Lahja kirkolle ja maailmalle (opetuspuhe)

(Kuuntele artikkeli tästä linkistä luettuna äänitiedostona, avaa äänitiedosto uuteen välilehteen)

KP arkkipiispa Paavalin puhe Valamon 800-vuotisjuhlan juhlahetkessä

Aamun Koitto numero 12, 16.6.1977 sivut 211-212 (3-4).

Kutsuvieraita kirkon vihkiäisissä: piispa Karl-Erik Forsell, piispa Aimo T. Nikolainen, opetusministeri Kristian Gestrin, piispa Paulus Verschuren ja metropoliitta Johannes
(kuva: Aamu Koitto / ON)

Vihittyämme temppelin me toimitimme siinä ensimmäisen eukaristian, verettömän kiitosuhrin, kiittäen Jumalaa kaikista hänen lahjoistansa. Nyt, tämän juhlan kolmannessa vaiheessa haluamme muistaa kaikkia niitä, joiden ajatusten, toiminnan ja työn kautta kirkko Jumalan lahjana on syntynyt ja saanut muotonsa. Ajatus kirkon rakentamisesta syntyi täällä luostarissa sen nuoremman veljestön mielissä, ja myös virallisen esityksen kirkon rakentamisesta teki kirkkokuntamme nuorten järjestö ONL.

Idea kirkon rakentamisesta Uuteen Valamoon sai kannatusta kahdessa mielessä: toiset halusivat saada kirkon kyllin arvokkaana muistomerkkinä Valamon luostarin 800-vuotisesta henkisestä ja hengellisestä kulttuurivaikutuksesta Karjalassa, kun taas toiset, ottaen huomioon sen tosiasian, että Valamon luostari veljestönsä vähälukuisuudesta huolimatta jo rukousten pyhittämänä paikkana palvelee kirkkokunnan hengellisenä keskuksena, pitivät kirkon rakentamista perusteltuna ja tarpeellisena luostarin nykyisen toiminnan ja tulevaisuuden kannalta. Käytännössä nämä molemmat lähtökohdat yhtyivät, ja niin Jumalan ihmeellinen siunaus alkoi viedä kirkkoajatusta toteutumistaan kohti.

Siitä huolimatta, että oli kulunut vain lyhyt aika Lintulan kirkon rakentamisen hyväksi suoritetusta varojen keräyksestä, Valamon kirkon hyväksi toimeenpantu varojen keräys saavutti heti yleistä vastakaikua laajoissa kansalaispiireissä yli kirkkokuntien rajojen. Varojen keräämistä toteutettiin myös nimekkäiden taiteilijain ja kuorojen konserteilla, myyjäisillä ja monenlaisella muulla täysin pyyteettömällä toiminnalla. Rohkaisevaksi ja ratkaiseviin toimiin kannustavaksi voimaksi tuli Valamon ystävät -yhdistys lannistumattoman puheenjohtajansa innostamana. Ja niin alkupääoman vaatimattomuudesta huolimatta kohta allekirjoitettiin urakkasopimus ja rakentaminen pääsi alkuun.

Vapaehtoisen varojen keräämisen laajuus ja toisaalta se seikka, että luostarimme olivat jääneet 1950-luvulla valtion varoilla toteutetun jälleenrakennuksen ulkopuolelle, saivat myös valtiovallan suhtautumaan myönteisesti Valamon kirkon rakennushankkeeseen. Opetusministeriö otti lisämenoarvioon määrärahan kirkon rakentamista varten, mutta kun se budjetin supistuksessa poistettiin, niin liittämällä kirkon rakennusprojekti työllisyystöiden joukkoon,valtion tuki koitui niin luostarin kuin paikkakunnankin hyväksi.

Mutta varat yksin eivät kaikkea ratkaisseet. Rakentaminen on luovaa työtä. Uutta kirkkoa on ollut alusta alkaen luomassa laajan kirkkoarkkitehtuurin tuntemuksen omaava arkkitehti. Hänen luomaansa taideteosta nyt voimme ihailla, niin kokonaisuutena kuin pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Edustaen nykyaikaisessa muodossa 1100-1uvun ortodoksista pohjoista arkkitehtuuria kirkko liittyy onnistuneesti nyt vietettävään luostarin 800-vuotisjuhlaan.

