Suurmarttyyri Fanurios
Ortodoksi.netista
Emme tiedä mitään tarkempaa pyhän suurmarttyyri Fanurioksen (Fanurios Neofanis / Φανουριος Ο Νεοφανησ, Ο Μεγαλομαρτυρας) taustoista emmekä edes sitä, missä hän asui. Perimätiedon mukaan kerrotaan seuraavaa kertomusta:
Kirkon ja ikonin löytyminen raunioista
Kun muslimit valloittivat Rhodoksen saaren, uusi hallitsija halusi korjata kaupungin muuria, joka oli vaurioitunut edellisissä sodissa. Lähellä linnoitusta oli useita sortuneita rakennuksia ja näiden kiviä käytettiin korjauksessa. Tämä tapahtui mahdollisesti joskus 1400-1500-lukujen taiteessa.
Linnoitustöissä muslimit kaivoivat esiin kauniin kirkon. Myös useita ikoneja, joista suurin osa oli vaurioitunut pahoin, löydettiin lattialta. Yksi, pyhän Fanurioksen ikoni, kuitenkin näytti siltä, kuin se olisi maalattu löytöpäivänä. Paikallinen piispa Milos (Nilos) kutsuttiin paikalle katsomaan ikonia ja hän sanoi heti: ”Pyhä Fanurios.”
Ikoni kertoo marttyyrin elämästä
Pyhä on kuvattu nuoreksi sotilaaksi, jolla on risti oikeassa kädessään. Ristin yläosassa on sytytetty kynttilä. Ikonin reunoissa on kuvattuna kaksitoista tapahtumaa hänen elämästään. Näistä tapahtumista näkyy, että häntä kidutettiin monella tapaa, hakaten, ruoskien ja rautakoukuilla raastaen. Hänet on lukittu vankilaan, viety jälleen viranomaisten eteen seisomaan, poltettu kynttilöillä, sidottu telineeseen, heitetty villieläinten raadeltavaksi ja jätetty puristuksiin suuren kiven alle. Lopuissa tapahtumissa hänet on kuvattu seisomassa epäjumalien edessä käsissään tulisia hiiliä ja ympärillä demonien surkutellessa pyhän kohtaloa ja lopulta pyhän seisomassa keskellä tulta kädet kohotettuina rukoukseen.
Uusi kirkko rakennetaan
Näistä kohtauksista selviää, että pyhä oli marttyyri. Piispa Milos lähetti edustajansa muslimihallitsijan luo pyytämään, että saisi jälleenrakentaa tuon kirkon. Lupa evättiin ja niin piispa lähti Konstantinopoliin ja sieltä käskyn uudelleen rakentaa kirkko.
Tuohon aikaan Kreetalla ei ollut ortodoksista piispaa, koska Kreeta oli Venetsian vallan alaisena ja siellä oli vain latinalainen piispa. Venetsialaiset kieltäytyivät nimittämästä uutta piispaa, kun vanha piispa kuoli, eivätkä he vihkineet sinne uusia pappejakaan toivoen, että he voisivat muuttaa ortodoksisen väestön katolilaisiksi. Niiden, jotka halusivat vihkimyksen, oli pakko mennä Kithiran (Κύθηρα) saarelle hakemaan se sieltä.
Kolmen papin kohtalo
Sattumalta kolme nuorta diakonia oli matkustanut Kreetalta Kithiraan saadakseen vihkimyksen papeiksi. Paluumatkalla muslimit ottivat heidät kiinni merellä ja toivat orjiksi Rhodokselle. Kohtaloaan surren nämä kolme pappia itki siellä yötä päivää.
Rhodoksella ollessaan papit kuulivat pyhän suurmarttyyri Fanurioksen ihmeellisistä teoista. He alkoivat rukoilla Fanuriosta silmät kyynelissä, pyytäen häntä vapauttamaan heidät tästä kovasta kohtalosta. Kukin heistä oli myyty eri orjaisännälle ja he olivat toisistaan täysin tietämättömiä.
Fanurios ilmestyy orjaisännille
Jumalan armosta papit saivat isänniltään luvan rukoilla pyhän Fanurioksen kirkon luona. Kaikki kolme saapuivat paikalle samaan aikaan ja heittäytyivät maahan pyhän ikonin edessä ja pyysivät häntä vapauttamaan heidät hagariinien käsistä (muslimien katsottiin olevan Haagarin jälkeläisiä ja Haagar on Vanhassa testamentissa Aabrahamin vaimon Saaran egyptiläinen orjatar). Lohduttautuneina papit lähtivät kirkolta ja palasivat isäntiensä luo.
Samana iltana pyhä Fanurios ilmestyi kolmelle isännälle ja määräsi heidät vapauttamaan papit, jotta he voisivat palvella kirkossa tai hän rankaisisi isäntiä. Muslimit eivät uskoneet pyhän varoituksia, vaan katsoivat sen olleen seurausta noituudesta. Julmat isännät sitoivat papit ketjuilla ja kohtelivat heitä jopa entistä pahemmin.
Fanurios vapauttaa papit
Silloin pyhä Fanurios meni pappien luo ja vapautti heidät kahleistaan ja lupasi, että he olisivat vapaita seuraavana päivänä. Pyhä Fanurios ilmestyi vielä kerran muslimeille ja sanoi heille vakavasti: ”Jos et nyt vapauta orjiasi huomiseen mennessä, tulet kokemaan Jumalan voiman.”
