Nikolai Afanasiev
Ortodoksi.netista
Nikolai Nikolaevits Afanasiev oli merkittävä venäläinen teologi ja pappi.
Elämä
Nikolai Afanasiev syntyi Odessassa syyskuun 4. päivänä 1893 lakimies Nikolai Grigorevits Afanasievin ja hänen vaimonsa Proskovja Jakovlevnan poikana. Opiskeltuaan matematiikkaa yliopistossa hän meni sotapalvelukseen I maailmansodan aikoihin ja myöhemmin Venäjän sisällissodan aikana hän liittyi Valkoisen armeijan tykistöön. Vuonna 1925 hän avioitui Prahassa vaimonsa Mariannen kanssa.
Afanasiev jatkoi opintojaan Belgradin yliopistossa, jossa hän opiskeli tunnetun Venäjän kirkon historioitsijan, A.P. Dobroklonskin alaisuudessa ja suoritti teologian perustutkinnon. Hän saavutti tohtorin arvon vuonna 1927 ja kirjoitti serbiankielisen väitöskirjansa: ”Authority of the State and Oecumenical Councils”.
Hän toimi opettajana Skopjen ortodoksisessa seminaarissa vuosina 1925-1930 ja alkoi sen jälkeen opettaa kirkkohistoriaa ja kanonista oikeutta Pyhän Sergiuksen instituutissa vuonna 1930.
Metropoliitta Evlogy vihki Afanasievien papiksi tammikuussa 1940. Mukana vihkimyksessä olivat myös Sergei Bulgakov ja Cyprianus Kern. Pastoraalisen työnsä hän aloitti Tunisiassa, jossa hän toimi vuosina 1941-1947, jonka jälkeen hän palasi Pyhän Sergiuksen instituuttiin sodan jälkeen vuonna 1947. Nikolai Afanasiev kuoli joulukuun 4. päivänä 1966.
Teologia ja merkitys
Isä Nikolai muistetaan parhaiten siitä, että hän elvytti jälleen käyttöön eukaristisen teologian, joka vaikuttaa ja on vaikuttanut ortodoksisessa ja myös ei-ortodoksisessa teologiassa siitä lähtien.
Ekumeenisissa keskusteluissa Vatikaanissa Afanasiev toimi virallisena ekumeenisena tarkkailijana. Hänen tunnetuin teoksensa on hänen esseensä Rooman ensisijaisuudesta varhaiskirkossa. Kirjan otsikko on ”The Church Which Presides in Love”.