Nektarios Eginalainen
Ortodoksi.netista
Kuuntele tämä artikkeli (paina hiiren oikaa näppäintä ja avaa uusi välilehti kuunteluun)
Pyhä Nektarios, suuri uuden ajan ihmeidentekijä, alkuperäiseltä nimeltään Anastasios Kefalas syntyi Silivriassa Itä-Traakiassa Konstantinopolin lähistöllä 1.10.1846.
Koska hänen perheensä oli köyhä, Anastasioksen piti mennä Konstantinopoliin töihin jo 14-vuotiaana. Hänellä ei ollut rahaa, joten hän pyysi laivan kapteenia ottamaan hänet mukaansa. Kapteeni sanoi jaloittelevansa ensin hieman ja palaavansa sitten mahdollisesti asiaan. Anastasios ymmärsi ja käveli pois murheellisena.
Palattuaan kapteeni antoi käskyn käynnistää moottorit, mutta mitään ei tapahtunut. Useiden epäonnistuneiden käynnistysyritysten jälkeen, hän näki Anastasioksen, joka vielä seisoi satamalaiturilla. Tuntien sääliä poikaa kohtaan kapteeni pyysi häntä astumaan laivaan. Välittömästi laivan moottorit käynnistyivät ja laiva pääsi lähtemään.
Konstantinopolissa
Anastasios löysi Konstantinopolissa työpaikan tupakkakaupasta, joka maksoi hänelle todella pientä palkkaa. Halutessaan jakaa hyödyllistä tietoa muille ihmisille, Anastasios kirjoitti hengellisistä kirjoista lyhyitä elämänohjeita paperipusseihin ja tupakkapakkauksiin. Hän ajatteli, että asiakkaat mahdollisesti lukisivat niitä uteliaisuudesta ja hyötyisivät niistä.
Poika kulki paljain jaloin ja repaleisissa vaatteissa, mutta luottaen Jumalaan. Nähdessään, että kauppias sai paljon kirjeitä, myös Anastasios halusi kirjoittaa kirjeen. Kenelle hän kirjoittaisi? Ei vanhemmilleen, koska hänen kylässään ei ollut postia. Ei ystävilleen, koska hänellä ei ollut niitä yhtään. Siksi hän päätti kirjoittaa Kristukselle ja kertoa Hänelle omista tarpeistansa.
"Oma pieni Kristukseni", hän kirjoitti. "Minulla ei ole esiliinaa eikä kenkiä. Sinä lähetät ne minulle. Sinä tiedät, miten paljon rakastan Sinua."
Anastasios sinetöi kirjeen ja kirjoitti sen ulkopuolelle: "Herralle Jeesukselle Kristukselle Taivaassa". Matkallaan postittamaan kirjeen hän juoksi miehen luo, joka omisti kaupan vastapäätä hänen työpaikkaansa. Mies kysyi häneltä, mihin hän oli menossa ja Anastasios kuiskasi jotain vastaukseksi. Nähdessään kirjeen Anastasioksen kädessä mies tarjoutui postittamaan sen hänen puolestaan, koska hänkin oli matkalla postiin.
Kauppias laittoi kirjeen taskuunsa ja vakuutti Anastasiokselle, että hän lähettää se omien kirjeiden ohessa. Poika palasi tupakkakauppaan onnellisena. Kun kauppias otti kirjeen taskustaan postittaakseen sen, hän huomasi osoitteen. Hämmästynyt ja utelias kauppias ei voinut vastustaa kiusausta ja avasi kirjeen lukeakseen sen. Liikuttuneena pojan yksinkertaisesta uskosta kauppias laittoi rahaa kirjekuoreen ja lähetti sen Anastasiokselle nimettömänä. Anastasios iloitsi tästä suuresti ja kiitti Jumalaa.
Muutamaa päivää myöhemmin nähdessään Anastasioksen pukeutuneena hieman paremmin kuin tavallisesti, hänen työnantajansa arveli Anastasioksen varastaneen rahaa häneltä ja alkoi lyödä häntä. Anastasios huusi: "En ole koskaan varastanut mitään. Oma pieni Kristukseni lähetti minulle rahaa". Kuullessaan hälinän toinen kauppias tuli ja pyysi tupakkakauppiaan syrjään ja selitti tilanteen hänelle.
