Sergei Bulgakov

Sergei (Nikolaievits) Bulgakov (venäjäksi: Сергей Николаевич Булгаков) (1871-1944) oli venäläinen teologi, filosofi ja taloustieteilijä.

Pavel Florenski ja Sergei Bulgakov kävelyllä Mikhail Nesterovin maalauksessa.
(Kuva: wikipedia)

Hän syntyi ortodoksisen papin perheeseen Orjolin kuvernementissa Livnyn pikkukaupungissa Venäjällä kesäkuun 28. päivä vuonna 1871. Hän opiskeli Orjolin seminaarissa ja Jeletsin lyseossa. Vuonna 1894 hän suoritti tutkinnon Moskovan yliopiston lakikoulussa, samassa yliopistossa hän aloitti myös poliittisen taloustieteen opinnot.

Opintojen aikana Bulgakov tutustui marksismiin ja otti osaa heidän toimintaansa ja samalla etääntyi perheensä uskonnollisuudesta. Kuitenkin venäläisten uskonnollisten kirjoittajien, kuten Leo Tolstoin, Fjodor Dostojevskin ja Vladimir Solovjovin teoksiin tutustuttuaan, hän löysi kristillisen uskonsa takaisin. Tästä kehitysvaiheestaan hän kirjoitti kirjan vuonna 1903, kirja oli nimeltään Marksismista idealismiin (От марксизма к идеализму), joka oli jatkoa teokseen Idealismin ongelmia (Проблемы идеализма). Hän työskenteli kahden lehden Uusi tie (Новый Путь) ja Elämän kysymyksiä (Вопросы Жизни) toimittajana ja jatkoi kirjoittamistaan. Vuosina 1911-1917 hän toimi julkaisuyhtiön Tie (Путь) johtajana ja painoi painossaan lukuisia ortodoksisen teologian teoksia.

Vuonna 1906 hän oli mukana itsenäisenä kristillis-sosialistina duumassa. Vuonna 1912 hän julkaisi Taloustieteen filosofia –kirjan (Философия хозяйства) ja vuonna 1917 kirjan Kuolematon valo (Свет Невечерний), jossa hän ensi kertaa esitti sofiologisia (kreikaksi: Σοφία / Sofia / viisaus) opetuksiaan.

Kun hän palasi takaisin ortodoksisen kirkon pariin, hänet vihittiin pappeuteen vuonna 1918 ja hän oli mukana valitsemassa yleisvenäläisessä kirkolliskokouksessa Moskovan patriarkka Tiihonia tehtäväänsä. Bulgakov hylkäsi lokakuun vallankumouksen ja vastasi siihen kirjoittamalla kirjan Jumalien juhlassa (На пиру богов).

Venäjän sisällissodan aikana hän oli Krimillä, jossa hän työskenteli filosofian parissa kirjoittaen kirjan Nimen filosofia (Философия имени, 1920) ja Filosofian tragedia (Трагедия философии, 1920). Joulukuussa 1922 bolsevikkien hallitus ajoi Bulgakovin maasta ns. filosofien laivalla, jossa mukana olivat myös Nikolai Berdjajev ja Ivan Iljin.

Vuonna 1923 toukokuussa hänestä tuli Prahan Venäjän tutkimuksen instituutin lakikouluun kirkkolain ja teologian professori. Vuonna 1925 hän perusti yhdessä muiden venäläisten emigranttiälymystön edustajien kanssa Ranskaan Pariisin Pyhän Sergein ortodoksisen teologisen instituutin (l'Institut de Théologie Orthodoxe Saint-Serge), joka sai nimensä maineikkaalta venäläiseltä pyhältä Sergei Radonežilaiselta. Hän toimi tämän instituutin johtajana ja dogmaatisen teologian professorina kuolemaansa saakka.

Sergei Bulgakov kuoli syöpään kesäkuun 12. päivä vuonna 1944.

Hannu Pyykkönen

Häneltä on julkaistu englanniksi seuraavat kirjat:

• The Bride of the Lamb. Eerdmans, 2001. (ISBN 978-0802839152)
• The Comforter. Eerdmans, 2004. (ISBN 978-0802821126)
• The Friend of the Bridegroom: On the Orthodox Veneration of the Forerunner. Eerdmans, 2003. (ISBN 978-0802849793)
• The Holy Grail and the Eucharist. Lindisfarne, 1997. (ISBN 978-0940262812)
• The Lamb of God. Eerdmans, 2007. (ISBN 978-0802827791)
• The Orthodox Church. St Vladimir's, 1997. (ISBN 978-0881410518)
• Philosophy of Economy. Yale, 2000. (ISBN 978-0300079906)
• Sophia, the Wisdom of God: An Outline of Sophiology. Lindisfarne, 1993. (ISBN 978-0940262607)