ONL:n synty - osa X
Ortodoksi.netista
(Tämä on kymmenes osa useammasta artikkelista koostuvasta sarjasta "ONL:n synty".)
(Voit myös kuunnella tämä artikkelin klikkamalla linkkiä "Kuuntele" ja halutessasi lukea tekstin samaan aikaan puhutun tekstin kanssa, kun siirrät puhutun tekstin uuteen välilehteen.)
Aamun Koitto 1943 nro 7 / 15.4.1943 s.6-9
Kuuntele artikkelin teksti
Loppusanat
Ortodoksisten Nuorten Liiton perustamisjuhlassa 25. p:nä maaliskuuta 1943 Sortavalassa, kirkkokunnan juhlasalissa
Nopeasti kiitävät ohi mielenkiitoiset hetket Kirkkomme kehityksessä aivan uuden järjestön – Ortodoksisten Nuorten Liiton perustamisen merkeissä.
Kirkkokuntamme arkkipiispana tunnen ääretöntä iloa liiton perustamisesta ja arkkipiispakunnan nimessä lausun parhaimman kiitoksen kaikille niille, jotka ovat olleet myötävaikuttamassa tämän Liiton aikaansaamisessa.
Virallinen alku tärkeälle aloitteelle on pantu, perustus on laskettu. Harras toivomukseni on, että pian näkisimme sen päälle kohoavan rakennuksen, suuren ja kauniin, joka yhdistäisi itseensä kymmenet tuhannet nuoret kautta maamme, jotta he saisivat vielä ihanassa nuoruudessaan aatteellisille pyrkimyksilleen tukea ja sielulleen korkeata, jaloa, puhdasta ja pyhää sisältöä; jotteivät he, heitä ympäröivässä ”kiusauksien myrskyssä lainehtivalla merellä”, jolla ”sielut usein täyttyvät pahuudella” ja ”henget ovat lähellä tuonelaa”, sortuisi eivätkä joutuisi maailman synninvirran kuljetettaviksi, vaan valistuneina kristillisortodoksisilla uskontotuuksilla sekä kristillisortodoksisen moraalin säännöksillä pysyisivät vuoren varmoina ja lujina Kristuksen viittaamalla pelastuksen tiellä ja Ortodoksisen kirkon piirissä. Versovan polvemme, joka tulee luomaan Kirkkomme tulevaisuuden, kristillis-ortodoksien maailmankatsomus sekä sen mukainen elämä myötä- ja vastoinkäymisissä tuottaa sille – kullekin sen jäsenelle – henkilökohtaisen sisäisen onnen on kansan kokonaisuudelle varmana takeena siitä, että ortodoksiset nuoret ovat mitä uskollisimmat ja hyödyllisimmät kansalaiset.
Valistus- ja kasvatustyö nuorisomme parissa on ehdottomasti välttämätön. Jos menneinä vuosisatoina oli nuorisomme nähtävänä ja siihen vaikuttamassa kaikenlaista pahaa, niin vuosisata, jota nykyinen nuori polvi elää, sitä ympäröivä ilmapiiri, on suorastaan synnin itujen kyllästämä. Viittaan tässä vain muutamiin esimerkkeihin. Äärimmäinen valtiollinen vapaamielisyytemme sallii julkaista ja levittää arveluttavaa sisältöä olevaa kirjallisuutta, kuten verta tihkuvia rikosromaaneja, joitten lukemisesta nuori sielu saa vain vahinkoa itselleen; se saa ikuisen haavan sydämeensä elämän Meduusan kasvojen liian aikaisesta katselemisesta. – Edelleen äärimmäinen valtiollinen liberalismi sallii esittää amoraalisia tai moraalisesti ala-arvoisia elokuvia. Suurin osa niistä etupäässä vain ärsyttää ihmisessä piileviä seksuaalisia himoja sekä usein välillisesti tutustuttaa hänet rikoksien suorittamisen muotoihin ja yksityiskohtaisiin seikkoihin. Siihen, mihin entisajan ihminen tutustui (jos lainkaan tutustui) elämänsä myöhäisemmässä vaiheessa, nykyinen polvi tutustuu jo lapsuusiässä: elokuvateatterien reklaamikaapeissa on synnin alku seitsemättä
käskyä vastaan esitetty tavalla jos toisellakin aivan julkisesti. Tuon synnin alkuvaiheet ja esimaku tuodaan siis kadulle kuvissa lastenkin nähtäviksi, vaikkakin elokuva saattaakin olla vain aikuisia varten. Filosofi Seneca sanoi: ”Aina, kun olen viipynyt ihmisten parissa, palaan kotiini kadottaneena osan ihmisyydestäni.” Jos vakava Seneca puhui näin silloin, kun ei ollut kirjapainotekniikan avulla sadoissatuhansissa kappaleissa levitettävää ala-arvoista kirjallisuutta eikä elokuvateatterien mainoskuvia jokaisen kadun kulmassa houkuttelemassa ja viettelemässä puhtaita sieluja pahuuteen, mitä hän sanoisikaan nyt?
