Athanasios Athoslainen

Pyhittäjä Athanasios Athoslainen, yksi Athos-vuoren luostariyhteisön merkittävimmistä perustajista, eli hieman ennen vuotta 1000, jota pidetään hänen kuolinvuotenaan.

Lapsuus ja nuoruus

Pyhittäjä syntyi Trapesundissa (Trebezondissa) ja hänen siviilinimensä oli Abraham. Hän jäi jo varhain lapsena orvoksi ja eräs hyvä ja hurskas nunna adoptoi hänet hoivaansa. Abraham seurasi myös omassa elämässään tämän hurskaan nunnan viitoittamaa elämäntapaa niin paastossa kuin rukouksessakin. Myöhemmin, adoptioäitinsä kuoleman jälkeen, Abraham lähti opiskelemaan Konstantinopoliin ja hän eteni opinnoissaan helposti ja nopeasti.

Konstantinopolissa hän pääsi Bysantin keisarina olleen Romanus Vanhemman hoviin ja aloitti opiskelunsa kuuluisan puhetaidon opettajan Athanasioksen ohjauksessa ja alaisuudessa. Melko nopeasti opiskelija saavutti taidoissaan opettajansa ja myös Abrahamista tuli nuorison opettaja.

Paasto ja rukous elämänohjeina

Pitäen ohjenuoranaan paastoa ja valppautta, Abraham opasti oppilaitaan ankaraan ja pidättyväiseen elämään. Hän itse nukkui vähän, istui ainoastaan kovalla jakkaralla, nautti ravinnokseen ainoastaan ohraleipää ja vettä. Kun hänen oma opettajansa Athanasios tuli inhimillisen heikkoutensa vuoksi kateelliseksi oppilaalleen, Abraham luopui opettajan tehtävästään ja lähti pois.

Näihin aikoihin Konstantinopoliin saapui lähellä Athos-vuorta sijaitsevan Maleonosin vuorella sijaitsevan Kyminasin luostarin igumeni, pyhittäjä Mikael Maleinolainen (muistopv 12.7.). Abraham puhui igumenille elämästään ja paljasti hänelle salaisen haaveensa päästä joskus munkiksi. Pyhä vanhus näki Abrahamissa Pyhän Hengen valitseman työkalun ja astian, kiintyi häneen ja opetti hänelle monia asioita pelastuksen kysymyksistä. Erään tällaisen hengellisen keskustelun aikana pyhittäjä Mikael oli vierailulla veljenpoikansa, sotapäällikkö Nikeforos Fokaksen luona, josta myöhemmin tuli Bysantin keisari. Abrahamin ylevä hengellisyys ja syvällinen mieli tekivät suuren vaikutuksen Nikeforokseen ja koko elämänsä ajan Nikeforos suhtautui kunnioittavalla arvonannolla ja rakkaudella Abrahamiin, myöhempään pyhään Athanasiokseen, joka sai Nikeforokselta osakseen monenlaista hyvää myöhemmässä luostarielämässään.

Munkkeus

Abraham hylkäsi sen jälkeen kaiken maallisen elämänsä ja meni Kyminasin luostariin, lankesi polvilleen pyhän igumenin eteen ja pyysi saada ottaa vastaan elämän luostarissa. Igumeni vakuuttui hänen pyynnöstään ja vihki hänet munkkeuteen nimellä Athanasios.

Pitkillä paastoilla, palveluksilla, polvirukouksilla ja kovalla työllä niin päivin kuin öisinkin Athanasios saavutti sellaisen täydellisyyden, että pyhä igumeni siunasi hänet menemään kilvoittelemaan yksinäiseen paikkaan hiljaisuuteen. Tämä paikka sijaitsi lähellä luostaria.

Saapuminen Athokselle

Myöhemmin, Athanasioksen jo lähdettyä Kyminasista, hän kiersi useita eristäytyneitä ja yksinäisiä paikkoja ja Jumalan johdatuksella hän saapui paikkaan nimeltä Melanos, joka oli sen niemen, jolla Athos sijaitsee, kaukaisin kärki. Hän asettautui asumaan kauaksi muista munkkien asumuksista ja rakensi sinne itselleen keljan ja alkoi viettää kilvoituselämäänsä työssä ja rukouksessa, edeten tapahtumista toisiin yhä korkeampiin hengellisiin saavutuksiin.

