Ero sivun ”Japanin ortodoksinen kirkko” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
(12 välissä olevaa versiota 2 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 13: | Rivi 13: | ||
jäsenmäärä=10 000 | |
jäsenmäärä=10 000 | |
||
kotisivut=[http://www.orthodoxjapan.jp 日本ハリストス正教会] |
kotisivut=[http://www.orthodoxjapan.jp 日本ハリストス正教会] |
||
⚫ | }}[[Kuva:Nikolai_kasatkin.jpg|thumb|<center>''Pyhä Nikolai Japanilainen (Kasatkin)''<br><small>(''valokuva: wikipedia'')</small></center>]][[Kuva:Daniel_jpn.jpg|thumb|<center>''Tokion arkkipiispa Daniel''<br><small>('' kuva © Japanin ortodoksinen kirkko'')</small></center>]]Pyhä '''[[Nikolai Japanilainen]]''' (''maalliselta nimeltään Ivan Dimitrievitš Kasatkin'') toi [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisuuden]] Japaniin 1800-luvulla. Vuonna 1861 [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän kirkko]] lähetti hänet Hakodateen, Hokkaidon saarelle Venäjän konsulaatin [[kappeli]]n [[Pappi|papiksi]]. Vaikka silloinen Shogunin hallinto esti japanilaisten käännyttämisen kristityiksi, kappelissa vieraili usein naapureita ja muitakin japanilaisia. |
||
}} |
|||
[[Kuva:Nikolai_kasatkin.jpg|thumb|left|<center>''Pyhä Nikolai Japanilainen (Kasatkin)''<br><small>(''valokuva: wikipedia'')</small></center>]] |
|||
⚫ | Pyhä '''Nikolai Japanilainen''' (''maalliselta nimeltään Ivan Dimitrievitš Kasatkin'') toi [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksisuuden]] Japaniin 1800-luvulla. Vuonna 1861 [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän kirkko]] lähetti hänet Hakodateen, Hokkaidon saarelle Venäjän konsulaatin [[kappeli]]n [[Pappi|papiksi]]. Vaikka silloinen |
||
Huhtikuussa 1868 kolme näistä vierailijoista kääntyi |
Huhtikuussa 1868 kolme näistä vierailijoista kääntyi ortodokseiksi ja he olivat ensimmäisiä Nikolain papillisen työn tuloksena saatuja käännynnäisiä Japanissa. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä japanilaisia ortodokseja, koska ennen heitä oli joitain japanilaisia, jotka olivat asuneet Venäjällä ja kääntyneet siellä ortodokseiksi. |
||
Lukuun ottamatta joitain lyhyitä matkajaksoja Nikolai pysyi Japanissa jopa Venäjä-Japani |
Lukuun ottamatta joitain lyhyitä matkajaksoja Nikolai pysyi Japanissa jopa Venäjä-Japani-sodankin (''1904 – 1905'') ajan ja levitti ortodoksisuutta maanlaajuisesti. Hänet nimitettiin vuonna 1880 Japanin ensimmäiseksi ortodoksiseksi [[piispa]]ksi. Nikolai perusti Tokioon katedraalin Kandan alueelle ja käytti yli 50 vuotta elämästään työhön siellä ja siksi Pyhän Ylösnousemuksen [[katedraali]] saikin lempinimen Kandan asukkailta. He nimittivät katedraalia nimellä ''Nikolai-do''. |
||
Alun alkaen lähetystehtävänä oli vahvistaa Japanin kirkon siteitä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon erityisesti taloudellisissa suhteissa. Sota Venäjän ja Japanin välillä loi kuitenkin vaikean poliittisen tilanteen kirkossakin. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen Japanin hallituksella oli uusia epäilyksiä Japanin ortodoksisen kirkon suhteen. He epäilivät kirkkoa käytettävän kommunistisen Neuvostoliiton vakoilun peiteorganisaationa. |
