Herran taivaaseen meneminen (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Pääsiäisen jälkeen 40. päivänä vietämme Kristuksen taivaaseen menemisen juhlaa, helatorstaita. Edellisenä päivänä pääsiäiskausi päättyi ja ”Kristus nousi kuolleista” veisattiin viimeisen kerran.
Taivaaseen menemisen juhlan ikonissa näkyy selvästi, että itse taivaaseen meneminen ei ole ainoa tai edes keskeisin osa juhlaa. Suurin huomio kiinnittyy ikonin alaosaan, Mariaan ja opetuslapsiin. Taivaaseen menevä Kristus on yläosassa, mutta pienempänä. Juhlan jumalanpalveuksen tekstit korostavat ikonin tavoin tapahtumia taivaaseen menemisen edellä. Kysymys on nimittäin Kirkosta, joka nyt on perustettu vaikka onkin vielä saava täyteytensä helluntaina Pyhän Hengen vuodatuksessa.
Neitsyt Maria, joka edustaa tradition täyteyttä, apostolit, myös Paavali (joka historiallisesti ei voinut olla läsnä) ovat se Kirkko, jonka suhdetta Jumalaan helatorstai heijastaa. Kyse on Kristuksen jumaloituneen ihmisruumiin kohoamisesta Isän oikealle puolelle. Sinne vietiin sellaista, mitä siellä ei aikaisemmin ollut. Tämä taas yhdessä tulevan helluntain kanssa muodostaa perustan meidän kunkin pelastukselle eli jumaloitumiselle. Isä Sergei Bulgakovin mukaan ”luotu ihmisyys ei voi nostaa itseään taivaaseen jumaluuden tykö, mutta se voidaan nostaa sinne; se on Kristuksen kantama uhri Isälle, Ylimmäiselle papille”.
Taivaaseen meneminen on mainittu lyhyesti Markuksen evankeliumin lopussa. Luukkaan mukaan (24. luku) ylösnousemus ja taivaaseen meneminen olisivat tapahtuneet samana päivänä. Näin ehkä tapahtuikin, koska ylösnousemuksensa jälkeen Herra meni taivaaseen ja taas ilmestyi opetuslapsilleen. Tätä sitten jatkui 40 päivän ajan koska 40 on odotuksen ja täyttymyksen luku Raamatussa. Myös Apostolien teoissa (1,6-12) kuvataan taivaaseen meneminen.
Mutta menkäämme vielä Matteuksen evankeliumin loppujakeisiin, joissa Jeesus kehottaa opetuslapsia menemään kaikkeen maailmaan, kastamaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamaan ihmisiä noudattamaan kaikkea, mitä Kristus on käskenyt noudattaa. Tässä Hän antaa kirkolle kaksiosaisen tehtävän: kastakaa ja opettakaa. Kirkolla on liturginen ja opetuksellinen toimeksianto. Taivaaseen menemisen ikonissa usein kuvataan Kristus, joka oikealla kädellään siunaa ja pitää vasemmassa evankeliumikirjaa tai kirjakääröä. Kirkon Herra on siis ikonissakin esitetty toisaalta liturgisessa tehtävässä siunaamassa ja toisaalta kirjakäärön kanssa opettamassa. Pyhän Hengen vuodattaminen helluntaina sitten kirkastaa nämä kaksi toimintaa. Kirkko sakramentaalisena yhteisönä tulvii Pyhää Henkeä. Vastaavasti kaikki julistus ja opetustyö Kirkon piirissä on Pyhän Hengen innoittamaa julistusta totuudesta.
Isä Rauno Pietarinen