Kun Anastasios oli vielä nuori mies, hän teki pyhiinvaellusmatkan pyhälle maalle. Matkan aikana alus oli vaarassa upota myrskyssä. Anastasios katsoi raivoavaa merta ja sitten kapteenia. Hän meni kapteenin viereen seisomaan, otti laivan ruorin ja rukoili Jumalaa pelastamaan heidät. Sitten Anastasios otti pois kaulastaan ristin, jonka hänen isoäitinsä oli antanut hänelle (ristissä oli pieni pala Kristuksen ristiä) ja sitoi sen vyöhönsä. Nojaten laivan reunaan hän kastoi ristin kolme kertaa mereen ja komensi merta: "Hiljaa! Vaikene." Tuuli laantui heti ja meri tyyntyi.
Anastasios oli kuitenkin surullinen, koska hänen ristinsä oli pudonnut mereen ja kadonnut. Laivan purjehtiessa rungosta kuului ihmeellisiä koputtavia ääniä vesirajan alapuolelta. Kun alus tuli satamaan, Anastasios tuli ulos ja alkoi kävellä pois. Yhtäkkiä kapteeni huusi: "Kefalas, Kefalas, tule takaisin tänne." Kapteeni oli pyytänyt joitakin miehiä tutkimaan pienen veneen kanssa laivan rungon, jotta löytäisi koputuksen syyn. Miehet löysivät Anastasioksen ristin kiinnittyneenä laivan runkoon. Anastasios oli riemuissaan saadessaan ”aarteensa” takaisin ja kantoi sitä aina kaulassaan tästä eteenpäin. On olemassa valokuva, joka otettu monta vuotta myöhemmin, jossa pyhä Nektarios on munkkina skufia päässään. Risti on selvästi nähtävissä myös tässä kuvassa.
7. päivänä marraskuuta vuonna 1875 Anastasios vihittiin munkiksi Khioksen Nea Monin luostarissa ja hänen uudeksi nimekseen tuli Lazarus. Kaksi vuotta myöhemmin hänet vihittiin diakoniksi ja tuolloin hänen nimensä muuttui jälleen ja hän sai nimekseen Nektarios.
Egyptissä - Pentapoliksen metropoliitta
Myöhemmin, kun Nektarios oli pappi, hän lähti Khiokselta ja meni Egyptiin. Siellä hänet valittiin piispaksi arvonimellä Pentapoliksen metropoliitta. Jotkut hänen kollegansa tulivat kuitenkin mustasukkaisiksi hänen hyveellisyydestään, innostavista saarnoistaan ja monesta muustakin, joka erotti heidät pyhästä Nektarioksesta.
Muut Aleksandrian patriarkaatin metropoliitat ja piispat puhuivat pahaa pyhästä Nektarioksesta ja he kertoivat patriarkka Sofroniukselle, että Nektarios oli salaliitossa häntä vastaan tavoitteena päästä itse patriarkaksi. He kertoivat patriarkalle, että Pentapoliksen metropoliitta oli vain tehnyt ulkoisia hurskaudenosoituksia saadakseen suosiota ihmisten parissa. Silloin patriarkka ja hänen synodinsa poistivat pyhän Nektarioksen patriarkaatista. Patriarkka Sofronius kirjoitti epäselvän tuomiokirjelmän skandaaliin yllyttämisestä ja erilaisista spekulaatioista, joiden vuoksi pyhän oli poistuttava tehtävästään.
Pyhältä Nektariokselta ei kuitenkaan poistettu pappeutta ja hän sai toimia edelleen piispana. Hän pystyi toimittamaan häät tai ristiäiset, kunhan hän saisi luvan paikalliselta piispalta.
Pyhä Nektarios kantoi koettelemuksensa kärsivällisyydellä, mutta häntä rakastavat ihmiset alkoivat vaatia tietoa, miksi hänet oli poistettu asemastaan. Pyhä Nektarios arveli tämän aiheuttavan häiriötä Aleksandrian kirkossa ja siksi hän päätti lähteä pois ja mennä Kreikkaan. Hän saapui Ateenaan huomaten, että väärät huhut hänestä olivat jo saavuttaneet tämänkin kaupungin. Tuomiokirjeessä sanottiin vain, että hänet oli poistettu tehtävästään "patriarkaatin tietämistä syistä" johtuen ja niin kaikki uskoivat näitä panetteluja.
Kreikassa - Ateena
Koska valtion tai kirkon viranomaiset eivät voineet antaa hänelle mitään asemaa, entinen metropoliitta jäi ilman tukea ja ilman paikkaa, jossa elää. Joka päivä hän kuitenkin meni uskontoministeriöön pyytämään apua ja he kyllästyivät pian häneen ja alkoivat kohdella häntä todella huonosti.
