Sijaissynnytys

Suomen ortodoksisen kirkon piispojen muodostama piispainkokous on antanut kokouksessaan 25.11.2012 seuraavan lausunnon Oikeusministeriölle sijaissynnytysjärjestelyjä koskevasta arviomuistiosta.

Suomen ortodoksisen kirkon piispainkokous kokoontui marraskuussa 2009 Valamossa harvinaisella täydellisellä kokoonpanollaan. Vasemmalta: KS Joensuun piispa Arseni, KP Nikean metropoliitta Johannes (+ 2010), KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, KP Helsingin metropoliitta Ambrosius ja KP Oulun metropoliitta Panteleimon
(kuva © Ortodoksi.net / Hannu Pyykkönen)

Lausunto

Yleistä

Ortodoksisen kirkon etiikan keskiössä on ihmisyys, joka saa alkunsa hedelmöityksessä. Siitä katsotaan alkavan elämän, jota ei voi sivuuttaa toisen ihmisen oikeuksilla. Näin ollen ihmisen kokeman lapsettomuuden ei voida suoraan katsoa luovan oikeutta lapsen saamiseen, vaan ensisijaisena tarkastelunäkökulmana on syntyvä uusi ihminen ja kunnioitus hänen ihmisarvoaan kohtaan.

Hedelmöityshoidot ja sijaissynnytysjärjestelyt liittyvät ortodoksisen kirkon näkökulmasta kysymyksiin ihmisen pyhyydestä ja inhimillisen elämän kunnioittamisesta hedelmöityshetkestä alkaen, joten tieteen mahdollistamia ihmisen lisääntymismahdollisuuksia tulee tarkastella huolellisesti. Ortodoksisella kirkolla maailmanlaajuisesti ei ole yhtä kattavaa kantaa, vaan paikalliskirkot ovat antaneet ohjeita erilaisiin tilanteisiin ja vaihtoehtoihin.

Ortodoksinen etiikka vaatii myös jokaisen tilanteen tarkastelua ainutlaatuisena, ja siksi eettisissä kysymyksissä täysin yksiselitteisten vastausten antaminen on mahdotonta. Ihmisen mahdollisuus lisääntyä on lahja, jota ei myöskään voida rajoittaa vain tiettyihin elämänmuotoihin. Sen vuoksi nyky-yhteiskunnassa on ensiarvoisen tärkeää tarjota monipuolista ohjausta ja tukea eri tavoin niille, joille lapsettomuus on kipeä asia.

Yksityiskohtainen ja syvällinen kannanotto arviomuistiossa esitettyihin vaihtoehtoihin on hankalaa. Siksi tässä lausunnossa esitetään Suomen ortodoksisen kirkon perusperiaatteita suhteessa sijaissynnytysjärjestelyihin.

Sijaissynnytys

Kysymys sijaissynnytyksestä palautuu käsitykseen perheestä ja ihmisen lisääntymisestä. Ortodoksisen kirkon näkökulmasta on suositeltavaa, että suomalainen lainsäädäntö nousee avioliiton pohjalta vahvistaen näin sitoutumista ja vakautta perhe-elämässä.

Vaikka ortodoksinen kirkko katsoo lapsen avioliiton yhdeksi lahjaksi, se ei kuitenkaan merkitse oikeutta lapseen. Avioelämä ilman lasta ei ole puutteellista tai viallista, mutta lapsettomuus voidaan ymmärtää myös sairaudeksi, johon voidaan etsiä apua lääketieteen keinoin.

Kahden eri sukupuolta olevan avioliitto ja uuden elämän syntyminen sen kautta on ortodoksisen elämän erityinen arvo. Sen vuoksi kolmannen henkilön osallistuminen lisääntymisprosessiin katsotaan vaikeaksi.

Keinohedelmöitykseen perustuva sijaissynnytys

Keinohedelmöitykseen perustuva sijaissynnytys on ortodoksisen kirkon mielestä iso periaatteellinen kysymys. Hedelmöityshoidot, joissa käytetään avioparin spermaa ja/tai sukusoluja ovat lääketieteen mahdollisuus auttaa lapsen saamisessa. Kolmannen osapuolen sperman ja/tai sukusolujen käyttämisessä on keskeistä juridisesti varmistua siitä, että biologinen vanhemmuus säilyy avioparilla.