Alun alkaen lähetystehtävänä oli vahvistaa Japanin kirkon siteitä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon erityisesti taloudellisissa suhteissa. Sota Venäjän ja Japanin välillä loi kuitenkin vaikean poliittisen tilanteen kirkossakin. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen Japanin hallituksella oli uusia epäilyksiä Japanin ortodoksisen kirkon suhteen. He epäilivät kirkkoa käytettävän kommunistisen Neuvostoliiton vakoilun peiteorganisaationa. |
||
Toinen Japanin piispa, metropoliitta '''Sergei''' (''Tikhomirov'') joutui kärsimään paljon tällaisesta valtiollisesta epäilystä ja eroamaan piispallisesta tehtävästään. Metropoliitta kuoli oudoissa olosuhteissa elokuussa 1945 viisi päivää ennen sodan päättymistä. Venäjän kirkko kärsi samalla tavalla stalinistisesta politiikasta |
Toinen Japanin piispa, metropoliitta '''Sergei''' (''Tikhomirov'') joutui kärsimään paljon tällaisesta valtiollisesta epäilystä ja eroamaan piispallisesta tehtävästään. Metropoliitta kuoli oudoissa olosuhteissa elokuussa 1945 viisi päivää ennen sodan päättymistä. Venäjän kirkko kärsi samalla tavalla stalinistisesta politiikasta eikä sillä ollut mahdollisuuksia auttaa nuorta Japanin kirkkoa. |
||
Viidentoista sotavuoden aikana (''1930 – 1945''), joista vuodesta 1939 vuoteen 1945 toisessa maailmansodassa, kristillisyys, eritoten ortodoksisuus Japanissa kärsi vaikeista olosuhteista. Kuten jo aikaisemmin arkkipiispa Nikolain elämän viime vuosina Japanissa harkittiin kirkon hallinnossa mahdollisuutta vihkiä oma japanilainen piispa. Vaikka seuraavien kymmenien vuosien kuluessa oli esillä eri kandidaatteja, ketään ei kuitenkaan erilaisista syistä johtuen muodollisesti nimitetty tehtävään. Tilanne muuttui vuonna 1939, kun Japanin parlamentti ''Kokkai'' edellytti hallitusta rekisteröimään kaikki kirkot. Rekisteröiminen tarkoitti samalla, että ulkomaalainen ei voinut palvella rekisteröimättömän kirkon virassa, vaikka lainsäädäntö ei muuten itsessään tällaista edellyttänyt ei-japanilaisilta. |
Viidentoista sotavuoden aikana (''1930 – 1945''), joista vuodesta 1939 vuoteen 1945 toisessa maailmansodassa, kristillisyys, eritoten ortodoksisuus Japanissa kärsi vaikeista olosuhteista. Kuten jo aikaisemmin arkkipiispa Nikolain elämän viime vuosina Japanissa harkittiin kirkon hallinnossa mahdollisuutta vihkiä oma japanilainen piispa. Vaikka seuraavien kymmenien vuosien kuluessa oli esillä eri kandidaatteja, ketään ei kuitenkaan erilaisista syistä johtuen muodollisesti nimitetty tehtävään. Tilanne muuttui vuonna 1939, kun Japanin parlamentti ''Kokkai'' edellytti hallitusta rekisteröimään kaikki kirkot. Rekisteröiminen tarkoitti samalla, että ulkomaalainen ei voinut palvella rekisteröimättömän kirkon virassa, vaikka lainsäädäntö ei muuten itsessään tällaista edellyttänyt ei-japanilaisilta. |
||
Vuoden 1940 aikana kirkon johto jakaantui sen mukaan, miten he toteuttivat lain kirjainta ja metropoliitta Sergei pantiin ''”eläkkeelle”''. Ryhmittymät valitsivat omia ehdokkaitaan, yksi ryhmä lähestyi |
