Mikael Kriisin
Ortodoksi.netista
Suomen ortodoksisen kirkon pääkirkon, arkkipiispan kotikirkon, silloisen Helsingin piispan kirkon, Uspenskin katedraalin ylidiakoni Mikael Kriisin syntyi 20.10.1920 Korpiselässä ja kuoli 5.8.2014 Helsingissä. Ennen ylidiakonin tehtävää hän toimi myös oopperalaulajana.
Etniseltä taustaltaan Mikael Kriisin oli lyydiläinen eli suku oli alun alkaen Aunuksen kannaksen itäosassa eläneistä itämerensuomalaisista. Hänen vanhempansa olivat tulleet Suomeen pakolaisina Venäjän vallankumouksen tuoksinoissa 1920-luvun taitteessa. Perhe asui ja työskenteli Laatokan Valamossa, jossa isä oli remonttimiehenä ja myöhemminkin Mikael oli samoissa hommissa. Perheen pojat lauloivat myös luostarin kuoroissa ja Mikael toimi usein kanonarkkina eli esilukijana. Varsin nuorena poikana täysin kaksikielinen Mikael lähti 1930-luvun puolenvälin aikoihin Viipuriin ja opiskeli litografiaa ja suunnitteli työskentelevänsä kivipainossa, mutta joutui vajaata kaksikymppisenä talvisotaan 1939 rintamaesikuntaan tulkiksi.
Sotien jälkeen hän opiskeli Sibelius-akatemiassa ja toimi samaan aikaan myös tulkkina. Hän harrasti laulamista myös erilaisissa kokoonpanoissa (mm. Sävelpojat-yhtyeessä ja Peter Mirolybovin johtamassa Kimarakvartetissa), mutta jätti ne saatuaan kiinnityksen oopperaan, jossa piti ensikonserttinsa 1950-luvun alussa.
Roolien saaminen oopperassa vaati suhteita ja Mikael ei kokenut etenevänsä haluamallaan tavalla valitsemallaan uralla. Sivutoimina ja harrastuksena hän oopperan ohessa toimi kielenkääntäjänä ja lauloi Uspenskin kuorossa.
Turhaantumisen vuoksi hän aloitti rovasti Bogojavlevskin ehdotuksesta pappisseminaariopiskelun ortodoksisessa seminaarissa, joka sodan jälkeen toimi aina vuoteen 1961 toimi ensin Helsingissä ja sitten Kirkkonummella.
Hänet vihittiin ortodoksisen kirkon diakoniksi vuonna 1961. ja samassa yhteydessä hän lopetti uransa oopperalaulajana.
Mikael Kriisin sai ylidiakonin arvon 1971 ja hän toimi aina vuoteen 1987 Uspenskin katedraalin ylidiakonina ja toimitti siis yleensä jumalanpalveluksia Helsingin hiippakunnan silloista piispaa (myöhemmin metropoliittaa) avustaen. Tässä tehtävässä hänet tunnettiin taitavana ja osaavana kirkon työntekijänä, johon piispat luottivat palveluksia toimittaessaan. Hänestä käytettiinkin usein nimitystä ”kävelevä typikon”, koska hänen liturginen osaamisena oli huippulaatua.
Mikael Kriisinin elämäntyö näkyi ja näkyy yhä laajassa nuorisotyössä ja erilaisissa kerhoissa, joita hän perusti seurakuntaan ja joita hän usein myös johti.
Järjestötyö ja hyväntekeväisyys olivat lähellä isä Mikaelin työtä, erityisesti se näkyi venäläisten emigranttien parissa tehdyssä työssä.
Eläkkeellä ollessaankin Kriisin palveli kirkkoaan, esimerkiksi osallistumalla palvelusten toimittamiseen Helsingin Helenan vanhainkodissa.
Hän oli avioitunut 1947 terijokelaisen Antonina Poschehonovin kanssa ja harmonista yhteiselämää kesti noin 50 vuotta vaimon kuolemaan saakka.
Katso myös
Mikael kiriisinin hautajaiset
Ortodoksi.net