Neitsyt Maria - Jumalansynnyttäjä
Ortodoksi.netista
- ,,Hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, täst' edes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi» (uusi käännös -> Luuk.1:48).
Nämä sanat lausui pyhä Neitsyt Maria sukulaiselleen Elisabetille, jota hän tuli tervehtimään silloin, kun hän oli jo tietoinen siitä, että hän kantaa kohdussaan jumalallista Lapsukaista. Hän itse oli maailmaan syntynyt, niin kuin kaikki muutkin ihmiset, synnin alaisena, mutta hän tuli kumminkin Jumalan valitsemaksi Jumalan Pojan lihaksitulemisen välikappaleeksi. Tämä tapahtui enkeli Gabrielin todistuksen mukaan Pyhän Hengen päälle tulemisen ja Korkeimman voiman varjoamisen kautta (uusi käännös -> Luuk.1:35). Siksipä pyhä Neitsyt ensimmäisenä ihmisistä sai kuulla nimityksen „armoitettu" (uusi käännös -> Luuk.1:28) ja sellaisena hän tunsi sen, että tuo hänen armoitettu tilansa tulee kaikissa hänen Poikansa totisissa seuraajissa olemaan aina ylistyksen kohteena. Kirkko onkin aina ylistänyt pyhää Neitsyttä autuaaksi, ja mekin olemme yksi niistä sukupolvista, jotka tätä ylistystä Neitsyt Marialle korotamme.
Tämä ylistyksemme ilmenee ennen kaikkea siinä, että tunnustamme pyhän Neitsyt Marian Jumalansynnyttäjäksi. Peljättävää on näin korkea arvo ihmiselle, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista, ja Hän itse on Neitsyt Marian siihen arvoon korottanut Vapahtajamme Kristuksen syntymisen kautta.
Tosiasia on, ettei Jumalan Poika, Pyhän Kolminaisuuden toinen Persoona, ole jumaluutensa alkua saanut Neitsyt Mariasta. Jumalan Poikana Hän syntyy iankaikkisuudessa Jumalasta Isästä eroamatta Hänestä. Neitsyt Mariasta Kristus syntyi ihmisyytensä puolesta, mutta tämä Kristuksen ihmisluonto aina yliluonnollisen sikiämisensä hetkestä asti on otettu Jumalan Pojan jumalallisen persoonan eroamattomaan yhteyteen, ja sen kautta tapahtuu siinä Kristuksen ihmisluonnon jumaloituminen. Tämän vuoksi on myös pyhä Neitsyt Jumalansynnyttäjä varsinaisessa merkityksessä, sillä hän ei synnyttänyt ihmistä Jeesusta, joka tuli sitten Jumalaksi, vaan totisen Jumalan, joka otti häneltä meidän lihamme kanssa samaa olentoa olevan ja sikiämisen hetkellä jumaloituneen lihan.
Tämä ei ole ihmisjärjen tekemä päätös, sillä sen meille selvästi todistaa Jumalan sana. Kun profeetta Jesaja lausuu 7. luvun 14. jakeessa ennustuksensa Vapahtajan syntymisestä Neitseestä, niin hän sanoo, että Hänen nimensä on oleva Immanuel. Evankelista Matteuskin evankeliuminsa 1. luvun 23. jakeessa viittaa tähän profeetta Jesajan ennustukseen, sillä hän todistaa, että Kristuksen syntymisessä tämä ennustus on toteutunut, ja hän selittää, että Immanuel merkitsee: ’Jumala meidän kanssamme’. Samoin evankelista Luukas, kertoessaan siitä, kuinka ylimmäinen enkeli Gabriel ilmoitti pyhälle Neitseelle sen, että tämä tulee äidiksi, sanoi hänelle, että se, joka hänestä on syntyvä, „pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi" (uusi käännös -> Luuk.1:35). Jos siis se, joka oli pyhästä Neitsyt Mariasta syntynyt, on Jumala, niin on Neitsyt myös Jumalansynnyttäjä. Senpä tähden, kun pyhä Neitsyt Maria oli jo raskaana Pyhästä Hengestä (uusi käännös -> Matt.1:18) ja tietoisena siitä tuli tervehtimään Elisabetia, niin kertoo tuosta heidän kohtauksestaan evankelista Luukas seuraavin sanoin:
- „Kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: 'Siunattu Sinä vaimojen joukossa, ja siunattu Sinun kohtusi hedelmä! Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani Äiti tulee minun tyköni?' " (uusi käännös -> Luuk.1:41-43).
Huomatkaamme: Elisabet ei lausu tuota tervehdystään esittääkseen siinä omia ajatuksiaan, vaan hän lausuu sen Pyhän Hengen vaikutuksesta. Hänen sanansa tässä tapauksessa ovat siis Pyhän Hengen sanelemat. Pyhä Henki kutsuukin pyhää Mariaa Herran Äidiksi, ja sehän on samaa kuin Jumalan äiti tahi Jumalansynnyttäjä. Samoin pyhä apostoli Paavali Galatalaiskirjeen 4. luvun 4. jakeessa sanoo:
- „Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen ..."
Näistäkin sanoista nähdään, että se, jonka pyhä Neitsyt synnytti, oli Jumalan Poika, Pyhän Kolminaisuuden toinen persoona. Nämäkin apostolin sanat todistavat siis Neitsyt Marian Jumalansynnyttäjäksi.
