Isä Meidän -rukous

Katso video:Herran rukous

Tämä on aloitusosa isä Andrei Verikovin nettiluennolle, joka käsittelee "Isä Meidän" -rukousta. Muut osat löytyvät oheisista linkeistä:

• Isä Meidän -rukous
• Isä
• Meidän
• Joka olet Taivaissa
• Pyhitetty olkoon Sinun nimesi
• Tulkoon Sinun valtakuntasi
• Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa
• Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme
• Anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme
• Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta
• Doksologi.

---

"Isä meidän"-rukous (Herran rukous) on Kristuksen omille opetuslapsilleen ja myös meille kaikille Hänen seuraajilleen antama rukous, jota meidän tulisi käyttää. Tämä rukous löytyy sekä Matteuksen että Luukkaan mukaisesta evankeliumista. Matteuksesta se löytyy Vuorisaarnan yhteydestä (Matt. 6:9-13). Ennen kuin Kristus opettaa tämän rukouksen, niin hän varoittaa siitä, että hänen opetuslapsensa eivät rukoillessaan olisi ulkokultaisia tai hokisi tyhjää pakanain tavoin (kts. Matt. 6:5-8).

Ulkokultaisuudessa kysymys on siitä, että ihminen tekeytyy sellaiseksi, mitä hän ei todellisuudessa ole. Jeesukseen aikaan fariseuksilla oli mahdollisuus toteuttaa tätä erityisellä tavalla. Juutalaisuudessa vuorokaudessa oli tiettyjä hetkiä jolloin piti rukoilla, oli ihminen sitten missä paikassa tahansa. Fariseukset ottivat tämän säännön vakavasti (kuten monet muutkin säännöt) ja he toimivat usein niin, että he menivät näkyville paikoille, esimerkiksi katujen ja torien varsiin juuri sellaiseen aikaan, jolloin rukouksen oli määrä alkaa. Näin he saattoivat antaa itsestään hurskaan kuvan mahdollisimman monelle ohikulkijalle.

Tämän vuoksi Kristus antoi ohjeen siitä, että rukoillessa tulisi vetäytyä yksinäisyyteen. Kristus ei siis halunnut kumota yhteisen rukouksen tärkeyttä, vaan Hän halusi tällä tavoin kritisoida tätä tiettyä tilannetta, jota jotkut käyttivät hyväkseen. Meidän tulee olla siis tarkkana, ettemme erota jotain Kristuksen opetusta siitä tilanteesta ja asiakokonaisuudesta, missä se on lausuttu. Ulkokultaisuudesta meidän päivinämme voidaan sanoa, että vaikka ortodoksisuudessa ei olekaan mahdollista sitä tuolla tavoin toteuttaa, niin edelleen on sellaisia erityisiä tilanteita, joissa esimerkiksi jumalanpalvelukseen saatetaan hakeutua juuri suuren näkyvyyden vuoksi.

Kristus viittaa myös pakanoiden tyhjänhokemiseen. Esimerkin siitä löydämme vaikkapa profeetta Elian taistelussa Baalin palvojia vastaan, jotka aamusta iltapäivään (kolmeen) asti huusivat Baalia avukseen. (1.Kun. 18: 26-29) Samankaltainen maininta löytyy myös Apostolien tekojen kirjasta, jossa kerrotaan Efesoksen mellakasta, jossa väkijoukko huusi parin tunnin ajan Artemista avuksi (Ap.t. 19:34).

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kristityn rukous saisi kestää pitkään ja etteikö siinä saa toistua samojakin asioita. Pakanauskonnoissa kyse oli enemmänkin heidän jumaliensa uuvuttamisesta jatkuvalla hokemisella, jotta nämä huomaisivat mitättömät ihmiset ja toteuttaisivat heidän toiveensa. Pakanallisuudessa korostui enemmänkin sanojen määrä ja äänenvoimakkuus kuin rukouksen puhutteleva sisältö.

Kristus on kuitenkin muistuttanut, että pelkkä Jumalan puhuttelu ei itsessään riitä:

”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” (Matt. 7:21)

Isä meidän -rukouksessakaan kyse ei ole vain sanoista, vaan niiden tarkoituksena on saattaa meidät myös toimimaan oikealla tavalla. Rukous on ihmisen ja Jumalan välistä yhteyttä, mutta sen tarkoituksena on myös opettaa meidät toimimaan Jumalan tahdon mukaan.

Isä meidän -rukoukseen liittyen on huomionarvoista se, että hyvin suurella todennäköisyydellä Kristus opetti sen kansankielellä, eli arameaksi, vaikka juutalaiset muutoin käyttivät rukouksissaan hepreaa. Tämä itsessään avaa meille ovet sille tosiasialle, että rukouksen täytyy olla kaikille ymmärrettävää. Me emme lausu rukouksia mekaanisesti, jollain meille käsittämättömällä tai vaikeasti ymmärrettävällä kielellä, jonka samalla virheellisesti kuvitellemme olevan Jumalalle mieluisampaa, tai sellaista jonka Hän kuulee ja ymmärtää paremmin. Me lausumme rukoukset siksi selkeästi ja ymmärrettävällä kielellä, että me voisimme paremmin olla yhteydessä Jumalaan ja toimia omassa elämässämme rukouksen sanojen mukaisesti. Sanotaanhan erään rukouksen johdannossakin:

”Lausukaamme kaikki täydestä sydämestämme ja täydellä ymmärryksellämme.”

Isä meidän -rukous on vakiintunut moniin luettaviin kohtiin jumalanpalveluksissamme ja esimerkiksi III hetken palveluksessa ennen liturgiaa se luetaan kahteen otteeseen. Kuitenkin itse liturgiassa tämä rukous veisataan yhteisesti vähän ennen Ehtoollista. Rukousta edeltävät sanat:

”Ja tee, Herra, meidät kelvollisiksi, että uskalluksella ja nuhteettomasti rohkenisimme avuksi huutaa Sinua, taivaallista Jumalaa, Isää, ja lausua.”

Nämä sanat jo itsessään muistuttavat siitä, että rukousta ei ole tarkoitus lausua kevyin mielin, vaan se on eräänlainen rukouksellinen huipentuma, johon ottivat osaa Kirkon ensimmäisinä vuosisatoina ainoastaan kirkon jäsenet (uskovaiset), jotka olivat pelkästään läsnä tuossa vaiheessa liturgiaa.

Isä Andrei Verikov