Kesaropapismi
Ortodoksi.netista
Kesaropapismi on idea, jossa yhdistetään maallinen valta hengelliseen tai se on alisteinen sille. Siinä siis valtion päämies on myös kirkon päämies. Kesaropamismi on poliittinen teoria, joka on teokratian vastakohta. Teokratiassa kirkko hallitsee valtiota.
Pääasiassa kesaropapismilla tarkoitetaan Bysantin valtakunnan keisareiden asemaa 500-luvulta 1100-luvulle. Se sai nostetta ajatuksesta, että Bysantin valtakunta oli "Jumalan valtakunta maan päällä". Konstantinopolin patriarkka ei voinut toimia ilman keisarin hyväksyntää. Esimerkiksi Johannes Krysostomos vastusti keisarin valtaa kirkossa.
Kesaropapismi oli vallalla Venäjällä tsaari Iivana Julman aikana vuodesta 1547. Siellä korostettiin hallitsijan jumalallista valtaa. Venäläinen kesaropapismi sai tukea Konstantinopolin patriarkaatilta, joka eli turkkilaisten ikeen alla. Romanovien aikana tsaarin asema kirkon johdossa oli vakiintunut ja tsaari Aleisei esimerkiksi tuomitsi patriarkka Nikonin harhaoppiseksi.
Kesaropapismi säilyi Turkissa vuoteen 1923 ja Kyproksella arkkipiispa Makarioksen kuolemaan (v.1977) asti.