Japanin ortodoksinen kirkko

Japanin autonominen ortodoksinen kirkko
Perustaja(t)	Pyhä Nikolai Japanilainen
Autokefalian/autonomian myöntäminen	1970
Autokefalia/autonomia tunnustettu	1970 Venäjä
Nykyinen päämies	Tokion arkkipiispa, Koko Japanin metropoliitta Daniel (Nushiro)
Keskuspaikka	Tokio, Japani
Alue	Japani
Ulkomaiset alueet / diaspora	-
Liturginen kieli/kielet	japani
Kirkkomusiikki / musiikillinen traditio	venäläinen
Kirkkokalenteri	juliaaninen kalenteri
Jäsenmäärä (arvio)	10 000
Viralliset kotisivut	日本ハリストス正教会

Pyhä Nikolai Japanilainen (Kasatkin)
(valokuva: wikipedia)

Tokion arkkipiispa Daniel
( kuva © Japanin ortodoksinen kirkko)

Pyhä Nikolai Japanilainen (maalliselta nimeltään Ivan Dimitrievitš Kasatkin) toi ortodoksisuuden Japaniin 1800-luvulla. Vuonna 1861 Venäjän kirkko lähetti hänet Hakodateen, Hokkaidon saarelle Venäjän konsulaatin kappelin papiksi. Vaikka silloinen Shogunin hallinto esti japanilaisten käännyttämisen kristityiksi, kappelissa vieraili usein naapureita ja muitakin japanilaisia.

Huhtikuussa 1868 kolme näistä vierailijoista kääntyi ortodokseiksi ja he olivat ensimmäisiä Nikolain papillisen työn tuloksena saatuja käännynnäisiä Japanissa. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä japanilaisia ortodokseja, koska ennen heitä oli joitain japanilaisia, jotka olivat asuneet Venäjällä ja kääntyneet siellä ortodokseiksi.

Lukuun ottamatta joitain lyhyitä matkajaksoja Nikolai pysyi Japanissa jopa Venäjä-Japani-sodankin (1904 – 1905) ajan ja levitti ortodoksisuutta maanlaajuisesti. Hänet nimitettiin vuonna 1880 Japanin ensimmäiseksi ortodoksiseksi piispaksi. Nikolai perusti Tokioon katedraalin Kandan alueelle ja käytti yli 50 vuotta elämästään työhön siellä ja siksi Pyhän Ylösnousemuksen katedraali saikin lempinimen Kandan asukkailta. He nimittivät katedraalia nimellä Nikolai-do.

Alun alkaen lähetystehtävänä oli vahvistaa Japanin kirkon siteitä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon erityisesti taloudellisissa suhteissa. Sota Venäjän ja Japanin välillä loi kuitenkin vaikean poliittisen tilanteen kirkossakin. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen Japanin hallituksella oli uusia epäilyksiä Japanin ortodoksisen kirkon suhteen. He epäilivät kirkkoa käytettävän kommunistisen Neuvostoliiton vakoilun peiteorganisaationa.

Toinen Japanin piispa, metropoliitta Sergei (Tikhomirov) joutui kärsimään paljon tällaisesta valtiollisesta epäilystä ja eroamaan piispallisesta tehtävästään. Metropoliitta kuoli oudoissa olosuhteissa elokuussa 1945 viisi päivää ennen sodan päättymistä. Venäjän kirkko kärsi samalla tavalla stalinistisesta politiikasta eikä sillä ollut mahdollisuuksia auttaa nuorta Japanin kirkkoa.

Viidentoista sotavuoden aikana (1930 – 1945), joista vuodesta 1939 vuoteen 1945 toisessa maailmansodassa, kristillisyys, eritoten ortodoksisuus Japanissa kärsi vaikeista olosuhteista. Kuten jo aikaisemmin arkkipiispa Nikolain elämän viime vuosina Japanissa harkittiin kirkon hallinnossa mahdollisuutta vihkiä oma japanilainen piispa. Vaikka seuraavien kymmenien vuosien kuluessa oli esillä eri kandidaatteja, ketään ei kuitenkaan erilaisista syistä johtuen muodollisesti nimitetty tehtävään. Tilanne muuttui vuonna 1939, kun Japanin parlamentti Kokkai edellytti hallitusta rekisteröimään kaikki kirkot. Rekisteröiminen tarkoitti samalla, että ulkomaalainen ei voinut palvella rekisteröimättömän kirkon virassa, vaikka lainsäädäntö ei muuten itsessään tällaista edellyttänyt ei-japanilaisilta.