Mutta ihmiskunnan vihollinen yritti herättää pyhittäjä Athanasioksessa vihaa valitsemaansa paikkaa kohtaan ja kävi hänen kimppuunsa jatkuvilla kiusauksilla. Kilvoittelija päätti kärsiä sitä vielä vuoden ja sitten, jos Herra sen hänelle osoittaa, hän menisi pois. Eräänä viimeisistä päivistä tuota vuoden mittaista jaksoa, kun pyhittäjä alkoi rukoilla, taivaallinen valo loisti äkkiä hänen ympärillään täyttäen hänet sanoinkuvaamattomalla ilolla, kaikki pahat ajatukset katosivat ja hänen silmistään valui armon kyyneleitä. Tästä hetkestä alkaen pyhittäjä Athanasios sai vastaanottaa hellyyden armolahjan ja hänestä tuli tämän valitsemansa yksinäisen paikan vahva perusta, paikan, jota hän aiemmin oli jopa inhonnut.

Luostarin rakentaminen alkaa

Sillä aikaa Nikeforos Fokas oli saavuttanut kyllin suuria voittoja ja urotekoja sotapäällikkönä ja hän muisti lupauksensa tulevalle munkille ja pyysi pyhittäjältä saada rahoittaa luostarin rakentamista esimerkiksi rakentamalla keljoja veljestölle ja kirkon, missä veljestö voisi käydä pyhällä ehtoollisella sunnuntaisin.

Pyhittäjä Athanasios ei alkuun huolinut rahoitusta ja piti annettavaa kultaa vastenmielisenä, mutta nähtyään Nikeforoksen kiihkeän halun ja hyvät aikeet ja pystyessään näkemään niissä myös Jumalan hyvän tahdon, hän alkoi rakentaa luostaria. Hän rakensi suuren kirkon pyhän profeetan ja Kristuksen Edelläkävijän, Johannes Kastajan muistolle ja toisen kirkon kukkulan juurelle Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän muistolle. Kirkkojen ympärille tulivat keljat ja ihmeellinen luostari nousi Pyhälle Vuorelle - Agion Orokselle. Sinne tulivat trapeša (ruokala), hoitokoti sairaille ja vierasmajat pyhiinvaeltajille ja kaikki muutkin tarpeelliset rakennukset.

Veljestöä kerääntyi luostariin kaikkialta, ei vain Kreikasta vaan muistakin maista, tavallisia ihmisiä ja kuuluisia kirkollisia henkilöitä, erämaan asukkaita, jotka olivat toimineet vuosikausia asketismissa, igumeneja monista luostareista ja hierarkkeja, jotka tahtoivat viettää yksinkertaista luostarielämää pyhittäjä Athanasioksen lavrassa Athoksella.

Ankaran luostarisäännön luostarielämää ankarissa olosuhteissa

Pyhittäjä perusti luostarinsa Palestiinan luostarien kinobioottisten luostarisääntöjen mallin mukaan eläväksi yhteisöiksi. Jumalalliset palvelukset palveltiin kaikessa säännönmukaisuudessaan, kukaan ei saanut julkeasti puhua palveluksien aikana, kukaan ei saanut myöhästyä tai lähteä kesken pois ilman pakottavaa syytä.

Athoksen taivaallinen suojelija, Kaikkein Puhtain Jumalanäiti suhtautui armollisesti pyhittäjään. Monesti pyhittäjällä oli etuoikeus saada nähdä Jumalanäiti omin silmin. Kerran Jumalan koettelemuksissa alueella oli suuri nälänhätä ja munkit yksi toisensa jälkeen jättivät lavran. Pyhittäjä jäi pian yksin ja heikkouden hetkellä hänkin harkitsi luostarin jättämistä. Yhtäkkiä hän näki edessään hennon hunnun alla naisen, joka tuli tapaamaan häntä. Nainen kysyi hiljaa: "Kuka olet ja minne olet menossa?"