Kun astumme kirkkoon, niin kymmenet ikonit, jotka lähes neljä vuosikymmentä ovat olleet pääasiassa varojen puutteesta johtuen rappiotilassa ja vailla niiden arvoa vastaavaa sijoitusta, puhuttelevat nyt meitä uudistunein värein. Jumalan erikoinen kaitselmus on ollut siinäkin, että löytyi henkilöitä, jotka saattoivat omistautua ikonien restauroimiselle ja suorittaa noin 70 ikonin kunnostamisen aina päällemaalausten poistamista myöten, ei vain taidolla ja rakkaudella, vaan myös hämmästyttävän lyhyessä ajassa. Ja mikä onnellisinta: ikoneja ei ole vain pelastettu lopulliselta tuholta taikka siirretty jonnekin museon varastotiloihin, vaan ne ovat oikeassa paikassa ja käytössä. Ja nyt noiden vanhojen ikonien taika – jos tämä runollinen sanonta sallitaan - on siinä, että katsoessamme niihin me tunnemme, miten rukouksemme ikään kuin yhtyvät niihin lukemattomiin rukouksiin, joita useamman sukupolven aikana on niiden edessä kannettu.

Mutta joskin ikonien restauroiminen on ollut kirkon sisustamisessa ensiarvoisen tärkeä toimenpide, on toki tarvittu myös muun sisustamissuunnitelman toteuttamiseen erittäin taitavia käsiä. Ja niin lopputulosta katsoessa voidaan arkkitehdistä alkaen kaikkiin tekijöihin soveltaa ne sanat, jotka Jumala lausui Moosekselle Besalelista, pyhien esineiden valmistajasta:

"Minä olen täyttänyt hänet Jumalan hengellä, taidollisuudella, ymmärryksellä, tiedolla ja kaikkinaisella kätevyydellä sommittelemaan taidokkaita teoksia" (2. Moos. 31: 3-4 / Raamattu 33/38).

Tänä päivänä olisin suonut, että kirkko olisi ollut ainakin neljä kertaa suurempi, jotta te kaikki Valamon ystävät olisitte voineet läheltä osallistua jumalanpalvelukseen omassa kirkossanne.

Valamon kirkko on yhdistänyt meidät yli kirkkokuntien rajojen toteuttamaan veljellistä rakkautta ja kunnioitusta luostarin hengellistä perinnettä kohtaan. Tänään se on koonnut yhteen arvovaltaisen kutsuvierasjoukon sekä vieraita USA:sta, Ranskasta, Norjasta, Neuvostoliitosta ja Tšekkoslovakiasta. Toivotan kaikki vieraat ja Valamon ystävien suuren joukon sydämellisesti tervetulleeksi.

Valamon luostarin Kristuksen kirkastumisen kirkko on mitä arvokkain lahja, minkä Valamon ystävät ovat tuoneet kirkkokunnalle sen viettäessä ensi vuonna kansallisen itsenäisyytensä 60-vuotisjuhlaa. Myös erikoisesti taide- ja kulttuurihistoriallisessa mielessä Valamon uusi kirkko on myös ortodoksisen kirkon lahja maallemme. Jos kolmisenkymmentä suhteellisen vaatimatonta ikonia oli toista vuotta edustamassa maatamme Amerikan Yhdysvaltojen 200-vuotisjuhlassa, niin mikä merkitys onkaan myös kansainvälisen kulttuurivaihdon kannalta Valamon uudella kirkolla! Tässä on kysymys kansalaisomaisuudesta, joka on nyt vapaaehtoisen toiminnan ja yksityisten henkilõiden uhrauksilla pelastettu tuhoutumiselta, mutta joka on sen laatuista, että se vaatii jatkuvaa huolehdintaa ja siis kirkkokunta pysyvän konservaattorin viran.

Valamon kirkkoa voidaan kutsua rakkauden kirkoksi, sillä sen on synnyttänyt rakkaus Jumalaan ja siihen hengelliseen perintöön, jonka ovat viitoittaneet Valamon luostarin kilvoittelijaisät. Kuvastukoon rakkaus, tuo nykymaailmassa niin harvinainen voima, tästä luostarista ja olkoon se luostarin veljestön kuin myös meidän kaikkien sielujen uudistumisen mitta, jota uudistumista uuden kirkon vihkimisrukoukset tarkoittavat:

"Katso, vanha on kadonnut ja kaikki uudeksi tullut. Muutu parannuksen kautta ja niin tuot soveliaan juhlalahjasi. Niin uudistuu ihminen ja niin vietetään temppelin vihkimisen juhlaa,"