Aikamme suuri liberalismi sallii kaiken, ja oikeuden tajunta sekaantuu vasta silloin asioihin, kun rajattoman vapauden ilmapiirissä kasvanut heikko ihminen myrkytettynä ympäriltä häneen hyökkäävien synnin miasmeilla ja kiusauksien basilleilla, on tehnyt rikoksen. Yksilön, joka on liberaalisen yhteiskuntansa uhri, tuomitsee kasvattajansa. Eräs ukrainalainen ajattelija on joskus tullut sanoneeksi: ”Katso juureen”. Niin, kun on puhe nuorisomme tavoista, elämästä, kurittomuudesta, ei ole syytä heittää kiviä heihin, vaan on etsittävä heissä ilmenevän pahuuden juuria, – ja me löydämmekin ne yhteiskuntamme liiallisesta liberalismista, joka sallii tartuttaa nuoriin kaikenlaisia paheita. Kansakunnalla on jo viimeinen aika käsissä, jos todella tahdotaan säästää nuoret ja heissä kansakunnan elämänkelpoisuus, tarttua kovalla kädellä asiaan ja armotta kieltää julkisuudessa kaikki, mikä johtaa lukijan ja katsojan ajatukset kaikkeen moraalittomaan.
Nuoriso etsii sitä, mikä on parempaa, korkeampaa, taiteellisempaa, puhtaampaa ja pyhempää. Päämääränä siis pitäisi olla nuorisomme säilyttäminen puhtaana ja sen henkinen elämä eheänä sekä sen kasvattaminen elämänkelpoiseksi, vahvaksi ja lujaksi ortodoksiseksi kansalaisainekseksi. Nuorisomme henkiset voimavarat täytyy säilyttää mahdollisimman terveinä ja voimakkaina, jotta ne kestäisivät silloin, kun nuorison tulee astua vartiopaikalleen ja kun se joutuu synninaaltojen hyökyyn.
Meidän päivinämme, kun tuhansien nuoriemme on vuosien kuluessa oltava taistelukentällä jaloissa maanpuolustustehtävissä, nuorison kasvatus on saanut uuden ja vakavan vaaran. Niin, sota on sota ja isänmaan puolustus vaatii joskus räikeänmuotoistakin toimintaa, se on selviä, mutta asialla on toinenkin puoli, ja tässä me katsomme sodan vaikutusta nuoriin psykologiselta kannalta, ja meidän on valitettavasti ilman muuta myönnettävä, että sodan kauhuissa nuoret ihmiset raaistuvat.
Olen lyhyesti kosketellut muutamia nykyajan räikeimpiä seikkoja, jotka muodostavat ilmapiirin, jossa nykyinen nuorisomme sielullisesti ja hengellisesti kasvaa.
