Pylväskilvoittelu
Ortodoksi.netista
(Ohjattu sivulta Styliitta)
Pylväskilvoittelu on yksi merkittävimmistä ja samalla huomattavimmista ortodoksisen kilvoitteluelämän muutoksista 400-luvun alussa Antiokian ja Aleppon välimaastossa. Kilvoittelumuodon toi tutuksi kaikille alkuun yksi mies, pyhä Simeon Styliitta, mutta hän sai pian lukuisia seuraajia tässä erikoisessa kilvoittelumuodossa.
Pylväskilvoittelija on pylvään päässä olevassa majassa asunut kilvoittelija (styliitta).
Askeesin ja lähetystyön sekoitus
Pylväskilvoittelu on todella erikoinen sekoitus askeettista erakkoelämää ja apostolista lähetystyötä, sillä pylväät, joiden päissä nämä ihmiset kilvoittelivat, olivat aina jonkin asutun paikan tai vilkkaamman tien läheisyydessä. Ilmiö oli voimakkaimmillaan 500-luvulla ja edellä mainitun Simeonin lisäksi meillä Suomessa tunnetaan ainakin pyhä Daniel Styliitta sekä pyhä Alypios Styliitta.
Pylväskilvoittelijoina oli munkkeja, nunnia, marttyyreja, kirjailijoita. Pylväiden halkaisija vaihteli 80 senttimetrin ja vajaan 3 metrin välillä ja korkeus vaihteli jossain 2 metrin ja vajaan 20 metrin välillä, sillä korkeampia ei tuohon aikaan ollut teknisesti mahdollista rakentaa. Pylvään päällä oli jonkinlainen tasanne tai koju tai aurinkosuoja ja pylväinä oli erilaisia rakennusten pylväitä tai muita luonnon muovaamia korkeita kivipaaseja. Paaden päällä oli joissain tapauksissa mahdollista ottaa vastaan yksi vieras siellä asuvan lisäksi, ei enempää.
Niukka ravinto piti huolen siitä, ettei suurta tarvetta käymälätiloihin ollut. Todennäköisesti kaikki tällainen toiminta tapahtui pylvään päästä ja usein pylvään vierellä olevasta likaojasta se ohjautui edelleen. Joissakin tasanteissa oli kaiteet, joissakin ei. On kerrottu joidenkin pylväskilvoittelijoiden kuolleen pudottuaan joko nukkuessaan tai muuten, esimerkiksi maanjäristyksen vuoksi pylvään päästä.
150 pylväskilvoittelijaa
Pylväskilvoittelu oli huipussaan juuri ennen islamin nousua ja se loppui hiljalleen mongolien aikakauden jälkeen. Kirjallisuuden perusteella tunnetaan noin 150 pylväskilvoittelijaa, joista viimeiseksi on sanottu syyrialaista Yahys ibn Akhayaa, joka oli vuonna 1492 kuollut syyrialainen ortodoksi. Joitain yksittäisiä tapauksia on ollut toki muuallakin, kuten esimerkiksi Romaniassa ja Georgiassa vielä 1800-luvulla.
Lännen kirkon puolella pylväskilvoittelijat olivat harvassa, mikä johtui muun muassa näillä alueilla vallinneesta kylmemmästä ilmastosta. Ainakin Ardennissa on vaikuttanut läntisen kirkon diakoni Walroy noin vuoden 585 tienoilla ja hänen kilvoittelunsa nykyisen Belgian alueella lienee ollut melko ankaraa juuri ilmaston vuoksi.
Ankara kilvoittelumuoto
Elämä ja kilvoittelu pylvään päässä oli varmasti vaikeaa. Se oli elinikäinen sitoumus ja siellä oltiin kaikissa sääolosuhteissa, kuumassa ja kylmässä, sateessa ja auringonpaahteessa, myrskyllä ja tyynellä. Välillä kilvoittelijat seisoivat pitkiä aikoja, suurimman osan he rukoilivat, jotkut jopa toimittivat pylvään päässä lyhennetyn version liturgiasta ja kirkkokansa joutui kiipeämään pylvään päähän nauttiakseen ehtoollisen. Tällainen pappiskilvoittelija oli muun muassa Simeon Nuorempi, joka eli vuosina 521-592 Antiokiassa. Hänestä keisari Theodosius, joka kunnioitti pylväskilvoittelijaa suuresti, käytti kirjeessään nykyajan mukaan hauskaa nimitystä ”aeromarttyyri”.
Pylväs oli kilvoittelijoille kuin kelja luostarissa tai erakkomaja erämaassa asuville, sen peri seuraava kilvoittelija edellisen kuoltua. Usein jatkaja saattoi olla kuolleen kilvoittelijan oppilas, joka palveli oppi-isäänsä pylvään juurella. Pisimpään pylvään päässä kilvoitellut oli tiettävästi Simeon Styliitan aikoihin aloittanut Theodulos, joka asui pylvään päässä 48 vuotta. Kerrotaan myös 105-vuotiaaksi eläneestä kilvoittelijasta nimeltään Mikael, joka myös perusti eräänlaisen pylväsluostarin, pylväskilvoittelijoiden yhteisön, Niniven lähistölle.
Yksi ehkä erikoisimmista pylväskilvoittelijoista oli 800-luvulla elänyt Theodulos Oksas, joka oli pylväskilvoittelija, houkka ja lisäksi ikonimaalari, joka maalasi ikääntyneitä enkeleitä ja ristiinnaulittuja Kristus-lapsia. Styliittoja valittiin myös piispoiksi – heitä lienee noin yhdeksän – ja kaksi heistä valittiin vielä patriarkoiksi syyrialaisortodoksiseen kirkkoon.
Määräyksiä styliitoille
Styliitoille säädettiin myös ajan saatossa erilaisia määräyksiä ja ohjeita, muun muassa seuraavia:
- maallikkostyliitalle nostettiin ehtoollinen pylvään päälle, pappi sai toimittaa liturgian pylvään päässä
- piispa vihki usein kilvoittelijan papiksi, mutta sekin tapahtui usein piispan ollessa alhaalla
- syyrialaiset piispat kielsivät ehtoollisen toimittamisen pylvään päässä
- styliitta ei saanut laskeutua pylväästä ilman piispan lupaa, paitsi vainon ja vakavan sairauden vuoksi
- pylväskilvoittelija joutui luopumaan myös hänelle myönnetystä pappeudesta laskeuduttuaan alas pylväästä
- nainen ei saanut kiivetä pylvääseen, siitä seurasi viiden vuoden rangaistus, ekskommunikaatio
Kilvoittelijoiden pylväät olivat kiveä ja siksi ne ovat säilyneet nykyaikaan saakka, mutta niiden kunnioittaminen on kadonnut aikojen saatossa. Vuonna 1972 kivenmurskain jauhoi murskaksi kuuluisan styliitan Johannes Atarebilaisen pylvään 700-luvulta.
Styliitat kirkkokalenterissa
Suomessa styliitoista muistetaan ortodoksisessa kalenterissa pyhää Simeon Styliittaa, jota muistellaan vuosittain syyskuun 1. päivänä sekä pyhää Alypios Styliittaa, jonka muistopäivä on 26. päivä marraskuuta ja pyhää Daniel Styliittaa, jonka muistopäivä on joulukuun 11. päivä.
(lähde: munkki Serafim: Kerubin silmin)