus nousi ylös taivaaseen:
- '“Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen” (Luuk.24:50-51).
Vapahtajan lähdöstä huolimatta apostolit olivat ilon ja riemun täyttämiä (Luuk.24:52-53). Herran taivaaseen astumisen juhlan palvelusten hymnitekstit ilmaisevat samaa iloa:
- “Taputtakaa käsiänne, kaikki kansat, kohottakaa riemuhuuto Jumalalle! Sinä, Jumala, istuuduit Isän oikealle puolelle ja lähetit taivaasta luoksemme Pyhän Henkesi ohjaamaan ja pelastamaan meidän sielumme.”
Mistä tämä ilo on peräisin? Kristus kertoi kärsimystensä edellä opetuslapsilleen:
- ”Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi ... minä näen teidät vielä uudelleen, ja silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää” (Joh.16:20, 22).
Apostolit kohtasivat ylösnousseen ja kuoleman voittaneen Kristuksen 40 päivän aikana. Hän valmisti heitä tulevaa Kirkon palveluvirkaa varten, jakoi aterian heidän kanssaan, antoi heille rauhansa ja lupasi Pyhän Hengen lahjan. Herran taivaaseen astuminen on ennustus Helluntaista, merkki tulevasta. Sillä Pyhä Henki ei vielä ollut maailmassa ennen kuin Kristus oli kirkastettu.
Kristus itse kertoi opetuslapsilleen:
- “Mutta minä sanon teille totuuden; teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne...” (Joh.16:7).
Herran taivaaseen astumisen juhlan ilo kasvaa Pyhän Hengen lupauksesta. Pyhä Henki kruunaa Kristuksen voiton. Herran Kristuksen taivaaseen astumisen uudistumisen ja kirkkauden kautta ihmisluonto saattoi ottaa vastaan Pyhän Hengen. Kirkon koko olemassaolo on Herran taivaaseen astumisen hedelmää. Ihmisluonto nousee Kirkossa todellisesti jumalalliseen korkeuteen.
Herran taivaaseen astuminen on myös todistus ja merkki Herramme Jeesuksen Kristuksen toisesta tulemuksesta:
- “Tämä Jeesus, joka otettiin teidän luotanne taivaaseen, tulee kerran takaisin, samalla tavoin kuin näimme hänen taivaaseen menevän” (Apt.1:11).
Jumalan kaitselmuksen pyhä salaisuus täyttyy ylösnousseen Herran taivaaseen astumisessa.
Pääsiäisyönä ja läpi koko pääsiäiskauden olemme julistaneet ja laulaneet Kristuksen kuoleman kukistaneesta voitosta. Kristuksen ylösnousemuksen valkeus kirkastaa elämämme. Kristuksen ylösnousemuksessa on ilomme täydellinen eikä mikään voi ottaa sitä meiltä pois.
Nyt olemme saavuttaneet helatorstain eli Herran taivaaseen astumisen juhlan. Juhlan tapahtumat merkitsevät Kristuksen kunniallisten kärsimysten täyttymystä, Hänen maanpäällisen elämän viimeisiä hetkiä. Helatorstai kruunaa Pääsiäisen pyhän salaisuuden. Vapahtaja erkanee opetuslapsista, mutta surun sijaan opetuslapset täyttää ilo. Heitä odottaa pitkä evankeliumin julistamisen tie, joka on täynnä vainoa, kärsimystä ja kiusauksia. Mutta apostolien ja Kirkon uskon syvin ilo kasvaa Kristuksen sanoista:
- “Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti” (Matt.28:20).
Kristus nousee ruumiissaan taivaaseen. Hän asettaa ihmisyytemme Jumalan oikealle puolelle, ihmisyytemme, jonka Hän on jumaloittanut persoonassaan Jumalana ja ihmisenä. Juhlan suuressa ehtoopalveluksessa lauloimme:
- “Oi suloisin Jeesus. Sinä et jättänyt Isän helmaa vaikka maan päällä olevien kanssa vaelsit kuin ihminen. Tänään Sinä menit kunniassa ylös taivaaseen Öljymäeltä ja langenneen kohotit armollisesti korkeuteen sekä asetit sen Isän Jumalan valtaistuimelle.”