Selvää on, että Ortodoksisten Nuorten Liitolla on nykyaikana ja sodanjälkeisinä lähivuosina edessään kova työ: Nuorisollemme kristillis-ortodoksisten uskontotuuksien opettaminen, sen pysyttäminen kristillis-ortodoksisella pohjalla, sen varjeleminen aikamme myrkyllisiltä tekijöiltä ja sielujen tasapainoon saattaminen on vaikea tehtävä. Työ on kylläkin ansiokas, mutta samalla raskas. Eräs irstainen nainen Teodota kerskaili kerran suurelle Sokratekselle, että hän viehätysvoimallaan voi saada puolelleen kaikki Sokrateksen oppilaat. Tähän Sokrates vastasi: ”Se on hyvin mahdollista, koska sinä kuljetat heidät alaspäin, mikä on hyvin helppoa, mutta minä sen sijaan pakotan heidät nousemaan hyveiden huipulle, mikä on kovin vaikeata ja monille aivan mahdotonta.” Liberaalinen ympäristö, vapaamielinen kirjallisuus, arveluttavan sisältöiset elokuvat, syntiin johtavat mainoskuvat kaduilla sekä monet muut mainitsematta jääneet tekijät ovat omiaan vetämään nuoria ihmisiä alaspäin ja se käykin helposti. Taas niille ihmisille, jotka tulevat toimimaan nuorison kerhoissa nuoren sielujen kasvattajina, tulee olemaan edessään perin vaikea tehtävä. Johtaa nuorisoa korkeitten kristillis-ortodoksisten aatteiden omaksumiseen ja kasvattaa sitä uskolliseen pysymiseen kristillisissä hyveissä sekä Ortodoksisen Kirkon perinteissä on nykyoloissa sellainen tehtävä, joka kysyy johtajilta, opettajilta ja kasvattajilta kypsää kristillis-ortodoksista maailmankatsomusta, vankkaa kiintymystä omaan historialliselle pohjalle rakentuneeseen ortodoksisuuteen kaikkine sen uskontotuuksineen, jaloine hyveellisyyskäsitteineen sekä vanhoine kirkollisine traditioineen ja elämäntapoineen. Johtajien on oltava kerhoissaan uskonpylväinä, kotiseudullaan uskon kynttilöinä; heidän on henkilökohtaisessa elämässään oltava nuorille esikuvana sanoissaan – ja mikä tärkeintä – myös teoissaan, – silloin, ainoastaan silloin tulee heillä olemaan vaikutusta nuorisoon ja heidän nuorisotyönsä tulee olemaan hedelmällinen. Toiselta puolen eivät nuoretkaan voi omaksua kristillistä elämää ja kristillistä mielenlaatua vaivaa näkemättä, ilman taistelua omia taipumuksiansa vastaan. Toinen asia on laatia rakennuksen piirustukset, toinen taas tämän rakennuksen rakentaminen. Toinen asia on kristillisen elämän tunteminen kirjojen perusteella, opittuina totuuksina, – toinen taas on sen noudattaminen. Viimemainittua varten täytyy kasvattaa itseään, vaalia sieluaan, kuten puutarhuri pitää huolta rakkaasta hedelmäpuustaan.
Hartaasti rukoilen Jumalaa, jonka valtakunnan tulemista maan päälle, keskuuteemme, me päivästä päivään vilpittömästi anomme ja minkä syntymistä Ortodoksisten Nuorten Liitto tahtoo puolestaan edistää toiminnallaan, toisin sanoen kasvattamalla Kirkkomme nuorta väkeä tuntemaan ja täyttämään Jumalan valtakunnan lait, että Hän, armosta rikas ja ihmislapsia rakastava Taivaallinen Isämme, olisi kanssamme ja Pyhän Henkensä voimalla ja vaikutuksella tukisi Liiton aloittaman hyvän työn, vahvistaisi Liiton työntekijät, valistaisi siihen liittyvän nuorison ymmärryksen, lämmittäisi nuorten sydämet, vahvistaisi heidän kaikki sielulliset voimansa sekä tekisi nuoret vastaanottavaisiksi pyhille opetuksille ja vaikutteille.
Rukoilen Jumalaa, että Hän piispallisen siunaukseni kautta siunaisi vastaperustetun Ortodoksisten Nuorten Liiton edessä olevan toiminnan Kirkollemme hyödyksi ja isänmaallemme eduksi.
Lausun parhaimmat kiitokset tämän kauniin, antoisan ja henkevän juhlan järjestäjille sekä ohjelman suorittajille.
Kehotan kaikkia läsnäolijoita kiittämään ja ylistämään Jumalaa siitä, että Hän on siunannut tämän juhlan ilmeisellä menestyksellä, laulamalla yhteisesti ”Kiittäkää Herran nimeä ...”
(seuraavat voit lukea tai kuunnella oheisista linkeistä)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa I)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa II)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa III)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa IV)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa V)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa VI)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa VII)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa VIII)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa IX)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa X)
(lue tai kuuntele: ONL:n synty - osa XI)