Antipa Valamolainen

Pyhittäjä Antipa (Antipa Valamolainen, Antipa Athoslainen, Antipa Calapodeştilainen) syntyi vuonna 1816 Calapodeştin kylässä Bacăun alueella silloisessa Moldaviassa, nykyisessä Romaniassa ja hänen maallinen nimensä oli Alexandru Luchian. Hän eli maaseudulla perheessä, jonka isä toimi diakonina. Jo lapsena Antipa osoitti monenlaisia toisista lapsista poikkeavia taitoja ja lahjoja ja noin 20-vuoden iässä hän päätti ryhtyä munkiksi. Ensimmäinen luostari, johon hän meni, oli kuuluisa Neamţun luostari, jonka veljestöön hän ei kuitenkaan päässyt. Siksi hän siirtyi sieltä Valakiaan pieneen Căldăruşanin luostariin.

Kuva:Pyhittäjä Antipa Valamolainen (kuva: Ortodoksi.net /HAP)

Monenlaisten vaiheiden ja ankaran kilvoittelun jälkeen Antipa vihittiin munkiksi ja hän lähti jatkamaan kilvoitteluaan Athokselle. Siellä hän asettui alkuun Esfigmenoksen luostariin kuuliaisuustöihin. Kolmen vuoden koeajan jälkeen hän siirtyi moldavialaisten munkkien, isien Nifontin ja Nektarin oppilaaksi. Oppi-isänsä vastustelusta huolimatta Antipa vihittiin suureen skeemaan ja hän sai oikeuden jatkaa kilvoitteluansa erakkona.

Jonkin ajan kuluttua hän kuitenkin osallistui Nifontin Athokselle rakennuttaman Prodromoksen skiitan toimintaan ensin luostarissa, myöhemmin sen kaupunkitalossa Moldavian Iasissa. Toiveestaan huolimatta hän ei päässyt palaamaan Athokselle, vaan joutui isä Nifontin mukaan varojenkeräysmatkalle Venäjälle, jonne hän sitten jäi venäjää osaamattomana elämään erään kauppiasperheen luo ja jatkoi ankaraa kilvoituselämäänsä ja samalla keräsi huomattavia summia Athoksen romanialaiselle skiitalle. Hänen lähettäessään keräysvarat ja muut tavarat Athokselle, niitä kuljettanut alus upposi myrskyssä Mustallamerellä. Antipa ei masentunut tuosta vastoinkäymisestä, vaan jatkoi keräystään Pietarissa ja lähetti myöhemmin suuremman summan Athokselle.

Athoksen romanialainen Prodromoksen skiitta (kuva: HAP)

Venäjällä oleskelunsa aikana Antipa oli tutustunut myös Laatokan Valamon luostariin ja ihastunut sen rauhaan. Niinpä hän keräyksen päätyttyä vuonna 1865 siirtyi Valamon Kaikkien pyhien skiittaan yksinäiseen keljaan asumaan äärimmäisen köyhästi ja ankarasti kilvoitellen. Antipasta tuli Valamossa monen munkkiveljen ja myös ympärillä asuvien karjalaisten ja jopa kauempaakin olevien venäläisten rippi-isä, joka nöyrästi kesti kuuluisuuden tuomat kirot, ikävyydet ja kateuden.

Vuotta ennen kuolemaansa hän sairastui vakavammin ja hän sitten kuoli 66 vuoden iässä tammikuun 10. päivänä 1882 suuresti rakastamansa ja Athokselta mukanaan tuomansa Jumalanäidin ikonin vierelle.

Athoksella hänet nimettiin pyhien joukkoon kuuluvaksi jo vuonna 1906 ensimmäisenä romanialaisena Athoksen munkkina. Pyhän Antipan reliikit löydettiin Valamosta vuonna 1991 ja Romanian ortodoksinen kirkko kanonisoi hänet virallisesti kesäkuussa 1992. Myöhemmin hänet on lisätty myös Venäjän ortodoksisen kirkon pyhien kalenteriin.

Antipalle kuulunut Jumalanäidin ikonia säilytettiin Laatokan Valamossa suurena aarteena, mutta sotien ja muuton seurauksena ikoni vaipui unohduksiin, kunnes se vihdoin vuonna 2006 löydettiin etsintöjen tuloksena Heinäveden Uuden Valamon luostarin ns. talvikirkon alttarista. Pyhä Antipa Valamolainen tunnetaan Romaniassa myös nimellä Sfântul Cuvios Antipa de la Calapodeşti, Muntele Athos şi Mânăstirea Valaam. Romaniaan on perustettu vuonna 1997 pyhittäjä Antipan nimeä kanttava luostari, Manastirea Sf. Cuvios Antipa, jossa vuonna 2006 järjestettiin juhlalliset uudelleen avajaiset pyhän Antipa Valamolaisen muistopäivänä, tammikuun 10. päivänä. Luostari sijaitsee vajaat 70 km kaakkoon Bacăusta Calapodestin kylässä.

HAP

Kirjallisuutta

• Munkki Serafim (toim.): Synaksarion - tammikuu
  • Pyhittäjä Antipa Valamolainen (ss. 156 - 162)