Eräänä päivänä, kun hän oli taas lähdössä ministeriöstä, pyhä Nektarios tapasi ystävän, joka tunsi hänet Egyptistä. Ystävä oli yllättynyt löytäessään rakastetun piispan sellaisessa kunnossa ja hän puhui uskonto- ja kasvatusministerille pyytäen, että jotain työtä löytyisi Nektariokselle. Niin pyhä Nektarios nimitettiin saarnaajapapiksi Vitineian ja Euboian hiippakuntaan. Pyhä Nektarios ei pitänyt tätä tehtävää nöyryyttävänä, vaikka yleisesti ajateltiin, että yksinkertainen munkkikin olisi voinut täyttää tämän tehtävän. Hän meni Euboiaan saarnaamaan kirkoissa innoissaan uudesta tehtävästään.
Silti myös täällä skandaalihuhut seurasivat häntä. Joskus hänen saarnatessaan ihmiset alkoivat nauraa ja kuiskailla. Siksi nuhteeton saarnaaja erotettiin jälleen tehtävästään ja palautettiin Ateenaan. Jotkut ihmiset alkoivat sitten vihdoinkin ymmärtää, että huhut olivat perättömiä. He eivät nähneet minkään Nektarioksen elämässä, toiminnoissa tai keskusteluissa viittaavan siihen, että hän olisi syyllistynyt mihinkään, mistä häntä syytettiin. Näiden ihmisten avulla ja heidän vaikutusvallallaan pyhä Nektarios nimitettiin Ateenan Rizareioksen kirkollisen koulun johtajaksi 8.3.1894. Hän oli tässä tehtävässään aina joulukuulle vuoteen 1908 asti.
Pyhä Nektarios palveli seminaarikirkossa, opetti opiskelijoita ja kirjoitti useita valaisevia ja hyödyllisiä kirjoja. Koska hän oli vaatimaton ihminen, pyhä Nektarios ei pitänyt Ateenan melusta ja huiskeesta. Hän halusi jäädä eläkkeelle jonnekin, missä hän voisi rukoilla. Eginan saarelta hän löysi hylätyn Pyhän Kolminaisuuden luostarin, jota hän alkoi korjata omin käsin.
Egina
Hän keräsi sinne nunnien yhteisön, nimesi sokean nunna Ksenian johtajattareksi ja palveli itse luostarissa rippi-isänä ja pappina. Koska Nektarioksella oli suuret hengelliset lahjat, monet ihmiset muualtakin tulivat Eginalle ripittäytymään hänelle. Vähitellen yhteisö kasvoi noin kolmekymmentä nunnaa käsittäväksi luostariksi. Nektarioksella oli tapana sanoa heille: "Olen rakentanut majakan teille ja Jumala laittaa siihen valon niin, että se paistaa edelleen koko maailmalle. Monet näkevät tämän valon ja tulevat Eginaan." Kukaan ei silloin ymmärtänyt sitä, mitä Nektarios oli kertonut heille. Sitä, että hän itse olisi se majakka ja että ihmiset tulevat sinne kunnioittamaan hänen pyhiä pyhäinjäännöksiä.
20.9.1920 nunna Eufemia toi vanhan, mustakaapuisen miehen, jolla oli oletettavasti kovat kivut, Aretaioksen sairaalaan Ateenassa. Tämä oli valtion sairaala köyhille. Nuori vastaanottajaharjoittelija kysyi nunnalta tietoja potilaasta.
"Onko hän munkki?" hän kysyi.
"Ei, hän on piispa."
Harjoittelija nauroi ja sanoi: "Lopettakaa huulenheitto ja kertokaa minulle hänen nimensä, äiti, niin että voin kirjoittaa sen rekisteriin."
"Hän on todellakin piispa, lapseni. Hän on Korkeasti Pyhitetty Pentapoliksen metropoliitta".
Harjoittelija mumisi: "Ensimmäistä kertaa elämässäni näen piispan ilman panagiaa tai ristiä ja vielä lisäksi, ilman rahaa."
Sitten nunna näytti pyhän tilitiedot hämmästyneelle harjoittelijalle, joka hyväksyi ne. Kaksi kuukautta pyhä Nektarios kärsi virtsarakon tautia. Kello 22.30 marraskuun 8. päivän iltana vuonna 1920 hän palautti pyhän sielunsa Jumalalle. Hän kuoli rauhassa 74 vuoden iässä.