Vuoden 1940 aikana kirkon johto jakaantui sen mukaan, miten he toteuttivat lain kirjainta ja metropoliitta Sergei pantiin ''”eläkkeelle”''. Ryhmittymät valitsivat omia ehdokkaitaan, yksi ryhmä lähestyi [[ROCOR]]in, Venäjän ulkomailla olevan kirkon edustajia, ja melko nopeasti tämän ryhmän toimesta piispaksi valittiin '''John Ono''', joka vihkimisen jälkeen käytti nimeä '''Nikolai'''. |
||
Isä John oli naimisissa ja sen vuoksi molempien puolisojen oli ennen Isä |
Isä John oli naimisissa ja sen vuoksi molempien puolisojen oli ennen Isä Johnin piispaksi vihkimistä tehtävä luostarilupaus. Niinpä isä John ja hänen vaimonsa Vera matkustivat Mantšuriaan ja isä John vihittiin elokuussa 1941 piispaksi nimellä Nikolai ja vaimo Vera siirtyi luostariin. Erimielisyydet kahden ortodoksisen ryhmittymän välillä Japanissa jatkuivat kuitenkin sitten koko sodan ajan. |
||
Japanilaisten antauduttua läntiset, pääosin amerikkalaiset liittolaiset, sodan voittajat, omaksuivat myötämielisen suhtautumisen kristinuskoon. Neuvostoliiton hallitseman Venäjän kirkon kontrolli Japanin kirkossa estettiin liittoutuneiden komentajan käskystä huolimatta Venäjän kirkon amerikkalaisen San Franciscon metropoliitta '''Theodosios''' (''Pashkovskin'') pojan eversti '''Boris Pashin''' ponnistuksista. Suurin osa sekä slaavilaisista että kreikkalaisista amerikkalaisista |
Japanilaisten antauduttua läntiset, pääosin amerikkalaiset liittolaiset, sodan voittajat, omaksuivat myötämielisen suhtautumisen kristinuskoon. Neuvostoliiton hallitseman Venäjän kirkon kontrolli Japanin kirkossa estettiin liittoutuneiden komentajan käskystä huolimatta Venäjän kirkon amerikkalaisen San Franciscon metropoliitta '''Theodosios''' (''Pashkovskin'') pojan eversti '''Boris Pashin''' ponnistuksista. Suurin osa sekä slaavilaisista että kreikkalaisista amerikkalaisista osallistui paikallisen ortodoksisen seurakunnan palveluksiin ja ortodoksisuus Japanissa otti askeleen eteenpäin. |
||
Sodan aikana Japanin ortodoksisella kirkolla ei ollut |
Sodan aikana Japanin ortodoksisella kirkolla ei ollut juuri lainkaan yhteyksiä ulkomaille. Sodan jälkeen Venäjän kirkosta huolimatta [[Amerikan ortodoksinen kirkko|Amerikan ortodoksisen kirkon]] (''OCA'') edeltäjä ''Amerikan metropoliittakunta'' auttoi Japanin ortodoksisen kirkon uudelleen perustamista ja vuodesta 1946 alkaen Amerikan metropoliittakunta nimitti arkkipiispan johtamaan Japanin kirkkoa. Monista nuorista, jotka olivat opiskelleet New Yorkissa OCA:n [[Pyhän Vladimirin seminaari]]ssa, tuli Japanin ortodoksisen kirkon johtajia. Sen sijaan vähemmistö piispa Nikolain johdolla liittyi Moskovan patriarkaatin alaiseksi ja tämä ryhmä tunnetaan nimellä ''Venäjän ortodoksinen kirkko Japanissa'' (''Подворье Русской Православиой Церкви в Японии''). |
||
Myöhemmin kun Venäjän ortodoksisen kirkon tilanne parani, Japanin ortodoksinen kirkko tuli jälleen Venäjän kirkon alaisuuteen. Vuonna 1970 Nikolai Kasatkin [[Kanonisointi|kanonisoitiin]] Moskovan patriarkaatin toimesta ja hänet tunnetaan Japanin apostolina |
Myöhemmin kun Venäjän ortodoksisen kirkon tilanne parani, Japanin ortodoksinen kirkko tuli jälleen Venäjän kirkon alaisuuteen. Vuonna 1970 Nikolai Kasatkin [[Kanonisointi|kanonisoitiin]] Moskovan patriarkaatin toimesta ja hänet tunnetaan Japanin apostolina pyhänä Nikolaina. Hänen muistelupäivänsä on helmikuun 3. päivä (juliaanisen kalenterin mukaan 16.2.). |