Seuraavana aamuna kaikki niiden talojen asukkaat, jotka asuivat pappien vankina pitämissä taloissa, heräsivät sokeina, halvaantuneina ja suurissa tuskissa. He arvasivat, mitä oli tapahtunut ja lähettivät hakemaan papit paikalle. Kun kolme pappia tulivat paikalle, he kysyivät näiltä, voisivatko he parantaa kärsivät. Papit vastasivat: ”Me rukoilemme Jumalaa. Tapahtukoon Hänen tahtonsa!”
Pyhä Fanurios ilmestyi vielä kerran hagariineille ja käski heitä lähettämään kirkolle orjien vapauttamista koskevat asiakirjat. Fanurios kertoi samalla heille, että kieltäytyminen aiheuttaisi heille näön ja terveyden lopullisen menettämisen. Kaikki kolme isäntää kirjoittivat heti vapautuskirjat ja lähettivät ne kirkkoon, jossa ne asetettiin pyhän Fanurioksen ikonin eteen.
Ennen kuin sanansaattajat olivat palanneet kirkolta, kaikki sokeutuneet ja halvaantuneet paranivat. Papit palasivat iloisin takaisin Kreetalle mukanaan kopio pyhän Fanurioksen ikonista. Joka vuosi he viettivät pyhän Fanurioksen juhlaa syvästi kiitollisina heidän ihmeellisestä vapauttamisestaan.
Kadonneitten esineiden löytäjien pyhä
Pyhän nimi kuulostaa samalta kuin kreikan kielen verbi fanerono (φανερώνω), mikä tarkoittaa paljastaa. Tästä syystä ihmiset rukoilevat pyhää Fanuriosta auttamaan heitä löytämään kadonneita esineitä.
Fanuropita
Kun kohde sitten on löytynyt, he leipovat makeaa leipää ja jakavat sen köyhille ja rukoillen samalla pelastusta pyhän Fanurioksen omalle äidille. Hänen nimeään ei tiedetä, mutta perimätiedon mukaan hän oli syntinen nainen elämänsä aikana ja pyhä Fanurios on luvannut auttaa niitä, jotka rukoilevat hänen äitinsä pelastumisen puolesta.
Tähän pieneen pyöreään fanurioskakkuun, fanuropitaan, käytetään leivonnassa perinteen mukaisesti joko yhdeksää tai yhtätoista ainesosaa, joita ovat mm. jauhot, mustat rusinat, neilikka, kaneli, öljy, sokeri, appelsiinimehu ja pähkinät. Kirkko ei ole ottanut virallista kantaa tähän perinteeseen, sillä pyhän Fanurioksen elämästä, eikä etenkään hänen äitinsä elämästä ole varmaa tietoa. Silti kakkuja siunataan usein kirkoissa ja ortodoksit rukoilevat usein tässä yhteydessä niin Kreikassa kuin Kyproksella: "Antakoon Jumala levon pyhän Fanurioksen äidin sielulle."
Fanuropitan resepiti (á la Jaakko Olkinuora):
- 3 dl jauhoja
- leivinjauhetta tai soodaa tarvittava määrä
- 1 1/2 tl kanelia
- 2/3 dl öljyä
- 1 dl sokeria
- 1 dl appelsiinimehua tai vettä
- 1/2 dl murskattuja saksanpähkinöitä
- 1/2 dl mustia rusinoita
- vähän pyhitettyä vettä
Vatkaa minuutin verran sähkövatkaimella öljy, sokeri ja appelsiinimehu/vesi sekaisin. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja tee tasainen seos. Laita seos jauhotettuun kakkuvuokaan ja paista 175 asteessa n. 45-60 min. Koristele siivilöimällä kakun päälle tomusokeria.
Muistopäivä
Ortodoksinen kirkko muistelee eritoten kreikkalaisessa traditiossa pyhää Fanuriosta aina hänen omana muistopäivänään elokuun 27. päivänä. Suomalaiseen ortodoksiseen kalenteriin pyhää Fanuriosta ei ole merkitty.
Rukous
(käännös kreikasta: Jaakko Olkinuora)
- Herra Jeesus Kristus, meidän Jumalamme, joka olet ihmeellinen pyhissäsi ja kuulet rukoukset ja täytät anomuksemme hyödyksemme, siunaa tämä leipä, jonka palvelijasi (nimi) on valmistanut ja tuo nyt sinulle kiitokseksi ja ylistykseksi ihmeidentekijämarttyyri Fanurioksen välityksellä, nauttien sitä myös hurskaiden poisnukkuneiden muistoksi, jotka saata lepoon sinun valtakunnassasi. Säilytä meidät kaikki terveinä, sinun tahtoasi rauhassa toteuttavina ja kaikista sinun lahjoistasi kiittävinä.
- Tee meidän elämämme rauhalliseksi, kuule meidän pelastuspyyntömme, anna meille maallisia sekä taivaallisia hyvyyksiäsi, kaikkein pyhimmän valtiattaremme Jumalansynnyttäjän, pyhän ja kunniallisen marttyyri Fanurioksien ja kaikkien sinun pyhiesi esirukouksien tähden. Aamen.
