Ero sivun ”Jesajan kirja” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Jesajan kirja''' (hepreaksi ישׁעיהו, ''Yeshayahu tai Yəša‘ăyāhû'') on yksi [[Raamattu|Raamatun]] [[VT|Vanhan testamentin]] suurista profeetallisista kirjoista. Se on suomalaisen Raamatun 23. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin seitsemäs kirja. Se sisältää noin 700 - 600 eKr. eläneen [[Jesaja (profeetta)|profeetta Jesajan]] nimiin laitetut profetiat. |
'''Jesajan kirja''' (hepreaksi ישׁעיהו, ''Yeshayahu tai Yəša‘ăyāhû'') on yksi [[Raamattu|Raamatun]] [[VT|Vanhan testamentin]] suurista profeetallisista kirjoista. Se on suomalaisen Raamatun 23. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin seitsemäs kirja. Se sisältää noin 700 - 600 eKr. eläneen [[Jesaja (profeetta)|profeetta Jesajan]] nimiin laitetut profetiat. |
||
Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon ''Deuterojesaja'', luvut 56–66 puolestaan ''Tritojesaja''. |
Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; useiden tutkijoiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon ''Deuterojesaja'', luvut 56–66 puolestaan ''Tritojesaja''. Alkuosan luvut 1-39 ovat useiden tutkijoiden mukaan joko Jesajan itsensä tai hänen oppilaittensa kirjoittamia. |
||
Jesajan kirjan viesti olettaa, että lukija tuntee muuta Raamattua, erityisesti Vanhan testamentin alkuosia. Hän vakuuttaa, että Jumala on päättänyt ottaa ja pitää kansan itsellään. Jesajalle tämä on itsestään selvää, koska Jumala vaivautui vapauttamaan epämääräisen joukon orjia Egyptistä ja sieti heitä, vaikka he olivat hankalia koko Luvattuun maahan suuntautuneen erämaavaelluksen ajan. Seuraavat sukupolvet eivät olleet sen parempia — he olivat Jesajan oman ajan kiittämättömiä ja uskottomia miehiä ja naisia. Jumalan uskollisuus voidaan selittää ainoastaan hänen rakkaudellaan. |
Jesajan kirjan viesti olettaa, että lukija tuntee muuta Raamattua, erityisesti Vanhan testamentin alkuosia. Hän vakuuttaa, että Jumala on päättänyt ottaa ja pitää kansan itsellään. Jesajalle tämä on itsestään selvää, koska Jumala vaivautui vapauttamaan epämääräisen joukon orjia Egyptistä ja sieti heitä, vaikka he olivat hankalia koko Luvattuun maahan suuntautuneen erämaavaelluksen ajan. Seuraavat sukupolvet eivät olleet sen parempia — he olivat Jesajan oman ajan kiittämättömiä ja uskottomia miehiä ja naisia. Jumalan uskollisuus voidaan selittää ainoastaan hänen rakkaudellaan. |
Versio 1. toukokuuta 2009 kello 13.13
Tämä artikkeli muodostaa osan sarjasta: Vanha testamentti - Septuaginta | |
tai lyhyemmin "LXX", Koinee-kreikkalainen versio heprealaisesta Raamatusta | |
Pentateukki tai "Laki" | |
1. Mooseksen kirja eli Genesis | |
Historiakirjat | |
Joosua | Tuomarit | Ruut | |
Viisauden kirjat | |
Psalmit | |
Pienet profeetat tai "Kaksitoista profeettaa" Hoosea | Aamos | Miika | Joel | Obadja | Joona | |
Profeetat | |
Suuret profeetat Jesaja | Jeremia | Baruk | Valitusvirret | |
Liite | |
IV Makkabilaiskirja | |
Jesajan kirja (hepreaksi ישׁעיהו, Yeshayahu tai Yəša‘ăyāhû) on yksi Raamatun Vanhan testamentin suurista profeetallisista kirjoista. Se on suomalaisen Raamatun 23. ja juutalaisten Tanakhin Nevi'imin seitsemäs kirja. Se sisältää noin 700 - 600 eKr. eläneen profeetta Jesajan nimiin laitetut profetiat.
Jesajan kirjan luvut 40–66 eivät kuitenkaan kaikkien tutkijoiden mukaan ole hänen kirjoittamiaan; useiden tutkijoiden mukaan luvut 40–55 on kirjoittanut tuntematon Deuterojesaja, luvut 56–66 puolestaan Tritojesaja. Alkuosan luvut 1-39 ovat useiden tutkijoiden mukaan joko Jesajan itsensä tai hänen oppilaittensa kirjoittamia.
Jesajan kirjan viesti olettaa, että lukija tuntee muuta Raamattua, erityisesti Vanhan testamentin alkuosia. Hän vakuuttaa, että Jumala on päättänyt ottaa ja pitää kansan itsellään. Jesajalle tämä on itsestään selvää, koska Jumala vaivautui vapauttamaan epämääräisen joukon orjia Egyptistä ja sieti heitä, vaikka he olivat hankalia koko Luvattuun maahan suuntautuneen erämaavaelluksen ajan. Seuraavat sukupolvet eivät olleet sen parempia — he olivat Jesajan oman ajan kiittämättömiä ja uskottomia miehiä ja naisia. Jumalan uskollisuus voidaan selittää ainoastaan hänen rakkaudellaan.
Jesaja käsittelee kirjassaan palvonnan ja eettisen käyttäytymisen välistä suhdetta. Yksi hänen pääteemojaan on Jumalan kieltäytyminen ottamasta vastaan rituaaliuhreja niiltä, jotka kohtelevat muita julmasti ja epäoikeudenmukaisesti.
Jesaja puhuu myös epäjumalien palvonnasta, joka oli tuohon aikaan yleistä. Jesaja tarttui tähän myös useiden muiden profeettojen käsittelemään teemaan ja kertoi juutalaisille, että he ovat kuin haureutta harjoittava vaimo, joka on paennut todelliselta mieheltään, Jumalalta.
Yksi merkittävä teema on se, että Jumala on koko maailman jumala. Tuohon aikaan useiden jumalien uskottiin olevan paikallisia tai heimojumalia, jotka saattoivat osallistua sotiin ja jopa hävitä niitä. Näiden jumalien huolena oli ainoastaan tiettyjen valtakuntien suojelu. Jesajan Jumala oli ainoa oikea jumala ja koko ihmiskunnan jumala, ei ainoastaan juutalaisten jumala. Jumalaa ei kukaan voinut myöskään voittaa. Jos Jumalan kansa kärsi tappion taistelussa, se johtui ainoastaan siitä, että Jumala salli sen tapahtua. Jumala huolehtii myös muista kuin juutalaisten asioista. Hän on kutsunut Juudan ja Israelin kansat liittoon kanssaan ja antanut näille tehtävän opettaa hänestä maailmalle. Jesajan kirja käyttää Jumalasta usein nimitystä "Israelin Pyhä".
Lopullinen toistuva teema Jesajalle on Jumalan valtakunnan perustaminen maan päälle, ja valtakunnan hallitsijoiden ja kansan pyrkimys elää Jumalan tahdon mukaan.
Uuden testamentin kirjoittajat lainaavat Jesajan kirjaa usein. Tunnetuin lainauksista on Jesajan jakeen 7:14 lainaus Matteuksen evankeliumin jakeessa 1:23. Kohta ennustaa, että neitsyt tulee synnyttämään lapsen. Matteus selittää, että tämä kohta ennusti Jeesuksen syntymän.
(lähde: wikipedia)