Kristuksen perustama kirkko, perittyään Perustajansa sille apostolien kautta antamat totuudet, onkin ne säilyttänyt ja tulee säilyttämään maailman loppuun asti. Näihin totuuksiin kuuluu myös oppi siitä, että pyhä Neitsyt Maria on totinen Jumalansynnyttäjä. Että tämä oppi on sellaisenaan ollut alkukirkon tunnustama, todistavat meille ensimmäisten vuosisatojen kirkkoisien ja kirkon opettajien teokset. Niinpä esimerkiksi Ignatios Theoforos, Antiokian piispa, joka kuoli v. 107 ja joka oli apostoli Johannes Teologin opetuslapsi, eräässä teoksessaan sanoo:
- „Meidän Jumalamme Jeesus Kristus oli Marian kohdussa Jumalan kaitselmuksen mukaisesti, hän oli Daavidin siementä, mutta samalla Pyhästä Hengestä." 1)
Irenaeus, Lyonin piispa, k. v. 203, sanoo:
- „Tullakseen toiseksi Aadamiksi Jumalan Sana itse syntyi Neitsyt Mariasta ..." 2)
Tähän tapaan puhuvat useat muutkin tunnetut kirkkoisät, ja siten he todistavat kirkon yleiseksi uskomukseksi sen, että pyhästä Neitsyt Mariasta oli maailmaan syntynyt Jumalan Poika ja että Neitsyt on tunnustettava Jumalansynnyttäjäksi. Näin jo alkukirkossa Neitsyt Marian nimittäminen Jumalansynnyttäjäksi oli yleisessä käytännössä, ja kun sitten Nestorios V:nnellä vuosisadalla tahtoi „Jumalansynnyttäjä"-nimen asemesta ottaa käytäntöön nimen „Kristuksensynnyttäjä", otettiin tämä yleisellä tyytymättömyydellä vastaan. Kolmas yleinen kirkolliskokous julisti:
- „Joka ei tunnusta Immanuelia totiseksi Jumalaksi ja siis pyhää Neitsyttä Jumalansynnyttäjäksi, — sillä hän synnytti lihassa Sanan, joka on yhtä olentoa Isän Jumalan kanssa, tullen lihaksi —, hän olkoon anatemassa" (pyhän Kyrilloksen 1. anatema).
Tämä uskonmäärittely vahvistettiin kaikissa seuraavissakin yleisissä kirkolliskokouksissa.
Kirkkomme ilmaiseekin tämän uskomuksensa rukouksissaan, joissa se kohottaa ylistystään pyhälle Neitseelle. Jo lapsuudestamme olemme oppineet ulkoa esimerkiksi seuraavan ylistyslaulun Neitsyt Marialle:
- „Totisesti on kohtuullista ylistää autuaaksi Sinua, Jumalansynnyttäjä, aina autuas ja viaton ja meidän Jumalamme Äiti. Me ylistämme Sinua, joka olet kerubeja kunnioitettavampi, ja serafeja verrattomasti jalompi, Sinua, puhdas Neitsyt. Sanan synnyttäjä, Sinua, totinen Jumalansynnyttäjä."
Tässä uskovaisen ihmisen silmien eteen avautuu taivaallinen seurakunta, ja hän näkee siinä hengen silmillään Jumalan Äidin korotettuna suureen taivaan kunniaan, ja hänelle hän ylistyksensä kohottaa.
Mutta eikö ole tällaisen kunnioituksen osoittaminen pyhälle Neitsyt Marialle ristiriidassa Jumalan kunnioittamisen kanssa, sillä onhan Neitsyt Maria sittenkin vain ihminen? Tällaista ristiriitaa ei kuitenkaan tässä ole, sillä emme me pyhää Neitsyt Mariaa kunnioita Jumalana, vaan Jumalan Äitinä, johon arvoon on itse Jumala hänet korottanut. Häntä ylistäen siis me ylistämme hänessä Jumalan tekojen kunniaa, ja siihen meitä Jumalan sanakin kehottaa. Apostoli Paavali Roomalaiskirjeessään sanoo:
- „Antakaa kaikille, mitä annettavaa on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia." (uusi käännös -> Room.13:7).
Me emme voi olla kunniaa osoittamatta hänelle, jonka itse Jumala on korottanut kunniaan. Päinvastoin voimme pitää kieltäytymistä tällaisen kunnian osoittamisesta Jumalan Äidille itse Jumalan tekojen halveksimisena, Jumalan kaikkivoimallisuuden kieltämisenä ja nöyryyden puutteena, sillä siinä ihminen pyrkii arvostelemaan rajoitetulla järjellään itse Jumalan suuria tekoja.
Rovasti N. Ortamo
Katso myös
- I osa: Pyhä Neitsyt Maria – ainainen neitsyt
- III osa: Pyhä Neitsyt Maria – taivaassa oleva suojelijamme
PSHV:n vuonna 1943 julkaisemasta vihkosesta ”Kolme lukua Neitsyt Marian kunnioittamisesta” (Sortavala 1943)
Julkaisemiseen Ortodoksi.netin sivuilla on saatu PSHV:n toiminnanjohtajan lupa (4.8.2010).
Tekstiä on Ortodoksi.netin toimesta aivan hieman toimitettu korjaamalla joitain sanoja oikeaan muotoon. Raamatun sitaatit ovat vanhasta käännöksestä, uuden käännöksen mukaiset sitaatit aukeavat suluissa olevista linkeistä.
1) Epist. ad Ephes. c. XVIII
2) Contr. haeres. III 21 al. 31 a. 10