Synnintunnustuksesta
Ortodoksi.netista
(kuva © veli Martinus, Valamon luostari)
Ihmiset, jotka haluavat pelastaa sielunsa ja periä ikuisen valtakunnan, voivat juosta kyynelin tunnustamaan syntinsä rippi-isilleen, jos mahdollista, joka päivä: jos tämä ei ole mahdollista, vähintäänkin neljä kertaa vuodessa, nimittäin suuren paaston, joulupaaston, apostolien paaston ja elokuun Jumalanäidin paaston aikana.
Ja kun he katuvat, heidän tulee häpeämättömästi puhua synneistään eikä tuhlata rippi-isän aikaa, tunnustaa syntinsä ja syyttää itseään eikä muita, sillä Jumala on sydänten tuntija eikä tee virheitä: hyvin voit huijata rippi-isääsi, mutta Jumalaa et voi huijata. Tämän takia sinun täytyy kertoa rippi-isällesi koko totuus: hyvä, että tunnustat syntisi kaltaisellesi ihmiselle, mutta sinun täytyy myös tunnustaa syntisi Jumalalle, ja Jumala antaa sinulle anteeksi.
Ja kuule, mitä Kristus sanoi apostoleille, kun hän lähetti heidät saarnaamaan:
- “Ottakaa Pyhä Henki: jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Jumala siis antoi heille vallan olla antamatta syntejä anteeksi, jolloin myös itse Jumala ei anna niitä anteeksi: ja ne, jotka he antavat anteeksi, antaa myös itse Jumala anteeksi: katso Johanneksen evankeliumin kahdenteenkymmenenteen lukuun löytääksesi tämän. Ja koska Herramme Jeesuksen Kristuksen valheeton suu sanoi tämän apostoleille, ei mitään voi olla uskomatta: ja he itse antoivat taas vallan toisille ihmisille, jotka tuntevat Raamatun, ei oppimattomille ihmisille kuten minulle, vaan kunnioitettaville miehille ja heille jotka tuntevat hyvin koko Raamatun: ja ne asiat, jotka he sitovat ja vapauttavat maan päällä, Jumalakin taivaassa sitoo tai antaa anteeksi.
Nähkää, veljet ja sisaret, millaisen vallan maanpäälliset ihmisevat saivat: he voivat sanallaan pelastaa tai hävittää ihmisen. Kenet? Katumattoman ja suruttoman, joka ei halua toteuttaa Kristuksen käskyä. Tämän takia, rakkaat veljeni ja sisareni, rientäkäämme kaikki rippi-isiemme luokse pelossa ja vavistuksessa, kuten juoksisimme Kristuksen luokse: koska juoksemme hänen luokseen, kun tunnustamme syntimme hänelle, kuten sanoo profeetta David 70. psalmissa:
- “Tunnustan syntini sinulle kansojen keskellä, Herra, laulan ylistystäsi kansakuntien joukossa.”
On hyvä, että tunnustamme syntimme ihmisille, mutta meidän täytyy tunnustaa syntimme Jumalalle. Tämän takia on sopivaa että tunnustamme kaikki syntimme häpeilemättä, salaamatta mitään tai häpeämättä sitä, mitä sanomme, tai kierrellen: koska Jumala tietää kaikki asiat, niin hyvät kuin huonotkin, ja ajatukset jotka meillä on: koska profeetta David sanoo 93. psalmissa:
- “Herra tuntee ihmisten ajatukset, että ne ovat turhia”.
Tämän takia, veljeni ja sisareni, juoskaamme kaikesta sydämestä hänen luokseen, ei petollisin mielin tai juonitellen, vaan puhtain sydämin, ja juoskaamme ilolla ja riemulla rippi-isän luo, koska juoksemme Jumalaa kohti kun tunnustamme syntimme. Juoskaamme niin kuin David sanoo 94. psalmissa:
- “Nyt iloiten laulakaa Herralle, kohottakaa hänelle riemuhuuto, hän on meidän turvakalliomme. Tulkaa hänen kasvojensa eteen ja kiittäkää, virittäkää hänelle riemuvirsi!”
Ihminen ei löydä usein tapahtuvaa synnintunnustusta suurempaa parannusta sielulleen. Oi niitä iskuja, joita ihminen antaa paholaiselle, kun hän tunnustaa syntinsä.
Ja jos joku ihminen on keskellä erämaata, missä ei ole rippi-isää jolle tunnustaa synnit, tunnustakoon hän syntinsä koko sielustaan Jumalan puoleen ja sanokoon: Herra, olen tehnyt syntiä enemmän kuin kukaan muu. Jumalahan tietää kaikki asiat, joten näyttämällä nöyryytesi, joka sinulla on Jumalaa kohtaan, itke Jumalan edessä ja Jumala ottaa vastaan synnintunnustuksesi. Koska David sanoo 75. psalmissaan:
- “Sillä ihmisen huoli tunnustetaan sinulle”
Ihmisen pitää vain muistaa syntejään, kohottaa mielensä Jumalan puoleen ja itkeä niitä ja tunnustaa suoraan syntinsä Jumalalle: ja aina on ihmisen hyvä itkeä syntejään Jumalalle, joka on sydäntentuntija, ja panna toivonsa häneen ja tunnustaa syntinsä useasti, kuten sanoo David 36. psalmissaan:
- “Luota Herraan ja tee hyvää, ja anna tiesi Herran haltuun, turvaa häneen. Hän pitää sinusta huolen! Hän antaa syyttömyytesi käydä esiin kirkkaana kuin aamun valo.”
