Avrami Smolenskilainen

Pyhittäjä Avrami Smolenskilainen on tullut tunnetuksi katumuksen ja erityisesti peljättävän viimeisen tuomion saarnaajana 1200-luvulla.

Nuoruusvuodet

Pyhittäjä Avrami syntyi rikkaaseen ja suureen perheeseen, jossa entuudestaan oli jo 12 tytärtä ja vanhemmat olivat kauan rukoilleet Jumalalta poikaa. Vanhemmat toivoivat pojasta maineikkaan sukunsa jatkajaa.

Avrami kasvoi lapsuutensa Jumalan pelossa ja oli usein kirkossa, jossa hänellä oli sopivia tilaisuuksia lukea kirjoja. Vanhemmat toivoivat hänen vartuttuaan, että hän menisi naimisiin, mutta vanhempien kuoltua Avrami etsi toisenlaista elämää. Hän jakoi pois kaiken omaisuutensa luostareille, kirkolle ja puutteenalaisille ja hän itse kulki rääsyissä läpi kaupungin pyytäen Jumalaa osoittamaan hänelle tien pelastukseen.

Luostarikilvoitus

Avrami Smolenskilainen vihittiin munkkeuteen Jumalansynnyttäjän luostarissa, runsaan viiden kilometrin päässä Smolenskista, Selišassa. Palveltuaan monenlaisissa kuuliaisuustehtävissä, Avrami puuhaili kiihkeästi kopioitujen kirjojen kanssa, valiten niistä hengellisesti puhuttelevimmat. Smolenskilainen ruhtinas Roman Rostislavitš (kuoli vuonna 1170) aloitti kaupungissa koulun, jossa opetettiin kirkkoslaavin lisäksi myös kreikkalaisista ja latinalaisista kirjoista. Ruhtinaalla itsellään oli suuri kirjakokoelma, josta Avrami lainasi usein kirjoja itselleen.

Kilvoiteltuaan yli 30 vuotta luostarissa, hän igumenin suostuttelemana otti vuonna 1198 vastaan pappeuden arvon. Joka päivä sen jälkeen hän palveli jumalallisen liturgian ja täytti papilliset velvollisuutensa niin papistoa ja veljestöä kuin maallikkojakin kohtaan.

Kuuluisuuden kirot

Pian Avramista alkoi tulla laajalti kuuluisa. Se nostatti kateutta niin veljestön kuin myöhemmin myös igumenin keskuudessa ja viisi vuotta myöhemmin hänen oli pakko muuttaa Ristin ylentämisen luostariin Smolenskissa. Hurskaiden ihmisten uhrilahjoilla hän kaunisti siellä köyhän luostarin pääkirkon ikoneilla, verhoilla ja kyntteliköillä. Hän itsekin maalasi pari ikonia niistä aiheista, jotka hän tunsi läheisimmikseen: peljättävästä viimeisestä tuomiosta ja elämän koettelemuksien uhrauksista.

Laihana ja kalpeana äärimmäisestä uurastuksestaan kilvoittelija muistutti papinkaavussaan ulkonäöltään enemmänkin pyhää Basileios Suurta.

Pyhittäjä Avrami oli ankara ja tiukka sekä itseään kohtaan että hengellisiä lapsiaan kohtaan. Hän saarnasi alituisesti kirkossa ja kaikille niille, jotka tulivat hänen luokseen, niin rikkaille kuin köyhille.

Tiukkuuden ja saarnaamisen johdosta kaupungin aateliset ja papisto vaativat piispa Ignatiosta laittamaan munkki Avramin tuomiolle naisten ja hengellisten lastensa viettelemisestä ja kiusaamisesta. Mutta vielä kauhistuttavammin häntä syytettiin myös harhaoppisuudesta ja kiellettyjen kirjojen lukemisesta. Näistä syistä häntä esitettiin jopa hukutettavaksi tai poltettavaksi. Ruhtinaan ja piispan oikeudenkäynnissä pyhä kilvoittelija vastasi kaikkiin vääriin syytöksiin. Tästä huolimatta he kielsivät Avramia palvelemasta pappina ja lähettivät hänet takaisin aikaisempaan Jumalansynnyttäjän luostariin. Kauhea kuivuus valtasi seudun Jumalan vihan osoituksena väärästä ja epäoikeudenmukaisesta tuomiosta. Kuivuus ei lakannut ennen kuin pyhä Ignatios pyysi anteeksi pyhittäjä Avramilta ja antoi hänelle taas luvan palvella ja saarnata.

Uusi luostari

Piispa Ignatios rakensi myös uuden luostarin, joka omistettiin Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian viitan pyhäinjäännökseksi asettamisen muistolle ja piispa uskoi luostarin johtamisen pyhittäjä Avramille asettuen itsekin korkean ikänsä vuoksi asumaan tähän samaan luostariin jääden samalla eläkkeelle piispan tehtävästä hiippakunnassaan. Luostariin pyrki monia ihmisiä pyhittäjä Avramin johdettavaksi, mutta hän tutki kaikki erittäin ankarasti ja tiukasti ja vain tarkkojen selvitysten ja tutkimusten jälkeen hän hyväksyi kilvoittelijat, niin että heitä ei sitten ollut kuin 17 veljeä, jotka enemmän kuin ennen ajattelivat kuolemaa ja rukoilivat päivin ja öin, etteivät tulisi tuomituksi Jumalan viimeisellä tuomiolla helvettiin.

Pyhittäjä Avrami Smolenskilainen kuoli noin vuoden 1224 tienoilla vietettyään munkkeudessa 50 vuotta. Hänen muistoaan alettiin kunnioittaa jo seuraavalla vuosisadalla yhdessä hänen oppilaansa pyhän Efraimin kanssa. Muisto ei ole kadonnut vuosisatojen saatossa. Päinvastoin, esimerkiksi kauhistuttavaa mongolien invaasiota pidettiin Jumalan vihan ilmauksena kansakunnan synneistä ja pyhittäjä Avramin muisto ei suinkaan silloinkaan tukehtunut, vaan muistutti ihmisiä hänen puheistaan katumuksesta ja peljättävän viimeisen tuomion muistamisesta.

Pyhittäjä Avrami Smolenskilaisen muistopäivä on Suomen ortodoksisessa kirkossa elokuun 21. päivänä.

Hannu Pyykkönen