Ihminen on luotu Jumalaa varten
Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen pyhä salaisuus ja kokemus uudesta elämästä Pyhässä Hengessä ovat Kirkon koko elämää hallitsevia teemoja. Pyhä Athanasios Aleksandrialainen (k. 373) kirjoittaa:
- “Viettäkäämme seitsemän pyhää viikkoa pääsiäisestä helluntaihin iloiten ja ylistäen Jumalaa siitä, että Hän on näinä viimeisinä päivinä ilmoittanut meille ilon ja ikuisen levon, joka on varattu taivaassa meille ja kaikille, jotka totisesti uskomme Jeesukseen Kristukseen, meidän Herraamme.”
Pyhä Athanasios viittaa Kirkon kokemiseen uutena kirkastuneena aikana ja tulevan ajan odotuksena. Siihen liittyy käsitys ajasta historiana, jossa Jumalan valtakunnan tulee kasvaa ja saada täyttymyksensä ihmisten uskossa ja teoissa.
Ihminen on luotu Jumalaa varten. Ihminen ja hänen elämänsä on järjettömyyttä ilman Jumalaa. Tätä eivät ihmiset useinkaan tiedä. Jopa monet kristityt eivät tiedä Jumalan todellista merkitystä ja voimaa. Ihmiset eivät tiedä olevansa luotuja Jumalaa varten, koska he tukahduttavat tuon tosiasian tai sen tukahduttaa heidän lähimmäistensä vääryys.
Tässä langenneessa maailmassa on valtavasti epäoikeudenmukaisuutta: sortoa, riistoa ja hirmuvaltaa. Joillakin on omaisuutta ja valtaa ja jotkut joutuvat riiston uhreiksi. Missä on epäoikeudenmukaisuutta, niin jossakin joku on siitä jotenkin vastuussa. Kristuksessa Jumala on sorrettujen ja vainottujen kanssa heidän tuskassaan ja surussaan, mutta ei välttämättä heidän asenteissaan ja teoissaan.
Kirkon iloon astutaan sisälle
Uskovien yhteisö tulee kirkkorakennukseen elääkseen kirkkona. Kirkon tehtävä on vahvistaa yhteisöllistä elämää. Kirkon jäsenten elämä on ilman yhteisöllisyyttä naiivia idealismia ja romanttista utopiaa. Kuvittelemme usein, että sanat ovat tekoja ja riittävät sellaisenaan.
Ortodoksisen kirkon yhteisöllisyys nousee Pyhästä Eukaristiasta, joka käsittää elämän kaikki ulottuvuudet. Se on uskollisuutta Kirkon todelliselle olemassaololle, pelastuksen evankeliumille ja uskon käytännölliselle julistamiselle. Eukaristia ilman Kirkon yhteisöllistä huolenpitoa lähimmäisistä on ritualismia ja johtaa elämän kavennuksiin ja vääristymiin.
Pyhä Eukaristia eli Ehtoollinen on Kirkon toimintaa, elämää ja oikeaa asennoitumista tuohon elämään. Siksi ortodoksisen kirkon yhteiskunnallisen diakonia keskeinen periaate on kriittinen myötätuntoisuus.
Kirkon rakkaus ei ole mukautumista eikä alistumista yhteiskunnassa vallitseviin olosuhteisiin. Kirkon tehtävä yhteiskunnassa on hoitaa ihmisiä yhteisöllisesti. Mutta tämä yhteisöllinen hoitaminen edellyttää, että Kirkon jäsenten toiminta, liturgia sanan laajassa merkityksessä jäsentyy ihmisten jokapäiväiseen todellisuuteen.
Kirkko on uuden luomisen mysteerio ja Jumalan valtakunnan salaisuus. Siksi on vakavaa, että liturgia on lakannut opettamasta, muotoilemasta ja ohjaamasta Kirkon tietoisuutta ja ortodoksisen yhteisön maailmankuvaa. Liturgia on alettu ymmärtää pyhäksi sinänsä ja siksi tavallinen elämä on entisestäänkin maallistettu kirkon ovien ulkopuolelle.