Vuoden 1940 aikana kirkon johto jakaantui sen mukaan, miten he toteuttivat lain kirjainta ja metropoliitta Sergei pantiin ”eläkkeelle”. Ryhmittymät valitsivat omia ehdokkaitaan, yksi ryhmä lähestyi ROCORin, Venäjän ulkomailla olevan kirkon edustajia, ja melko nopeasti tämän ryhmän toimesta piispaksi valittiin John Ono, joka vihkimisen jälkeen käytti nimeä Nikolai.

Isä John oli naimisissa ja sen vuoksi molempien puolisojen oli ennen Isä Johnin piispaksi vihkimistä tehtävä luostarilupaus. Niinpä isä John ja hänen vaimonsa Vera matkustivat Mantšuriaan ja isä John vihittiin elokuussa 1941 piispaksi nimellä Nikolai ja vaimo Vera siirtyi luostariin. Erimielisyydet kahden ortodoksisen ryhmittymän välillä Japanissa jatkuivat kuitenkin sitten koko sodan ajan.

Japanilaisten antauduttua läntiset, pääosin amerikkalaiset liittolaiset, sodan voittajat, omaksuivat myötämielisen suhtautumisen kristinuskoon. Neuvostoliiton hallitseman Venäjän kirkon kontrolli Japanin kirkossa estettiin liittoutuneiden komentajan käskystä huolimatta Venäjän kirkon amerikkalaisen San Franciscon metropoliitta Theodosios (Pashkovskin) pojan eversti Boris Pashin ponnistuksista. Suurin osa sekä slaavilaisista että kreikkalaisista amerikkalaisista osallistui paikallisen ortodoksisen seurakunnan palveluksiin ja ortodoksisuus Japanissa otti askeleen eteenpäin.

Sodan aikana Japanin ortodoksisella kirkolla ei ollut juuri lainkaan yhteyksiä ulkomaille. Sodan jälkeen Venäjän kirkosta huolimatta Amerikan ortodoksisen kirkon (OCA) edeltäjä Amerikan metropoliittakunta auttoi Japanin ortodoksisen kirkon uudelleen perustamista ja vuodesta 1946 alkaen Amerikan metropoliittakunta nimitti arkkipiispan johtamaan Japanin kirkkoa. Monista nuorista, jotka olivat opiskelleet New Yorkissa OCA:n Pyhän Vladimirin seminaarissa, tuli Japanin ortodoksisen kirkon johtajia. Sen sijaan vähemmistö piispa Nikolain johdolla liittyi Moskovan patriarkaatin alaiseksi ja tämä ryhmä tunnetaan nimellä Venäjän ortodoksinen kirkko Japanissa (Подворье Русской Православиой Церкви в Японии).

Myöhemmin kun Venäjän ortodoksisen kirkon tilanne parani, Japanin ortodoksinen kirkko tuli jälleen Venäjän kirkon alaisuuteen. Vuonna 1970 Nikolai Kasatkin kanonisoitiin Moskovan patriarkaatin toimesta ja hänet tunnetaan Japanin apostolina pyhänä Nikolaina. Hänen muistelupäivänsä on helmikuun 3. päivä (juliaanisen kalenterin mukaan 16.2.).

Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi piispa Andronikin (Nikolski) pyhäksi ja marttyyriksi. Hänet nimitettiin aikanaan Kioton ensimmäiseksi piispaksi ja hän kuoli myöhemmin Venäjällä Permin arkkipiispana Venäjän vallankumouksen aikana.

Nykyään (2009) Venäjän podvori ja Japanin kirkko ovat sovitelleet välejään ja ne ovat kohtuullisen hyvissä väleissä keskenään muistellen liturgioissaan niin Moskovan patriarkkaa kuin Tokion arkkipiispaa ja koko Japanin metropoliittaa, Japanin ortodoksisen kirkon päämiestä KP Danielia (Nushiro).

HAP