Sotilaspappi
Ortodoksi.netista
Sotilaspappi on Suomessa ortodoksinen tai luterilaisen kirkon toimeen/virkaan kelpoinen ja vihitty pappi, joka on Suomen Puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen palveluksessa suorittamassa ns. puolustusvoimien kirkollista työtä. Sotilaspapit nimittää virkaan puolustusvoimain komentaja.
Historiaa ja taustaa
Papit ovat hoitaneet suomalaisten sotilaiden sielunhoitoa 1500-luvulta alkaen. Vuonna 1918 kenraali Mannerheim antoi käskyn kirkollisesta työstä ja perusti sitä varten oman organisaation sotavoimiin.
Kaikkiaan viime sodissa (talvi- ja jatkosota) palveli noin 900 sotilaspappia, pieni osa heistä (eräiden tietojen mukaan 8) oli ortodokseja. Sotilaspappeja kaatui yhteensä 35 pappia. Nykyään puolustusvoimissa palvelee kenttäpiispan alaisena 29 päätoimista sotilaspappia ja lukuisia osa-aikaisia sekä muita: kirkollisen alan varusmiehiä, reserviläispappeja ja -diakoneja sekä kansainvälisisä tehtävissä palvelevia pappeja ja diakoneja.
Kauluslaatta ja olkalaatta
Sotilaspappi (tai sotilaspastori) ei ole Suomen puolustusvoimien sotilasarvo, se on palveluarvo. Tehtävää varten on olemassa oma kauluslaattansa, joka on erilainen ortodoksisella sotilaspapilla verrattuna luterilaiseen.
Kummallakin on kauluslaatan keskellä iso keltainen risti, joka luterilaisella on ympäröity u-kirjaimen muotoisella lehväseppeleellä ja ortodoksilla seppele on pienempi ja sijaitsee ristin alaosassa.
Olkalaatassa (jota pidetään maastopuvussa myös rinnassa tarralla kiinnitettynä) on sama kuvio ja lisäksi yksi leveä keltainen raita.
Varusmiespapeilla on normaalit oman joukkoyksikkönsä ja henkilökohtaisen sotilasarvonsa mukaiset laatat, mutta heillä saattaa olla tehtävän osoittava hihamerkki, johon on kuvattu sama ristisymboli kuin kauluslaatassa ja olkalaatassa.
Rinnastus kapteenin arvoon
Sotilaspappi rinnastetaan puolustusvoimissa kapteenin tai (laivastossa) kapteeniluutnantin arvoon. Vaikka sotilaspapilla on oman tehtävänsä mukaiset laatat ja arvo, hänellä on sen lisäksi oma henkilökohtainen sotilasarvonsa, jonka hän on saanut oman varusmiespalveluksensa aikana ja voi olla mikä tahansa. Useimmiten sotilaspapilla on reservinupseerin koulutus taustallaan. Ortodoksisen papin tulee suorittaa pääsääntöisesti varusmiespalveluksensa ennen papiksi vihkimystä. Mikäli hän joutuu suorittamaan varusmiespalveluksen vihkimisen jälkeen, se suoritetaan siviilipalveluksena. Ortodoksinen sotilaspappi ei kanna asetta.
Tehtävät
Puolustusvoimien kirkollisen työn tarkoituksena on tukea hengellisesti ja henkisesti puolustusvoimissa ja rajavartiolaitoksessa palvelevia sekä ylläpitää heidän eettistä toimintakykyään kaikissa olosuhteissa.
Sotilaspappi julistaa, opettaa ja tekee kaikkea muutakin normaalia sielunhoitotyötä puolustusvoimissa varusmiehien ja kantahenkilökunnan parissa tarvittaessa myös kirkkokuntaan katsomatta. Työhön kuuluvat erilaiset kirkolliset toimitukset sekä muu kirkollinen toiminta myös sota- tai kertausharjoituksissa ja etenkin kriisitilanteissa yhteydenpito eri tahoille, esikuntatyö ja kaatuneiden huolto. Luterilaiset sotilaspapit järjestävät sellaisille varusmiehille, jotka eivät ole käyneet rippikoulua, mahdollisuuden tähän armeija-aikana. Vastaavasti ortodoksiset sotilaspapit antavat omaa kristinoppikoulun kaltaista opetusta ortodoksisille varusmiehille sekä pitävät heille oppitunteja.