Jumalanpalvelus yleisesti ja erityisesti pyhä eukaristian mysteerio muodostaa akselin, jonka ympärillä pyörii Kirkon ja sen jokaisen yksityisen jäsenen elämä. Jumalanpalveluksessa ihminen palvelee ja ylistää Jumalaa ja sieltä hän ammentaa Pyhän Hengen armon. Pyhät mysteeriot liittävät hänet Kristuksen Ruumiiseen ja niiden kautta hän kasvaa syvemmin kiinni Kirkon elämään.
Pyhä Athanasios Aleksandrialainen opettaa:
- “Jumala tuli ihmiseksi, jotta ihmisestä voisi tulla Jumala.”
Jumala tuli alas maanpäälle, että me voisimme nousta ylös taivaaseen! Juuri tätä me juhlimme kirkollisesti tänään helatorstaina eli Herran taivaaseen astumisen juhlana. Helatorstai on valkeuden ja sanomattoman ilon lähde.
Ilman tätä ilon julistusta ei voi käsittää ortodoksista kirkkoa. Ainoastaan sikäli kuin Kirkko on iloa, se on tässä maailmassa voitokas. Jos Kirkko kadottaa Kristuksen valkeuden ilon, se lakkaa olemasta Kristuksen valkeuden uskottava todistaja ja se menettää maailman.
Kirkossa meidän on löydettävä uudelleen tämän suuren ilon merkitys. Meidän täytyy osallistua siihen. Kirkon ilo ei ole määriteltävissä tai arvioitavissa. Kirkon iloon astutaan sisälle.
Ortodoksisessa kirkossa ilon lähde ja täyttymys on Pyhä Ehtoollinen. Eukaristinen liturgia on parhaiten ymmärrettävissä matkana. Se on Kirkon matka Jumalan Valtakunnan ulottuvuuteen.
Kirkon ensimmäisten vuosisatojen kristityt käsittivät, että voidakseen tulla Pyhän Hengen temppeliksi heidän oli noustava taivaaseen, jonne Kristus oli noussut. He tajusivat, että tämä taivaaseen nouseminen oli edellytys heidän toiminnalleen ja palvelustehtävälleen maailmassa. Kun he tämä “liturgisen taivaaseenastumisen” jälkeen palasivat maailmaan, heidän kasvonsa heijastivat Jumalan Valtakunnan iloa ja rauhaa. He todistivat Jumalan Valtakunnasta.
Ortodoksinen liturgia on ylentämistä ja nousemista ylös. Se on myös Kirkon uskollisen jäsenen vastaus Jumalan lahjoihin, hyväksyntä ja kasvaminen lahjojen täyteyteen. Kirkko ei keskity itseensä, vaan maailman pelastamiseen. Siksi Kirkko on lähetyksellinen yhteisö, jonka tehtävänä ei ole pelastua maailmalta, vaan pelastaa maailma.
Kirkko ilmaisee synnin ja sen seuraukset. Kirkko opettaa, että ylpeys synnyttää ihmiselämässä synnin. Ihmisen lankeemuksen ydin on ylpeys.
Ortodoksinen kirkko julistaa Jumalan kutsua ihmisille ja ennen muuta ihmisten vastaamista tuohon kutsuun eli kiitosta. Jumalallinen liturgia ei ole jokin kuvaelma tai oppirakennelma Jumalan Valtakunnasta. Jumalallinen liturgia merkitsee Jumalan Valtakunnan riemullista kohtaamista.
Me seisomme kirkossa yhteisönä Jumalan edessä ja muistelemme kaikkea, mitä Hän on tehnyt puolestamme. Kun osoitamme kiitoksemme Hänen Hyvyydestään, uskomme, että kaiken eukaristisen kiitoksen ja muistelemisen sisältönä on ylösnoussut ja taivaaseen astunut Kristus.