Pyhittäjä Athanasios luontaisella kunnioituksella pysähtyi ja vastasi: "Olen tämän luostarin munkki" ja kertoi samalla itsestään ja huolistaan.

Salaperäinen ja ihmeellinen nainen sanoi pyhittäjälle: "Hylkäisitkö luostarin, joka on tarkoitettu ja rakennettu ylistämään Jumalaa sukupolvesta toiseen, vain murusesta leipää? Missä on uskosi? Käänny ympäri niin minä autan sinua." Athanasios kysyi: "Kuka olet?" Nainen vastasi: "Olen Jumalanäiti" ja pyysi Athanasiosta iskemään sauvallaan kiveä. Halkeamasta alkoi virrata esiin vettä ja samalla paikalla, missä tämä tapahtui, on yhä lähde muistutuksena tästä ihmeellisestä näystä.

Pyhittäjän kuolema

Veljestön määrä kasvoi ja rakennustyöt lavrassa jatkuivat. Pyhittäjä Athanasios ennakoiden lähtöään Herransa luo, profetoi lähestyvästä lopusta ja pyysi veljestöä olemaan huoletta siitä, mitä hän näki. "Viisaudessa säädetään toisin kuin ihminen päättää." Veljestö oli ymmällään ja mietti pyhittäjän sanoja. Annettuaan viimeiset ohjeensa ja lohduttaen kaikkia, pyhittäjä meni keljaansa ja puki ylleen ne vaatteet, joissa hän yleensä oli suuren paaston aikana ja syventyi pitkään rukoukseen. Reippaana ja iloisena pyhä igumeni meni sitten kuuden veljestön jäsenen kanssa kirkon katolle tutkimaan rakenteita. Äkkiä, Jumalan huomaamattoman tahdon toimesta, katto sortui. Viisi veljistä kuoli heti. Pyhittäjä Athanasios ja arkkitehti Daniel kivistä huolimatta olivat vielä hengissä. Kaikki kuulivat pyhittäjän kutsuvat Herraa: "Kunnia olkoon Sinulle, oi Jumala! Herra, Jeesus Kristus, auta minua!" Veljestö kaivoi itkien isänsä raunioista, mutta heidän löydettyään hänet hän oli jo kuollut. Tämä tapahtui noin vuonna 1000.

Pyhittäjä Athanasios Athokselaisen muistopäivää vietetään ortodoksisessa vuosittain kirkossa heinäkuun 5. päivänä.

Hannu Pyykkönen

Tropari ja kontakki

Tropari, 3.sävelmä

Enkelten voimat ihmettelivät taisteluasi täällä maan päällä, | ollessasi vielä ruumiissa, | sinä et epäröinyt taistella vihollisten näkymättömien voimien kanssa, | karkotit demonit kauhun vallassa. | Siksi , oi pyhä isä, Herra on siunannut sinua rikkailla lahjoillaan, || niin että me voimme luottaen sinuun anoa pelastusta sieluillemme.

Kontakki, 2.sävelmä

Sinä otit Kristuksen ikeen ja kannoit ristiä olkapäilläsi, | oi pyhä isä Athanasios. | Sinä osallistuit Hänen kärsimyksiinsä ja jaoit Hänen kunniansa || ja siksi iloitset loppumattomassa riemussa.

Toinen kontakki, 8.sävelmä

Kristuksen lauma kutsuu sinua, koska sinulla oli selvä näkemys jumalallisiin salaisuuksiin, | ja taitavasti sinä selitit ne kansallesi. | Tänään me anomme sinua vapauttamaan meidät jokaisesta pahan hyökkäyksestä, || jotta me voisimme anoa sinulta lakkaamatonta huolenpitoa meistä, oi pyhä isä.

Minea

• Minea 5.7.

Kirjallisuutta

• Kirkkovuoden pyhät II
  • Pyhittäjä Athanasios Athoslainen (ss. 982-983)

Lisää aiheesta

• Lue matkakertomus Athokselta ja katsele lisää kuvia (v. 2000)