Pyhän Kolminaisuuden kirkko (Taiteiden Yö)

Pyhän Kolminaisuuden kirkossa paloivat sadat tuohukset.

Vierailijoiden muodostama jono ulottui portin ulkopuolelle saakka.

Pyhän Kolminaisuuden kirkko Helsingin Kruununhaassa on oivallinen esimerkki itäisten ja läntisten vaikutteiden yhdistymisestä. Sen hillitty, Carl Ludvig Engelin suunnittelema, länsimainen ulkokuori kätkee sisälleen ortodoksisen kirkon. Tämä Helsingin vanhin ortodoksinen kirkko sijaitsee Unioninkadulla, aivan Tuomiokirkon vieressä, se on rakennettu 1825-1826 ja vihitty käyttöön vuonna 1827.

Pikku-Pietari elää nykypäivässä

Helsingin Ortodoksisen seurakunnan kansainvälinen pyhän Iisak Niiniveläisen ortodoksiyhteisö (St. Isaac of Niniveh the International Orthodox Community of Helsinki Parish) sekä Pyhän Kolminaisuuden kirkon ystävät ry olivat järjestäneet kaupunkilaisille mahdollisuuden kokea ortodoksisen Taiteiden Yön tunnelmaa sekä samalla tutustua ortodoksisuuteen ja venäläisen ortodoksisen kulttuurin perinteisiin.

Pyhän Kolminaisuuden kirkko on osallistunut Helsingin Taiteiden Yö -tapahtumaan myös aiempina vuosina ja niinpä se jälleen, 21. elokuuta 2009, oli aktiivisesti läsnä kaupungin suurien yleisötapahtumien ytimessä.

Ruumiin ja sielun ravintoa

Kirkon pihamaa sekä sille pystytetyt telttakojut aukenivat iltapäivällä neljän aikaan, samalla kaupunkilaisille tarjoutui mahdollisuus maistella ortodoksisia herkkuja; muun muassa venäläistä teetä, vastapaistettuja blinejä sekä borssikeittoa.

Hengen ravintoa oli puolestaan tarjolla kirkossa kello kuuden aikaan alkaneessa Akatistos-palveluksessa. Kirkon eteisaulassa toimi pieni ikonikauppa, jossa oli saatavana erityisesti venäjänkielistä kirjallisuutta.

Slaavilaisia sointuja

Pisteeksi iin päälle pihakahvilan yleisö sai vielä nauttia Venäläinen Laulu -kuoron esittämää elävää slaavilaista musiikkia. Haitarin säestämä esitys saikin yleisön tempaantumaan mukaan yhteislauluun, tanssiin ja ortodoksisten pitojen tunnelmaan.

Taiteiden Yö -tapahtuma Helsingin Pyhän Kolminaisuuden Kirkossa päättyi iltakymmenen jälkeen kellotapulista kajahtaneeseen Pitkään Juhlasoittoon, taitavana kellonsoittajana toimi Vladimir Shuchin.

Kaupungin hulinasta huolimatta tämä kirkon tapahtuma kykeni jakamaan tietoa ortodoksisuudesta, antamaan kuvan omailmeisestä ja aktiivisesta seurakunnasta sekä kirkon historiasta. Venäläisen kulttuurin sekä sielunmaiseman lämpö välittyivät myös tapahtuman vierailijoille.