Petsamon luostari

Petsamon Alaluostarin Kristuksen syntymän kirkko keväällä 2005.
Kuva: Martti Naakka

Petsamon Pyhän Kolminaisuuden luostari syntyi munkki Trifonin lähetystyön tuloksena Kuolan-Lappiin Petsamon vuonon varteen. Luostarin perustamisvuodeksi voidaan katsoa vuosi 1533, jolloin Novgorodista lähetysmatkalle Karjalaan ja Lappiin lähetetty pappismunkki Ilja vihki Trifonin munkiksi ja samalla luostarin kirkon käyttöönsä. Trifon oli kotoisin Keski-Venäjältä Torzokin kaupungista. Hänen tiedetään viettäneen aikaisemmin ryövärin elämää ja halunneen lähetystyöllä sovittaa entisen elämänsä.

Hengellinen, kaupallinen ja poliittinen keskus Pohjolassa

Yläluostarin munkkeja kirkon edustalla
Kuva:© Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Petsamon luostari, taustalla Pelastuksen vuori.
Kuva:© Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Tinainen ehtoolliskalusto,
"Trifonin kalkki"
Petsamon luostari
Kuva © Suomen ortodoksinen kirkkomuseo / István Rácz

Petsamon luostarilla oli hengellisen tehtävänsä ohessa myös tärkeä poliittinen merkitys Venäjän valtakunnan linnakkeena pohjoisella raja-alueella. Tsaari Iivana Julma tuki luostarin toimintaa ja myönsi sille laajoja maa-alueita ja kalastusoikeuksia.

Trifonin aikana pienoinen luostari vietti hengellisesti korkeaa elämää. Valtaosan sen asukkaista lienee ollut paikallista itäsaamelaista väestöä eli kolttia. Aikaa myöten ja jo Trifonin eläessä Petsamon luostarin merkitys korostui myös kaupallisena keskuksena. Suuri osa Pohjois-Venäjän ulkomaankaupasta hoidettiin Petsamon luostarin sataman kautta. Luostarin rikastuminen merkitsi myös luostarikurin ja moraalin laskua veljestön keskuudessa.

Tuho kohtaa luostaria

Pekka Vesaisen (Santeri Ivalon kirjassa nimi on väärin: Juho Vesainen) sotajoukko tuhosi Petsamon luostarin jouluyönä 1589. Munkit tapettiin kirkkoon jumalanpalveluksen aikana ja kaikki rakennukset poltettiin. Luostari siirtyi jatkamaan toimintaansa Kuolan kaupunkiin. Sisäisen kurin rappeutuminen ennakoi koko luostarin toiminnan hiipumista. Lopullisesti Petsamon luostarin toiminta päättyi Kuolassa vuonna 1764.

Luostarin hengellisenä muistomerkkinä toimi Petsamossa pyhittäjä Trifonin haudan päälle rakennettu kolttien käyttöön tarkoitettu Herran temppeliintuomisen muistolle pyhitetty kirkko. Pyhäkkö sijaitsi ns. Trifonin erakkolassa, 15 virstaa Vesaisen tuhoamasta luostarista sisämaahan Spasitelnaja-vuoren juurella Petsamo- ja Mannajokien yhtymäkohdassa.

Uudelleen rakentaminen

Petsamon luostarin uudelleen rakentamiseen ryhdyttiin vuonna 1886 Solovetskin luostarin toimesta. Uudisrakentaminen aloitettiin Trifonin erakkolan paikalla. Myöhemmin rakentaminen ulotettiin myös vanhalle luostaripaikalle Petsamo-vuonon varteen.

Uudisrakentaminen pääsi todelliseen vauhtiin arkkimandriitta Jonafanin saavuttua luostariin vuonna 1890 ja otettuaan laitoksen johdon ja uudistamisen käsiinsä.

Ensimmäiseen maailmansotaan mennessä Petsamon luostarista oli kasvanut merkittävä hengellinen ja taloudellinen keskus. Sillä oli oma sähkölaitos ja lennätin yhdisti kaukaisen luostarin muuhun maailmaan. Luostariin rakennettiin suuri määrä talous- ja muita tarpeellisia rakennuksia Arkangelin metsistä tuoduista ikihongista. Vesaisen hävittämän kirkon paikalle kohosi puinen Kristuksen syntymän muistolle rakennettu kirkko. Luostarin tiilitehdas oli valmistanut tarvittavat tiilet uutta kivikirkkoa varten.

Luostarin munkkien määrä nousi viiteenkymmeneen ja maallikkotyölaisten luku oli 175. Luostarissa toimi koulu paikallisen väestön lapsille. Molempien luostaripaikkojen ns. Ylä- ja Alaluostarin välille oli rakennettu ajanmukainen maantie. Luostarilla oli suuri porotokka, hevosia ja lypsykarjaa.

Ensimmäinen maailmansota kutsui myös Petsamon luostarin nuoren väen Venäjän rintamalle ja katkaisi siten luostarin suotuisan kehityksen.

Luostari sotien myllerryksessä

Petsamon luostari jäi Tarton rauhassa vuonna 1920 Suomen valtion alueelle. Valtio siirsi luostarin maaomaisuuden itselleen jättäen siitä luostarin omaan käyttöön 10% ja ainoastaan toistaiseksi. Yhteyden katkeaminen Venäjälle kuihdutti luostarin väkimäärää nopeasti. Vuosina 1921-31 Petsamon luostarin johtajana toimi Valamon luostarista lähetetty igumeni Jakinf. Jälkipolvet tuntevat hänet Skeemaigumeni Johannes-nimisenä hengellisenä opettajana ja ohjaajavanhuksena.

Toisen maailmansodan loppuvaiheissa kesällä 1944 Petsamon luostarin viimeiset munkit siirtyivät Heinävedelle Uuteen Valamoon. Heistä viimeinen, munkki Akaki kuoli vuonna 1984 kunnioitettavassa 110 vuoden iässä. Petsamon luostari toimii edelleen asiakirjojen sivuilla ja sillä on ortodoksisen kirkollishallituksen isännöimää omaisuutta.