Mutta kun kun ihminen on maassa tai paikassa, jossa on rippi-isä, juoskoon hänen luokseen: koska, niin kuin hän on tehnyt syntiä ihmistä vastaan ja riisuutunut häpeästä prostituoidun kanssa, ja kietoutunut paholaiseen ja tahrannut ruumiinsa, niin hän taas menee ihmisen luokse, paljastamaan kaikki hänen syntinsä: koska ihmisen kanssa hän teki syntiä, ihmisen kanssa hän myös sen tuhoaa ja hävittää, kuten Kristus teki meille - ihmisen, nimittäin Adamin, tähden, jouduimme poistumaan paratiisista, ja jälleen ihmisen tähden, nimittäin Jumalihmisen, jälleen astumme paratiisiin, kuten Damaskolainen sanoo Oktoekhoksessaan toisen ekhoksen kuudennessa oodissa:
- “Yhden ihmisen, ensimmäisen Adamin, kautta tuli muinoin maailmaan kuolema: ja yhden ihmisen, Jumalan Pojan, kautta ylösnousemus on tullut tunnetuksi.”
Samoin tämän asian sanoo myös apostoli Paavali ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä viidennessä luvussa:
- kuten yhden ihmisen takia kuoli monia ihmisiä, niin jälleen yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen, takia Jumalan armo ja lahja levittäytyi ihmisille.
Tällä tavalla mekin, kun teemme ihmisen kanssa syntiä, niin jälleen ihmiselle tunnustamme syntimme. Tämän takia myös apostoli Jaakob sanoo epistolansa viidennessä luvussa:
- “Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte.”
Niinpä kuten maallikot tunnustavat syntinsä rippi-isille, niin myös rippi-isille on hyödyllistä tunnustaa syntinsä toisille rippi-isille, toinen toisilleen: ja samalla tavalla he rukoilevat toistensa puolesta. Ja kuten maallikot tekevät palveluksia pappien ja piispojen puolesta pyytämällä heidän synneilleen anteeksi antamusta, niin papeillekin on hyödyllistä tehdä palveluksia muiden pappien ja piispojen puolesta pyytämällä heidän synneilleen anteeksiantamusta, ja että Jumala vapahtaisi heidät, kuten sanoo pyhä Paavali heprealaiskirjeensä viidennessä luvussa:
- “Jokainen ylipappi valitaan ihmisten joukosta, ja ihmisiä hänet myös asetetaan edustamaan, tuomaan Jumalalle lahjoja ja uhreja syntien sovittamiseksi. Koska hän itsekin on heikko, hän osaa kohdella ymmärtävästi tietämättömiä ja erehtyviä, ja heikkoutensa tähden hänellä on myös velvollisuus uhrata syntiuhreja yhtä lailla itsensä kuin kansan puolesta.”
Sillä kaikki me olemme syntisiä, niin piispat, papit kuin pappismunkit ja munkitkin ja kaikki maallikot: ja koska olemme syntisiä, olemme kaikki velvollisia tunnustamaan syntimme toisillemme, kuten he tekivät Jerusalemissa, kuten sanoo Luukas Apostolien teoissa 19. luvussa:
- “Monet uskovista saapuivat syntejään tunnustaen ja julistaen heidän tekojaan”
ja tehkäämme palveluksia toinen toistemme puolesta, pyytääksemme armoa synneillemme. Myös piispan on pyydettävä Jumalalta armoa kristityille, ja hänellä itselläänkin - onhan hän ihminen - on pakko olla joitain syntejä, ja hänen on myös omasta puolestaan tunnustettava synnit ja tehtävä se palvelus että hän antaa sen toiselle piispalle tai papille että hän anoisi Jumalalta hänelle syntien anteeksiantamusta, kuten jälleen sama Paavali sanoo heprealaiskirjeessään luvussa kahdeksan:
- “Jokaisen ylipapin virkaan kuuluu tuoda lahjoja ja uhreja Jumalalle, ja siksi myös meidän ylipapillamme tulee olla tuotavana uhrinsa.”
Siispä, veljet ja sisaret, pyydän teidän kaikkien rakkauttanne, juoskaamme kaikki rippi-isien luokse ja tunnustakaamme syntimme, niin piispat kuin pappismunkit, papit, maallikot, miehet ja naiset, lapset ja aikuiset, heittääksemme synnin taakan päältämme ja puhdistuaksemme lihan ja hengen saastaisuudesta. Ja kun tunnustamme syntejämme, ja kuolema meidät löytää, haluamme mennä ikuiseen valtakuntaan, jonka Herra valmisti niille, jotka rakastavat häntä: Tulkaamme siitä osallisiksi.
Amen.
(kreikasta suomentanut Jaakko Olkinuora)