Katumuskanoni (opetuspuhe)
Ortodoksi.netista
Ortodoksisen kirkkovuoden huipennus on pääsiäinen ja sitä edeltävä suuri paasto. Kirkkorunoilijat innostuvat ylistämään paastokevättä hengelliseksi liikekannallepanoksi. Vertauksia riittää tästä sielujenkeväästä. Paastostadion on avattu. Oikeudenmukainen kilpailu on alkanut. Meidän kaikkien tavoitteena on päästä maaliin. Palkintona on jo kasteessa meihin kätketty optio iankaikkisesta elämästä, taivaan valtakunnan periminen.
Suuri paasto hymneineen ja rukouksineen, paastosääntöineen ja juhlineen on vertaansa vaille oleva taidonnäyte. Usean vuosisadan aikana paaston hymniaarteisto ja siihen liitetyt juhlien synaksarit ja pyhien muisto on koottu Triodion-nimiseen kirjaan.
Triodionin monumentaalisin yksittäinen hymnikokoelma on suuri katumuskanoni, joka on kirjoitettu kirjan sivuille kahteenkin kertaan. Suureksi katumuskanoniksi sitä kutsutaan niin sisältönsä, tärkeytensä kuin laajuutensakin tähden.
Normaalikanonit koostuvat yhdeksästä oodista. Oodin aloittaa irmossi, mallisäkeistö. Sitä seuraa muutamia tropareja. Viimeinen niistä on omistettu yleensä Neitseelle Marialle. Oodin päättää alussa lauletun irmossin toistaminen ns. katabasina. Kanoni laajana runoelmana jaksotetaan kolmeen osaan. Kolmannen ja kuudennen oodin jälkeen tulee luettavaksi ns. pieni ektenia ja sen jälkeen katismatroparit ja kontakki. Yhdeksättä oodia seuraa vielä eksapostilarion tai valovirrelmä.
Aamupalveluksen kanoni kokonaisuudessaan on varsinainen runollinen ja musikaalinen luomus nousevine ja laskevine tempoineen. Normaaliseurakunnan jumalanpalveluselämä tarjoaa harvoin mahdollisuuden toteuttaa ja esittää kanoneja täydellisinä. Sen sijaan luostareissa, jossa yhteisön ajankäyttöä säätelee eräänlainen liturginen barometri, voi ortodoksisen jumalanpalveluselämän rikkaudesta nauttia täysin siemauksin.
Suuri katumuskanoni on äärimmäisyytenä poikkeus. Vaikka se on laajuudeltaan monta kertaa tavallisia kanoneja pidempi, yritetään se joka vuosi toimittaa jokaisessa seurakunnassa ja toimintakeskuksessa kokonaisena ja vielä kahteen kertaakin.
Andreas Kreetalaisen (†713) kirjoittama kanoni koostuu yli kahdesta ja puolesta sadasta troparista. Niissä käydään lähes systemaattiseen tapaan läpi niin Vanha kuin Uusi testamentti esimerkkihenkilöiden kautta. Tropareissa kerrotaan paratiisin autuudesta, syntiinlankeemuksesta ja sen seurauksista, Jumalan kaitselmuksesta syntisiä kohtaan, pelastuksesta ja uskon autuudesta.
Suuri katumuskanoni on kuin todellinen aikamatka, terapeuttinen sukellus Raamatun maailmaan. Me saamme peilata itseämme tunnettuihin henkilöhahmoihin ja tunnistaa itsemme heistä. Suuri katumuskanoni kilpailee antiikin draamateosten kanssa siitä, kuinka todellinen taidenautinto, kun kuulija ja esittäjä koko olemuksellaan keskittyvät esitykseen, tuottaa lopulta katharsiksen, sisäisen puhdistumisen, valaistumisen ja kirkastumisen tunteen. Me löydämme itsemme uudestaan, meidät yllätetään itse teosta, meidän on nöyrryttävä, meidän on muutettava elämäntapaamme, meidän on tehtävä parannus, meidän on koettava mielenmuutos.
Jokaisen ortodoksisen aktiiviseurakuntalaisen pääsiäisen odotus jää puolitiehen, ellei hän ennätä suuren paaston alkupäivinä edes piipahtaa kirkossa kuuntelemassa suuren katumuskanonin kehotuksia.
Mutta tätäkin varten rakastavalla kirkolla on varasuunnitelma. Vaikka olisimmekin seuranneet suuren katumuskanonin lukemista tarkkaavaisesti suuren paaston neljänä ensimmäisenä päivänä neljään osaan jaettuna, niin kertaus on kuitenkin paikallaan. Paaston puolivälin jälkeen, viidennen viikon torstaina katumuskanoni luetaan uudestaan ja tällä kertaa kokonaisena. Seurakuntakäytännössä kanonin lukeminen tapahtuu jo edeltävänä iltana, keskiviikkona. Katumuskanonin toistamisen tarkoitus on saattaa meidät jälleen oikeaan paastovireeseen. Jos otteemme on herpaantunut, on paikallaan tarkastaa kurssi. Jos emme ole lainkaan vielä päässeet paaston alkuun, on korkea aika nostaa hihat ylös ja ryhtyä tositoimiin, metsätöihin.
Katumuskanonin vetoava sanoma seuraa pappeuteen vihittyjä aina omiin hautajaisiimme asti. Papin arkkua kannettaessa kirkosta hautaan kollegat laulavat särkynein sydämin katumuskanonin irmosseja. Me emme aloita katumusta koskaan liian aikaisin, pikemminkin toisin päin.
isä Mitro Repo
Artikkeli on julkaistu Ortodoksiviestin numerossa 2/2006. Julkaisuun Ortodoksi.netissä on saatu kirjoittajan ja Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherran (lehden vastaavan päätoimittajan) lupa.