Pyhän Nektarioksen sängyn vieressä oli mies, joka oli halvaantunut. Heti kun pyhä oli kuollut, sairaanhoitaja ja nunna, jotka istuivat hänen kanssaan, alkoivat pukea Nektariokselle puhtaita vaatteita ja valmistella häntä Eginaan hautaamista varten. He ottivat pois hänen villapaitansa ja asettivat sen halvaantuneen miehen sängyn päälle. Halvaantunut mies nousi heti ylös vuoteestaan ylistäen Jumalaa.
Pyhä Nektarios haudattiin Pyhän Kolminaisuuden luostariin Eginalla. Useita vuosia myöhemmin hänen hautansa avattiin, jotta voitaisiin poistaa hänen luitaan (kuten Kreikassa on tapana). Hänen ruumiinsa löydettiin kokonaisena ja turmeltumattomana, aivan kuin hänet olisi ollut haudattu samana päivänä.
Tieto tästä toimitettiin Ateenan arkkipiispalle, joka tuli paikalle nähdäkseen itse pyhäinjäännökset. Arkkipiispa Krysostomos pyysi nunnia jättämään ne ulos aurinkoon muutamaksi päiväksi ja hautaamaan ne sitten uudestaan, kun ne olisivat maatuneet. Kuukausi tai kaksi tämän jälkeen he avasivat haudan jälleen ja löysivät pyhän Nektarioksen edelleen turmeltumattomana. Tämän jälkeen pyhäinjäännökset sijoitettiin marmoriseen arkkuun.
Useita vuosia myöhemmin pyhän Nektarioksen pyhäinjäännökset hajosivat ja jäljelle jäivät vain luut. Pyhän Nektarioksen kallo on sijoitettu mitraan ja mitran yläosa avataan, jotta ihmiset voivat suudella hänen päätänsä.
Pyhä Nektarios oli otollinen Jumalalle, koska hänen koko elämänsä oli jatkuvaa doksologiaa Herralle. Sekä elämänsä aikana että kuolemansa jälkeen pyhä Nektarios on tehnyt tuhansia ihmeitä, erityisesti niille, jotka kärsivät syövästä. Pyhälle Nektariokselle on omistettu useampia kirkkoja kuin kenellekään muulle uudelle ortodoksiselle pyhälle. Muun muassa Suomessa on pyhän Nektarioksen kirkko Helsingin seurakunnassa Klaukkalassa.
Lisäys 7.7.2012 patriarkka Athenagoraksen kuoleman 40-vuorispäivänä
Pentapoliksen metropoliitta Nektarioksen, Eginan ihmeidentekijän, virallisesta pyhäksi tunnustaminen toteutettiin Konstantinopolin ekumeenisen patriarkka Athenagoraksen aikana huhtikuussa 1961 Eginassa Kreikassa. Pyhän Nektarioksen muistopäiväksi vahvistettiin hänen kuolinpäivänsä marraskuun 9. päivä. Patriarkka Athenagoraksen kuolemasta tuli 7.7.2012 kuluneeksi 40 vuotta.
Harva tietää, että patriarkka Athenagoras todellakin tapasi pyhän Nektarioksen. Vuonna 1918, kun Athenagoras asui Athoksella, Ateenan metropoliitta Meletios kutsui hänet Ateenaan palvelemaan hänen alaisuudessaan diakonina. Tuona aikana hän tapasi pyhän Nektarioksen ja häneltä siunauksen. Pyhä Nektarios antoi tälle tulevalle Konstantinopolin ekumeeniselle patriarkalle, silloin siis vielä diakoni, valokuvansa, johon hän kirjoitti: "Miehelle, joka tulee joskus kirjoittamaan historiaa. Pentapoliksen Nektarios."
Kirjallisuutta
- Munkki Serafim (toim.): Synaksarion – marraskuu
- Pyhä Nektarios Eginalainen ss. 147 - 153
Katso myös
- Akatistoshymni Nektarios Pentapolilaiselle, Eginan ihmeidentekijälle
- Pyhän Nektarios Eginalaisen juhlan veisuja (9.11.)
- Rukouskanoni pyhälle Nektariokselle
- Puhdas Neitsyt, Valtiatar
- Video:
'"`UNIQ--youtube-00000000-QINU`"'
'"`UNIQ--youtube-00000001-QINU`"'
'"`UNIQ--youtube-00000002-QINU`"'