Ensimmäinen kirje korinttilaisille
Ortodoksi.netista
Ensimmäinen kirje korinttilaisille eli 1. korinttilaiskirje on yksi Raamatun Uuden testamentin kirjeistä. Sen on kirjoittanut apostoli Paavali Korintissa sijainneelle seurakunnalle. Kirjettä voi pitää Paavalin eettisen opetuksen pääkirjeenä, siinä missä Roomalaiskirje on hänen opillinen pääkirjeensä.
Sisältö
Kirjeen tunnetuin kohta on rakkautta käsittelevä luku 13, jota lainataan yleisesti häissä. Sen tunnettuja kohtia ovat muun muassa:
- Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. (1.Kor.13:1)
- Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. (1.Kor.13:4-7)
- Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. (1.Kor.13:13)
Kirjeestä löytyy myös kohta (1.Kor.6:9), johon homoseksuaalisuuden vastustajat vetoavat ja toinen kohta (1.Kor.14:34), johon naispappeuden vastustajat vetoavat. Myös naispappeuden kannattajille löytyy oma kohtansa (1.Kor.14:35), johon vedota.