Theodora Aleksandrialainen

Pyhittäjä Theodora Aleksandrialainen († 490) ja hänen miehensä asuivat Aleksandriassa. Heidän kodissaan vallitsi rakkaus ja rauha. Muuan toinen rikas mies ihastui Theodoran kauneuteen niin, että koetti vietellä hänet siinä kuitenkaan ensin onnistumatta. Lahjojen ja viekkauden avulla hän myöhemmin johdatti Theodoran aviorikoksen tielle. Langennut Theodora tuli nopeasti järkiinsä, ymmärsi asian vakavuuden ja katui syvästi tekoaan.

Munkki Theodore

Katuva Theodora päätti mennä luostariin puhdistamaan itsensä työllä ja rukouksella. Hän jätti kotinsa salaa, pukeutui miesten vaatteisiin ja meni munkkiluostariin. Theodora pelkäsi, että hänen puolisonsa saattaisi löytää hänet naisluostarista.

Luostarin johtaja testasi tulokasta eikä päästänyt häntä edes luostarin pihamaalle. Sinnikkäästi Theodora kuitenkin yöpyi luostarin portilla. Aamulla hän polvillaan rukoillen anoi pääsyä parannuksen tielle sekä lupaa saada palvella luostaria munkkina. Hän kertoi olevansa eunukki nimeltä Theodore Aleksandrialainen.

Tulokkaan vilpitön pyrkimys tunnistettiin ja niin Theodoresta tuli yksi veljestön jäsenistä. Jopa kokeneet munkit vaikuttuivat hänen kokoöisistä polvirukouksistaan sekä hänen osoittamastaan nöyryydestä, kestävyydestä ja uhrautuvaisuudesta. Theodora palveli luostaria munkki Theodorena kahdeksan vuotta ja hänen ruumiistaan, joka kerran oli ollut aviorikoksen saastuttama, tuli Jumalan armon astia ja Pyhän Hengen vastaanottaja.

Isyys

Munkki Theodore lähetettiin matkalle luostarin asioissa. Igumeni kehotti häntä tarvittaessa yöpymään Enatan luostarissa, ja näin hän tekikin. Luostarin vierasmajassa oli samaan aikaan vierailijana nuori nainen, Enatan luostarin igumenin tytär, joka oli tullut tervehtimään isäänsä. Neito koetti vietellä munkki Theodoren ymmärtämättä lainkaan, että hänen edessään oleva munkki olikin tosiasiassa nainen. Munkki torjui neidon ja pettyneenä torjuntaan tämä vietteli toisen, samaan aikaan vierasmajassa asiakkaana olleen miehen, ja tuli tälle raskaaksi.

Rikkomuksen tultua ilmi häpeämättömän tytön isä, Enatan luostarin igumeni, ryhtyi kyselemään lapsen isää, jolloin tyttö nimesi munkki Theodoren. Väite kerrottiin viipymättä Theodoren luostarin johtajalle. Asiaa kysyttäessä munkki Theodore sanoi: "Jumala on minun todistajani, en ole tehnyt tätä." Tuntien Theodoren puhtauden ja hänen elämänsä pyhyyden luostarin johtaja uskoi tätä.

Karkotus luostarista

Enatan luostarin munkit toivat vastasyntyneen lapsen luostariin, jossa askeetti asui. He syyttivät luostarin asukkaita epäpuhtaasta elämästä. Tällä kertaa luostarin johtaja suuttui viattomaan munkki Theodoreen ja karkotti epäsuosioon joutuneen Theodoren lapsen kanssa luostarista. Munkki ei kapinoinut tuomiota vastaan, vaan otti sen mahdollisuutena puhdistautua aiemmista synneistä.

Paluu luostariin

Munkki Theodore asettui lapsen kanssa asumaan luostarin läheisyyteen. Paimenet säälivät heitä ja antoivat vauvalle maitoa. Pyhittäjä itse söi vain villivihanneksia. Epäonnensa kestäen munkki Theodore vietti seitsemän vuotta karkotuksessa. Lopulta luostarinjohtaja salli hänen muiden munkkien pyynnöstä palata lapsen kanssa luostariin, jossa hän sen jälkeen vietti eristäytynyttä elämää lasta opettaen.

Luostarin igumeni sai ilmestyksen, jossa hän näki munkki Theodoren saaneen syntinsä anteeksi. Jumalan armo asettui munkki Theodoreen ja pian muutkin munkit alkoivat nähdä merkkejä pyhittäjän rukousten voimasta.

Viimeiset ajat

Ennen kuolemaansa munkki Theodore sulkeutui kasvattilapsen kanssa keljaansa ja neuvoi lasta rakastamaan Jumalaa yli kaiken. Hän kehotti lasta tottelemaan luostarinjohtajaa, säilyttämään rauhan, olemaan nöyrä sekä vailla pahaa tahtoa laiminlyömättä yhteistä rukousta.

Tämän jälkeen munkki rukoili vielä viimeisen kerran ja pyysi Herralta anteeksi syntejään. Myös lapsi rukoili yhdessä hänen kanssaan. Pian rukouksen sanat hiipuivat pyhittäjä Theodoran huulilta ja rauhallisesti hän lähti parempaan maailmaan.

Maineen puhdistus

Herra ilmoitti luostarin igumenille pyhittäjä Theodoran hengellisistä saavutuksista sekä hänen salaisuutensa. Kaiken häpeän poistamiseksi igumeni kertoi näkynsä muille ja todisteeksi tästä paljasti Theodoran helmat. Niin luostarin asukkaat kuin paikalla ollut Enatan luostarin igumenikin kauhistuivat ja kyynelehtien, maahan heittäytyen, he anoivat pyhittäjä Theodoran anteeksiantoa tämän ruumiin äärellä.

Uutinen Theodoran kuolemasta kiiri myös hänen entisen miehensä korviin ja tämä saapui vaimonsa hautajaisiin. Miehestä tuli myös luostarikilvoittelija ja hän asui loppuelämänsä vaimonsa keljassa. Myös lapsi seurasi kasvattiäitinsä jalanjälkiä ja hänestä tuli samaisen luostarin igumeni.

Kanonisointi ja muistopäivä

Pyhittäjä Theodora Aleksandrialainen kanonisoitiin naisena. Ortodoksinen kirkko muistelee pyhittäjä Theodora Aleksandrialaista vuosittain 11. päivänä syyskuuta. Häntä ei tule sekoittaa toiseen saman päivänä (11.9.) muisteltavaan ja samankaltaisen elämäkerran omaavaan pyhään neitsytmarttyyri Theodora Vastalaiseen.

• Soili Mustapää 12/2010

Aiheesta muualla

• OCA: Venerable Theodora of Alexandria
• Kuvia ikoneista, joissa pyhittäjä Theodora lapsen kanssa:
  Kreikkalainen ikoni ja HNC Icon Studio's photostream Flickr
• Kalenterikuva, pyhien joukossa, vasemmassa laidassa.

Katso myös

• Pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten pyhäinjäännösten palauttaminen Novgorodista Valamoon, muistopäivä 11.9.