Henana Adiabeneläinen
Ortodoksi.netista
Henana Adiabeneläinen oli johtajana kuuluisassa Nisbisin koulussa, josta sanotaan, että se oli aikanaan idän kirkon teologinen keskus 500- ja 600-luvuilla.
Hän seurasi johtajana Abraham Beth Rabbania, joka oli kohentanut omalla työllään suuresti Theodore Mopsuestialaisen aloittamaa työtä ja hänen perintöään. Ennen johtajaksi tulemistaan hän toimi Raamatun selitysopin opettajana. Hänen opettajanaan oli taasen toiminut eräs Mooses-niminen bysanttilainen ortodoksi. Useat Henanin ajatukset olivat lähellä Bysantin teologiaa, ja hänen nimityksensä koulun johtajaksi heijasteli tuolloin yleisesti vallinnutta levottomuutta, jonka saivat aikaan vuoden 484 Beth Lapatin synodin radikaalit päätökset nestoriolaisuudesta.
Henana oli nöyrä ja ahkera mies, joka työskenteli väsymättä vakaumuksensa mukaisesti. Hänen johdollaan Nisbisin koulu jatkoi alkanutta kasvuaan. Hän kirjoitti laajoja kommentaareja ja muita tekstejä, mutta vain kaksi hänen töistään ja joitain viittauksia on säilynyt jälkipolville.
Kristologinen riita
Theodore Mopsuestilainen totesi kirjoituksissaan, että Kristuksen kahden luonnon liitto on mahdottomuus. Henana sen sijaan suosi kahden luonnon, jumalallisen ja kuolevaisen, liittoa Kristuksessa yhdessä hypostasiksessa, Jumalan olemuksessa, kuten se oli määritelty vuonna 451 Khalkedonin ekumeenisessa kirkolliskokouksessa. Näin hän siis uskoi Jumalan kärsimyksien ristillä olleen mahdottomia ilman kahden luonnon liittoa, sen lisäksi hän hyväksyi Efesoksen kirkolliskokouksen päätökset ja katsoi, että Jumalanäiti on sopiva nimitys Neitsyt Marialle.
Theodore oli opettanut, että ihminen oli luotu kuolevaiseksi. Henana sen sijaan uskoi, että Aadam oli aluksi kuolematon, mutta hänestä tuli kuolevainen synnin kautta. Ilmeisesti Henana myös hylkäsi Theodoren ajatuksen siitä, että Raamatun Jobin kirja olisi hellenististä fiktiota ja samalla hän hylkäsi Theodoren kommentaarin tästä aiheesta.
Origenismi
Henanan bysanttilainen orientaatio, suuntautuminen, oli jopa niin suurta, että hän lähes kaikessa seurasi Bysantin muotisuuntauksia, joihin siihen aikaan kuuluivat esimerkiksi Origeneen opetukset. Tämä opetus oli erikoisesti bysanttilaisten munkkien suosiossa, mutta se kiellettiin pian ja tuomittiin lopulta vuonna 553.
Henanan opillinen erehdys ja harhapolku kasvoivat suuremmaksi ja vaikeammaksi. Nisbisissä diakoni Elia perusti kilpailevan Beth Sahden koulun, valitsi Baladin koulusta sille johtajan, joka oli asunut myös Mt. Izlan luostarissa ja joka oli Abraham Suuren Kashkarilaisen opetuslapsi. Hänen nimensä oli Abimelek ja hänen vastustajansa Babai Suuri ylisti häntä myöhemmin elämäkerrassa ”Pappi ja marttyyri Abimelek”.
Vuonna 596 Sabrisho, Nisbisin koulun entinen oppilas, valittiin katolikokseksi Ishoihabin jälkeen ja hänen johdollaan pidettiin heti kirkolliskokous, jossa tuomittiin ja julistettiin anateemaan kaikki Theodoren vastustajat. Henanaa ei tosin mainittu erikseen nimeltä. Samaan aikaan Gregorios, toinen Nisbisin entinen oppilas, valittiin Nisbisin metropoliitaksi – luultavasti Sabrishon edesauttamana. Alkuun Gregorios moitti, sitten sensuroi ja myöhemmin tuomitsi Henanan kirjoitukset. Henana kirjoitti puolustuspuheen Sabrisholle, ja tämä johti hänen ekskommunikaatioonsa muiden piispojen kanssa.
Mutta Henana ei ollut ilman puolustajia, joista merkittävin oli kuningatar Shirin, joka oli siirtynyt nestorialaisuudesta monofysiitiksi, samoin kuin Gabriel Shiggarilainen, vaikutusvaltainen kuninkaallinen lääkäri. He tukivat Henanaa. Babai Suuri raportoi asiasta, että ”lääketieteellinen tuomioistuin oli asettunut Henanan puolelle. Vaaka kallistui Henanan puolelle ja toimet hänen vihollisiaan vastaan aloitettiin. Tämä kaikki ole luonnollisesti selvää myös Sabrisholle.”
Vuonna 601 piispa Gregorios sai lähteä ja kuningas määräsi hänet Shahdostin luostariin. Katolikos oli eri mieltä ekskommunikaatiosta ja välttyi kuninkaan vihalta. Mutta Henanan asema ei voinut säilyä entisellään. Vaikka hän jäi Nisbisin koulun johtajaksi, koulun alamäki alkoi ja noin 300 opiskelijaa jätti koulun. Jotkut heistä menivät Mar Abrahamin luostariin Mt. Izlaan, toiset toivotettiin tervetulleiksi Baladin piispa Markuksen kouluun, jotkut menivät Nisbisin kilpailevaan Beth Sahden kouluun. Vain 20 henkeä jäi Nisbisiin ja koulu aloitti kamppailunsa olemassaolostaan.
Henanan perintö
Kaksi vuotta Henanan kuoleman jälkeen Theodoren opetukset kanonisoitiin ja Theodoren kristologiasta tuli kirkon virallinen doktriini, oppi.
Useimmat Henanan kirjoituksista eivät ole säilyneet, koska kirkko hylkäsi hänet. Jotta kirkon kristologia olisi selvinnyt kristityille paremmin, Babai Suuri selvensi sitä vielä myöhemmin osin siksi, että asia selvenisi osin kumotakseen aikaisempia Henanan opetuksia.