Rukouksen tie - Isä meidän -rukous
Ortodoksi.netista
Kirkkomme Aamun Koitossa - osa 12
Vuoden 2007 Aamun Koiton numerosta 16 löytyy seuraava aiemman arkkipiispamme, sittemmin eläkkeelle jäätyään arvonimen: Nikean metropoliitta, saaneen Johanneksen artikkeli Herran eli Isä Meidän -rukouksesta:
Nikean metropoliitta Johannes:
Rukouksen tie - Isä meidän -rukous
Kahdentoista apostolin opetus, joka kuuluu Kirkon vanhimpaan perinteeseen, varottaa rukoilemasta "ulkokultaisten tavoin" ja asettaa esikuvaksemme Isä meidän -rukouksen. Se korostaa keskeisenä arvona sitä, että tämä Vapahtajan meille antama rukous rohkaisee meitä kääntymään Jumalan puoleen nimenomaan taivaallisena Isänämme.
Kirkkoisien laajemmassakin perinteessä annetaan Herran rukouksen sanoille keskeinen arvo rukousta koskevassa opetuksessa. Tällöin alleviivataan mm sitä, että me rukoilemme nimenomaan Jumalan nimen pyhittämistä, Hänen valtakuntansa tulemista ja Hänen tahtonsa toteutumista, emmekä siinä yhteydessä puhu omasta henkilöstämme.
Isä meidän -rukous ilmaisee henkilökohtaista suhdetta rukoilijan ja taivaallisen Isän välillä. Siinä on kyse palvonnasta ja täydellisestä luottamuksesta. Rukoilija ei pyri muuttamaan Jumalaa tai Hänen tahtoaan vaan itseään ja omaa tahtoaan.
Rukous Jumalalle taivaallisena Isänä tekee näin rukoilevista keskenään veljiä. Jumalan valtakunnan tulemisen anominen on kaiken asettamista Jumalan hallintaan ja johtoon. Hänen tahtonsa toteutuminen merkitsee Jumalan herruutta omalla kohdallamme ja koko ihmiskunnan kohdalla ja täten myös vapautumista omasta itsekkäästä tahdosta.
Jokapäiväisen leivän anominen on elämän rakentamista Jumalan varaan. Johannes Krysostomoksen mukaan siinä nimenomaan anotaan elämälle tarpeellista "päiväannosta", ei mitään ylellisyyttä, joka tekisi rukoilijan ainakin jossain mielessä riippumattomaksi taivaallisen Isän huolenpidosta. Tärkeä opetus on siinäkin, ettemme ano tuota tarpeellista leipää vain itsellemme vaan nimenomaan "meille". Lähimmäiset ovat mukana rukouksessa.
Anteeksiantoa anova näkee omakohtaisen valmiuden anteeksiantoon edellytykseksi omalle rukoukselleen. Näin rukoilija tässäkin ymmärtää oman uudistumisensa välttämättömyyden.
Isä meidän -rukouksessa pyydämme, ettei Jumala sallisi meidän kulkea kiusaukseen ja että Hän vapauttaisi meidät paholaisen vallasta. Johannes Krysostomos selittää saarnoissaan nimenomaan, ettei kyse ole vain pahoista asioista vaan itse pahuuden ruhtinaasta. Kreikkalaisen Uuden testamentin alkutekstin sanonta voi sinänsä sallia molemmat tulkinnat, mutta Krysostomoksen aikana eli vielä edellä mainitsemamme tulkintaperinne, joka vahvasti korostaa tämänkin anomuksen painavuutta.
Kirkkoisät näkevät rukoilijan tavoitteeksi rukouksen, jossa keskitytään Jumalan herruuteen ja armoon ja jossa omakohtainen pyytäminen jää puuttumaan. Tällaista rukousta he kutsuvat puhtaaksi rukoukseksi. Toisaalta on kuitenkin todettava, että Raamattu sinänsä rohkaisee myös rukoilijan henkilökohtaista elämää koskevaan rukoukseen. Rukouksen varsinainen tavoite on rukoilevan pelastus. Tässä tarkoituksessa kirkkoisät ohjaavat meitä seuraavin opetuksin:
- rukoilemme päästäksemme pimeydestä valoon
- rukoilemme uudistuaksemme Kristuksessa
- rukoilemme Pyhää Henkeä pyhittyäksemme
- rukoilemme ollaksemme Jumalan tahdon välikappale
- rukoilemme yhdistyäksemme Kristukseen
- rukoilemme edistyäksemme Jumalankantajina
- rukoilemme kasvaaksemme sielun puhtaudessa
- rukoilemme kyetäksemme taistelemaan paholaista vastaan
Rukous on Jumalan läheisyyttä, johon meidät Kirkon jäseninä on kutsuttu.
(Artikkeli on julkaistu Ortodoksi.netin sivuilla PSHV:n komitean kirjallisella luvalla. Artikkeli on alkuaan julkaistu Aamun Koitossa nr.16/2007, joka ilmestyi 7.9.2007, sivulla 11)