Sotilaspappi on kaikkia varusmiehiä ja henkilökuntaan kuuluvia varten uskontokunnasta tai vakaumuksesta riippumatta, kuitenkin he huomioivat tietysti uskonnonvapauteen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet.
Sotilaspappi on luterilaisen pappisviran toimittamisessa kenttäpiispan alainen. Pappisvirkaan kuuluvissa asioissa ortodoksiset sotilaspapit hoitavat virkaansa oman hiippakuntansa piispan johdossa. Sotilaspappi on muissa kuin julistuksen, opetuksen ja sielunhoidon asioissa komentajansa alainen. Luterilainen sotilaspappi kuuluu kirkkolain mukaan siihen hiippakuntaan, jonka alueella hänen varsinainen virkapaikkansa on, ortodoksinen sotilaspappi siihen hiippakuntaa, missä hänen vakinainen papillinen työnsä on.
Ortodoksinen sotilaspappi
Ortodoksista kirkollista työtä varten perustettiin jo vuonna 1922 kiertävän matkasaarnaajan toimi. Nykyään puolustusvoimissa ei ole yhtään päätoimista ortodoksista sotilaspappia.
Ortodoksiset sotilaspapit ovat sivutoimisia ja he toimivat samalla jonkun ortodoksisen seurakunnan pappeina tai matkapappeina. Heidän tehtävänään on käydä myös ns. hengellisiä keskusteluja tai esimerkiksi ottaa vastaan synnintunnustuksia ja jakaa ehtoollista niille varusmiehille, jotka sitä pyytävät tai elämän tilanteensa tai esimerkiksi joidenkin vaikeiden asioiden vuoksi katsovat tarvitsevansa. Sotilaspapilla on samanlainen vaitiolovelvollisuus kuin ortodoksisella papilla yleensä.
Suomessa on noin 5 sivutoimista ortodoksista sotilaspappia: yksi Pääesikunnassa ja yksi kussakin entisten sotilasläänien alueilla.
Kunkin sotilasläänin alueen varuskunnissa palveleville alokkaille järjestetään kootusti 2 päivän koulutustilaisuudet. Niitä pidetään mm. Helsingin ortodoksisen seurakunnan omistamassa Kaunisniemen leirikeskuksessa Läyliäisissä sekä Joensuussa ja Kajaanissa.
Muita palvelusarvoja
Sotilaspappia ylempi palveluarvo on kenttärovasti (rinnastetaan everstiluutnanttiin) ja sitä ylempi on kenttäpiispa (rinnastetaan prikaatikenraaliin). Suomessa ei ole yhtään ortodoksista kenttärovastia tai kenttäpiispaa. Kenttärovastin kauluslaatta on lähes samanlainen kuin sotilaspapin: kauluslaatassa on kaksi reunusta ja olkalaatassa on kaksi keltaista raitaa. Kenttäpiispan kauluslaatta poikkeaa vain hieman, siinä on keltaiset reunat ja olkalaatan raita on suurempi ja hieman kuvioitu.
Kenttärovastin tehtävään määrättävällä sotilaspapilla tulee olla kelpoisuus evankelis-luterilaisen kirkon kirkkoherran virkaan. Suomessa ei siis ole yhtään ortodoksista kenttärovastia. Luterilaisella kenttäpiispalla tulee olla ns. ylempi pastoraalitutkinto.
Näiden lisäksi varuskunnissa voi olla varusmiespappeja.
Katso myös
(Lähde mm.: Puolustusvoimien tiedote: Kirkollinen työ)