Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai
Ortodoksi.netista
(Luuk.18:10-14)
- "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: "Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan." Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: "Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!"
- Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan."
Triodion alkaa
Sakkeuksen sunnuntain jälkeinen sunnuntai on omistettu publikaanille ja fariseukselle. Edellisen illan ehtoopalveluksesta alkaa triodion (suuren paaston palvelusten liturgisen kirjan ohjeiden noudattaminen). -> Triodion.
Kertomuksen opetus
Tuossa Luukkaan evankeliumin kohdassa kerrotaan, kuinka kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, joka tunnollisesti noudatti kaikkia uskonnon asettamia vaatimuksia: hän rukoili, paastosi ja maksoi oman osansa rahoistaan temppelille. Nämä olivat sellaisia hyviä asioita, joita jokaisen Jumalaa rakastavan tulisi noudattaa. Me, jotka emme voi noudattaa ja täyttää näitä vaatimuksia yhtä hyvin kuin fariseus, emme ole fariseuksen mielestä oikeutettuja arvostelemaan hänen uskoaan. Fariseuksesta hänen omat syntinsä tuntuivat kuitenkin vähäisiltä publikaanin syntien rinnalla ja siksi hän katsoi oikeudekseen arvostella niitä omasta ulkopuolisesta uskonnollisesta näkökannastaan käsin.
Toinen mies oli publikaani, verojen kerääjä, jota muut ihmiset ylenkatsoivat. Hän kuitenkin näytti nöyryytensä ja tämä nöyryys vanhurskautti hänet Jumalan edessä.
Tämän tarinan opetus on, että meidän pitäisi omata fariseuksen uskonnollisen hurskauden sijasta publikaanin katumus tullaksemme pelastetuiksi. Meidät tulee aina katsoa vain itseämme sellaisina kuin todella olemme Kristuksen opetuksen valossa ja samalla pyytää Häneltä armoa itsellemme ja että Hän johtaisi meidät pelastukseen.
Tropari ja kontakki
Tropari
- kahdeksansävelmistön mukaan
Kontakki, 4 säv.
Paetkaamme fariseuksen pöyhkeilevää kerskailua. | ja oppikaamme publikaanin nöyrän puheen korkeutta | ja syntejämme katuen huutakaamme: | Oi maailman Vapahtaja, | ole armollinen palvelijoillesi.
Katso myös
- Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai (opetuspuhe) - kirj. isä Rauno Pietarinen
- Sakkeuksen sunnuntai
- Tuhlaajapojan sunnuntai
- Tuomiosunnuntai
- Askeesissa kirkastuneiden pyhittäjien ja jumalankantajaisien muistopäivä sovintosunnuntaita edeltävänä lauantaina
- Sovintosunnuntai
- Valmistusviikot
- Suuri paasto
- Publikaanin ja fariseuksen sunnuntai - typikon
Fariseukset (lainaus suomalaisesta wikipediasta):
- Fariseukset eli farisealaiset (hepreaksi perushim, sanasta parash, "erottaa") olivat juutalainen uskonnollis-kansallinen puolue nykyisen Israelin alueella. Farisealainen puolue syntyi alemman papiston keskuudessa noin vuonna 100 eKr. vastavoimaksi ylemmän papiston saddukealaisille (kts. alempaa) . He pitivät itseään Palestiinan juutalaisten uskonnollisina johtajina. Farisealaisille tunnusomaista oli juutalaisen lain tarkka noudattaminen pienimpiäkin yksityiskohtia myöten.
Publikaani (lainaus suomalaisesta wikipediasta):
- Publikaani oli Rooman valtakunnassa henkilö, jolle maksettiin jonkin valtion tehtävän, esimerkiksi veronkannon suorittamisesta. Verojen lisäksi publikaanit saattoivat hoitaa esimerkiksi kaivoksia ja laitumia. Tällainen valtion toimintojen ulkoistaminen takasi valtiolle säännölliset tulot, mutta oli altis väärinkäytöksille. Väärinkäytökset puolestaan aiheuttivat katkeruutta roomalaisia kohtaan.
Saddukealaiset (lainaus suomalaisesta wikipediasta):
- Saddukeukset olivat helleeninen juutalainen yläluokka ja puolue, joka syntyi hasmonialaisaikana noin 150 eKr. Nimityksen "saddukeus" ajatellaan juontuvan pappi Sadokin nimestä. Hän palveli kuningas Daavidin ylipappina. Saddukeukset hyväksyivät vain Tooran pyhäksi kirjaksi. Uskonnollisesti he olivat järkeisuskoisia, eivätkä uskoneet yliluonnolliseen. Saddukeuksille uskonto oli elämää varten, eikä elämä uskontoa. Tämän takia heidän käyttäytymistään leimasi usein nautinnollisuuden tavoittelu.