Valamon luostarin menneisyys (väitös)
Ortodoksi.netista
Valamon luostarin vaikuttava menneisyys on 1800-luvun luomus
Väitös yleisen historian alalta
Väittelijä: Kati Parppei
Väitösaika ja –paikka: 2.10.2010, Itä-Suomen yliopisto, Joensuu
Suomalaisillekin tuttu Laatokan Valamon luostari on noussut uuteen kukoistukseen Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Sen nykymaine pohjautuu paitsi idylliseen sijaintiin, myös mielikuvaan yhdestä Venäjän vanhimmista – jopa vanhimmasta – luostarista. Filosofian lisensiaatti (väit.) Kati Parppei osoittaa yleisen historian väitöskirjassaan, että kiehtova kuva Valamosta ”Pohjolan Athos-vuorena” on 1800-luvun kansallisromanttinen tuotos.
Perustamisajankohta
Valamon luostarin perustamisajankohdasta on kiistelty pitkään, koska sen varhaisvaiheista ei ole juuri säilynyt lähteitä. Nykytiedon valossa näyttää siltä, että luostari perustettiin 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa osana laajempaa pohjoisten erämaiden ”luostarikolonisaatiota”. Valamo kuitenkin autioitui 1600-luvun alussa Ruotsin ja Moskovan välisten rajasotien seurauksena. Uudelleen se perustettiin sata vuotta myöhemmin. Valamon kehittymistä varakkaaksi ja tunnetuksi luostariksi pohjustivat sen sijainti lähellä uutta pääkaupunkia Pietaria sekä johtajien hyvät suhteet valtapiireihin, niin metropoliittoihin kuin tsaareihinkin.
Valamon kasvava maine loi 1700-luvun lopulta alkaen paineita kirjoittaa luostarille historia, joka vastaisi sen vahvistuvaa asemaa. Ongelmaksi nousi Valamon varhaishistoriaa koskevan lähdemateriaalin vähäisyys. Parppein väitöstutkimuksen lähtökohtana onkin mielenkiintoinen ristiriita: vaikka lähteitä oli vähän, alkoi 1800-luvulla ilmestyä toinen toistaan värikkäämpiä ja yksityiskohtaisempia kuvauksia rajaseutuluostarin menneisyydestä. Kuka niitä kirjoitti ja miksi? Millaista materiaalia niiden koostamiseen käytettiin, kun historiallisia dokumentteja luostarin varhaishistoriasta ei juuri ollut?
1800-luvulla hahmoteltu historia
Parppein tutkimus osoittaa, että Valamolle hahmoteltiin 1800-luvun aikana vaikuttava historia, joka vastasi sekä luostarin että kirkollisten ja maallisten valtapiirien tarpeisiin. Sen luomiseen ajan kansallisromanttisessa hengessä osallistuivat niin akateemiset historiantutkijat kuin innokkaat harrastelijatkin. Historiakuvausten kokoamiseen käytettiin sangen kirjavaa materiaalia: mainintoja kronikoissa, pyhimyselämäkertoja, paikallisia legendoja ja jopa asiakirjaväärennöksiä. Jälkimmäisten taustalta löytyy pietarilainen amatöörihistorioitsija ja kuuluisa väärentäjä A. I. Sulakadzev (1771-1830). Hänen keksimänsä yksityiskohdat – esimerkiksi idea muinaisessa Valamossa sijainneesta slaavivaltakunnasta – vaikuttavat mielikuviin luostarin historiasta vielä tänäkin päivänä.
Luostarin oman julkaisutoiminnan aloittaminen 1860-luvulla vakiinnutti Valamon kunniakkaasta historiasta kuvan, joka on sittemmin elänyt omaa elämäänsä populaarihistoriallisissa teoksissa, tietosanakirjoissa ja matkaoppaissa. Tuolloin vakiintuneet, yhä toistettavat käsitykset ovat heijastuneet vahvasti myös suomalaiseen Valamo-perinteeseen.
Sergein ja Hermanin alkuperä
Niinpä esimerkiksi ajatus luostarin perustajina kunnioitettujen Sergein ja Hermanin kreikkalaisesta alkuperästä on jäljitettävissä kreikkalaisen askeettisuuden korostamiseen Venäjän kirkollisessa kulttuurissa 1700-luvun lopulla. Suomessa ajatus omaksuttiin innolla, koska se sopi Suomen ortodoksisen kirkon kreikkalaispainotuksiin 1920-luvulta alkaen. Usein Herman esitetään suomalaisessa perinteessä karjalaisena, mikä puolestaan viittaa Sulakadzevin esittämään ideaan Hermanista paikallisena slaavina.
Väitöskirja
Parppein väitöskirja on tapaustutkimus aatteiden, arvojen ja politiikan heijastumisesta kulloisenkin ajan historiankirjoitukseen. Valamon aseman vahvistaminen kietoutui ajan suuriin aatteisiin ja poliittisiin linjoihin, jotka koskettivat sekä Venäjää että Eurooppaa laajemminkin. Sellaisia olivat muun muassa kansallishengen luominen ja rajaseutukysymykset.
FL (väit.) Kati Parppein yleisen historian väitöskirja ”Pyhimyksiä, legendoja ja väärennöksiä. Valamon luostarin historiografisen kuvan muotoutuminen” (Saints, Legends and Forgeries. The Formation of the Historiographical Image of Valaam Monastery) tarkastettiin Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä oli professori Ludvig Steindorff (Historisches Seminar der Christian-Alberts-Universität, D - 24098 Kiel) ja kustoksena professori Jukka Korpela Itä-Suomen yliopistosta.
Väittelijä
Kati Parppei on kirjoittanut ylioppilaaksi Joensuun Normaalikoulun lukiosta vuonna 1994. Hän on valmistunut Joensuun yliopistosta filosofian maisteriksi vuonna 2002 ja filosofian lisensiaatiksi vuonna 2009. Hän työskentelee tällä hetkellä projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa ja asuu Riihimäellä.
Lisätietoja: Kati Parppei, kati.parppei (at) uef.fi
(Itä-Suomen yliopiston väitöstiedote)
(-> In English)
Katso myös
- Kati Parppei: Valamon historiakuvan muotoutuminen 1800-luvulla