Andreas Kreetalainen
Ortodoksi.netista
ja Maria Egyptiläinen
ikoni
Kuva: Wikipedia
Pyhä Andreas Kreetalainen syntyi Damaskoksessa 7. vuosisadalla. Hänen vanhempansa olivat kristittyjä ja hurskaita ihmisiä. Andreaksen kerrotaan olleen mykkä koko varhaislapsuutensa noin seitsemänteen ikävuoteen saakka. Mykkyys parani, kun vanhemmat veivät hänet kerran pyhälle ehtoolliselle, minkä seurauksena hän alkoi puhua.
Ahkera hengellisyyden opiskelija
Andreas ryhtyi opiskelemaan ahkerasti ja hänen mielenkiintonsa kohdistui erityisesti hengelliseen kirjallisuuteen. Hänen ollessaan 14-vuotias hänen vanhempansa veivät hänet Jerusalemiin ja patriarkka Sotronios otti hänet kirkon palvelukseen Pyhän Sabbas Pyhitetyn luostariin.
Hän ylitti pian ymmärryksessä ja askeettisuudessaan jopa useat luostarin vanhemmat munkit ja oli hyvänä esimerkkinä kaikille. Pian patriarkka ottikin hänet sihteerikseen.
Mukana kirkolliskokouksessa v. 680
Kun monotelitismi - harhaoppi, joka väitti Kristuksella olleen vain jumalallinen tahto eikä ollenkaan inhimillistä - alkoi laajeta, kuudes ekumeeninen kirkolliskokous kokoontui Konstantinopoliin vuonna 680 keisari Konstantinus IV:n kutsusta. Jerusalemin patriarkka (locum tenens) Teodore ei voinut osallistua kokoukseen ja hän lähetti edustajanaan sinne hurskaudestaan ja viisaudestaan sekä Raamatun tuntemisestaan tiedetyn Andreaksen, joka silloin oli jo arkkidiakoni.
Kokouksessa Andreas osoitti suurta lahjakkuutta kaunopuheisuudessaan, innossaan uskon puolesta sekä harvinaisessa kaukonäköisyydessään.
Kirkolliskokous tuomitsi harhaopin ja Andreas palasi Jerusalemiin antautuen koko sydämellään Jumalan ja lähimmäisten palvelemiseen.
Piispana Kreetalla
Kohta tämän jälkeen Andreas valittiin ja nimitettiin ensin Konstantinopolin Hagia Sofian, Jumalan viisauden -kirkon arkkidiakoniksi ja sitten keisari Justinianus II:n (685-695) hallituskaudella Välimeren Kreetan saarelle Gortinan piispaksi, jossa tehtävässään hän myös oli suuresti rakastettu ja pidetty. Hän oli täynnä uskon intoa ja vastusti voimallisesti kaikkia harhaoppeja.
Rukouksien ja toisten rukoilijoiden avulla hän torjui saarelle hyökänneet saraseenit. Viisautensa ja kirkollisten ansioittensa vuoksi hänet kutsuttiin Konstantinopoliin, mistä palatessaan hän tunsi kuolevansa ja kuolikin näkemättä enää Kreetaa. Hän kuoli Mitylenen saarella noin vuonna 740. Vuosiluvusta tosin kiistellään ja se vaihtelee tutkijasta riippuen välillä 712 - 740.
Tuottelias kirjoittaja
Pyhältä Andreas Kreetalaiselta jäi jälkeen suuri määrä teologisia kirjoituksia ja muita tekstejä, kuten puheita, kanonilauluja ja hengellisiä runoja. Näistä kuuluisin on Andreas Kreetalaisen suuri katumuskanoni, joka luetaan aina paaston neljän ensimmäisen ehtoonjälkeisen palveluksen aikana sekä viidennen viikon torstain aamupalveluksessa.
Tämä kanoni sisältää ihmissielun syvän synninkatumuksen ja hengellisen murheen synneistään.
Muistopäivä
Pyhän Andreaksen reliikit siirrettiin Konstantinopoliin. Ortodoksinen kirkko viettää pyhän Andreas Kreetalaisen muistopäivää heinäkuun 4. päivänä.
Tropari ja kontakki
Tropari, 5.sävelmä
- Profeetta Daavidin tavoin lauloit uuden laulun | vanhurskasten kokouksessa. | Pyhän Hengen salaisuuksin vihkimänä | sinä ukkosen lailla veisasit armosta | ja vanhurskauden sanasta pelastukseksemme, || oi Andreas, isien kunnia.
Kontakki, 2.sävelmä
- Trumpetin lailla sinä toit esiin jumalallisia melodioita | ja olit kirkas lamppu maailmalle. | Sinä loistit Kolminaisuuden valoa, oi vanhurskas Andreas. | Siksi me huudamme sinulle: || Rukoile lakkaamatta puolestamme.
Minea
Katso myös
Kirjallisuutta
- Kirkkovuoden pyhät II
- Pyhä Andreas Kreetalainen (ss. 979-980)