Solovetskin luostari
Ortodoksi.netista
Solovetskin luostari on Venäjän ortodoksisen kirkon luostari, joka sijaitsee läntisellä Vienanmeren saarella nimeltään Suuri Solovetsk.
Luostarin perustaminen
Luostarin perustajiksi luetaan pyhittäjäisät Herman Solovetskilainen, Savvati Solovetskilainen sekä Sosima (Zosima) Solovetskilainen, jotka 1420-luvun lopulla siirtyivät saarelle ja perustivat luostariyhteisön.
Munkit aloittivat kilvoittelunsa erakkomunkkeina erämaassa, mutta alueelle alkoi saapua muitakin kilvoittelijoita ja näin luostari syntyi vähitellen näiden erämaaisien ympärille. Pyhittäjä Savvati oli saapunut alueelle Laatokan Valamon luostarin ja Vologdan alueella sijaitsevan Kirillo-Belozerskin luostarin kautta.
Laajaa kaupallista ja valistustoimintaa
1400- ja 1500-luvuilla luostari laajensi tsaarin ja muiden mahtimiesten avulla nopeasti maa-alueitaan ja -omaisuuttaan, jotka pääasiallisesti sijaitsivat Vienanmeren ja siihen laskevien jokien rannoilla. Samalla Solovetskin luostari laajensi tuotantoaan ja kaupallista toimintaansa ja siitä tuli Vienanmeren alueen taloudellinen ja poliittinen keskuspaikka.
Venäjän tsaari ja Moskovan patriarkka nimittivät luostarin arkkimandriitat ja tämäkin nosti luostarin arvoa muiden silmissä. Vuonna 1765 Solovetskin luostari alistettiin suoraan Venäjän Pyhän Synodin alaisuuteen.
Solovetskin luostarin liiketoiminta käsitti varsin laajaa toimintaa muun muassa suolatehtaissa (joita se omisti 1660-luvulla kaikkiaan 54 kpl), meren antimien tuotannossa, ansastuksessa ja kalastuksessa, kiilleliuskan tuotannossa, rautaruukeissa ja helmien tuotannossa jne. Kaikki tämä toiminta sitoutti ihmisiä luostariin ja toi myös paljon työpaikkoja ympäröivän alueen ihmisille. Se teki heidät myös varsin vahvasti riippuvaisiksi luostarista. Solovetsk ympäristöineen muodosti tuohon aikaan todella suuren ihmiskeskittymän Pohjois-Venäjälle. 1500-luvulla ei tuon kokoisia kaupunkeja ollut Pohjolassa montakaan.
Alueen voimakas rajalinnake
1600-luvulla Solovetskissa oli jo noin 350 munkkia, 600 - 700 palvelusväkeen kuuluvaa, käsityöläisiä ja talonpoikia. 1650- ja 1660-luvuilla luostari oli yksi alueen vahvimmista Venäjän rajaseudun linnoituksista ja kristillisyyden turvapaikka Pohjois-Venäjällä.
Alueella sijaitsi linnoituksissa tusinoittain kanuunoja ja voimakas varuskunta. Se torjui menestykkäästi useita mm. Liivinmaan ritarikuntalaisten ja ruotsalaisten hyökkäyksiä (vuosina 1571, 1582, 1611). Krimin sodan aikana Solovetskin luostariin hyökkäsi kolme englantilaista laivaa. Yhdeksän tunnin raivoisan ammuskelun jälkeen alukset joutuivat kuitenkin lähtemään tyhjin käsin.
Vuosina 1668 - 1676 Solovetskin munkit tukivat Kirkon kannalta katsottuna kapinallisia vanhauskoisia ja sen seurauksena lähes koko veljestö uusittiin. Lähes kaikki entiset munkit (14 lukuun ottamatta) joko tapettiin tai karkotettiin ja tilalle tuli uusia arkkimandriitta Makarijn johtamaan luostariin. Luostari siirrettiin 1682 perustetun Holomogorodin arkkipiispan Afanasijn alaisuuteen. Tuolle samalle ajalle ajoittuu myös pyhän Herman Solovetskilaisen kultin organisoiminen, ja kunnioittamisen alulle panemisen katsotaankin liittyvän kyseiseen poliittiseen tilanteeseen ja keskusvallan ja olojen vakiinnuttamiseen Pohjois-Venäjällä.
Karkotuspaikkana ja pakkotyöleirinä
1500-luvulta lähtien luostari toimi eräänlaisena yksinvaltiuden ja ortodoksisen kirkon vastustajien karkotuspaikkana ja samalla kuitenkin venäläisen kristillisyyden keskuksena pohjoisessa. Luostarin suojiin kerättiin myös varastoon lukuisia käsikirjoituksia ja vanhoja kirjoja.
Bolsevikkien vallankumouksen jälkeen neuvostovirkamiehet sulkivat luostarin ja liittivät sen rakennuksia ympäristökunnan rakennuksiin ja siviilikäyttöön.
Melko varhain 1920- ja 1930-luvuilla luostarista tuli yksi Neuvostoliiton ensimmäisistä pahan maineen saavuttaneista pakkoleirikeskuksista, jotka myöhemmin olemme oppineet tuntemaan osana ns. GULAG-järjestelmää.
Pakkoleiriläiset työskentelivät mm. ankarissa olosuhteissa puusavotoilla, joissa työskentely oli sekä vaarallista että erittäin raskasta ja epäterveellistä tällaisiin olosuhteisiin ja työskentelyyn tottumattomille. Kun puut oli kaadettu ja toimitettu edelleen leiriläiset usein siirrettiin orjatyöhön seuraavaan kohteeseen. Toisen maailmansodan alla saarella toimi myös merikadettien koulutuspaikka.
Luostari elpymässä jälleen toimintaan
Solovetskin luostari on nykyään jälleen toiminnassa, vaikka se samalla on myös historiallinen ja kulttuurinen museo. Luostarissa toimii pieni veljestö, joka ylläpitää ja uudelleen rakentaa luostaria alueella, joka nykyään kuuluu myös UNESCOn maailmanperintökohteitten listalle.
Katso myös
- Pyhittäjät Herman, Irinark, Savvati ja Sosima Solovetskilainen
- Feodorit Kuolalainen
- Pohjoisen Venäjän puukirkkoja (näyttely)
Linkkejä Internetissä
Kirjallisuutta
- Ortodoksia 50
- Jukka Korpela: Solovetskin luostari ja Venäjän Pohjois-Karjalan varhainen ortodoksisuus s. 61-82
Kuvia Solovetskista
- Kuvat © Mikhail Shishkov