||
Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi piispa '''Andronikin''' (''Nikolski'') [[pyhä]]ksi ja marttyyriksi. Hänet nimitettiin aikanaan Kioton ensimmäiseksi piispaksi ja hän kuoli myöhemmin Venäjällä Permin arkkipiispana Venäjän vallankumouksen aikana. |
Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi piispa '''Andronikin''' (''Nikolski'') [[pyhä]]ksi ja marttyyriksi. Hänet nimitettiin aikanaan Kioton ensimmäiseksi piispaksi ja hän kuoli myöhemmin Venäjällä Permin arkkipiispana Venäjän vallankumouksen aikana. |
||
Nykyään (2009) Venäjän podvori ja Japanin kirkko ovat sovitelleet välejään ja ne ovat kohtuullisen hyvissä väleissä keskenään muistellen [[Liturgia|liturgioissaan]] niin Moskovan patriarkkaa kuin Tokion arkkipiispaa ja koko Japanin metropoliittaa, Japanin ortodoksisen kirkon päämiestä KP '''Danielia''' (''Nushiro''). |
Nykyään (2009) Venäjän [[podvori]] ja Japanin kirkko ovat sovitelleet välejään ja ne ovat kohtuullisen hyvissä väleissä keskenään muistellen [[Liturgia|liturgioissaan]] niin Moskovan patriarkkaa kuin Tokion arkkipiispaa ja koko Japanin metropoliittaa, Japanin ortodoksisen kirkon päämiestä KP '''[[Daniel (arkkipiispa)|Danielia]]''' (''Nushiro''). |
||
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
[[:Käyttäjä:Hannu|HAP]] |
||
{{Ortodoksiset kirkot}} |
|||
[[Luokka:Japani]] |
[[Luokka:Japani]] |
Nykyinen versio 1. helmikuuta 2011 kello 08.01
Japanin autonominen ortodoksinen kirkko | |
Perustaja(t) | Pyhä Nikolai Japanilainen |
Autokefalian/autonomian myöntäminen | 1970 |
Autokefalia/autonomia tunnustettu | 1970 Venäjä |
Nykyinen päämies | Tokion arkkipiispa, Koko Japanin metropoliitta Daniel (Nushiro) |
Keskuspaikka | Tokio, Japani |
Alue | Japani |
Ulkomaiset alueet / diaspora | - |
Liturginen kieli/kielet | japani |
Kirkkomusiikki / musiikillinen traditio | venäläinen |
Kirkkokalenteri | juliaaninen kalenteri |
Jäsenmäärä (arvio) | 10 000 |
Viralliset kotisivut | 日本ハリストス正教会 |
Pyhä Nikolai Japanilainen (maalliselta nimeltään Ivan Dimitrievitš Kasatkin) toi ortodoksisuuden Japaniin 1800-luvulla. Vuonna 1861 Venäjän kirkko lähetti hänet Hakodateen, Hokkaidon saarelle Venäjän konsulaatin kappelin papiksi. Vaikka silloinen Shogunin hallinto esti japanilaisten käännyttämisen kristityiksi, kappelissa vieraili usein naapureita ja muitakin japanilaisia.
Huhtikuussa 1868 kolme näistä vierailijoista kääntyi ortodokseiksi ja he olivat ensimmäisiä Nikolain papillisen työn tuloksena saatuja käännynnäisiä Japanissa. He eivät kuitenkaan olleet ensimmäisiä japanilaisia ortodokseja, koska ennen heitä oli joitain japanilaisia, jotka olivat asuneet Venäjällä ja kääntyneet siellä ortodokseiksi.
Lukuun ottamatta joitain lyhyitä matkajaksoja Nikolai pysyi Japanissa jopa Venäjä-Japani-sodankin (1904 – 1905) ajan ja levitti ortodoksisuutta maanlaajuisesti. Hänet nimitettiin vuonna 1880 Japanin ensimmäiseksi ortodoksiseksi piispaksi. Nikolai perusti Tokioon katedraalin Kandan alueelle ja käytti yli 50 vuotta elämästään työhön siellä ja siksi Pyhän Ylösnousemuksen katedraali saikin lempinimen Kandan asukkailta. He nimittivät katedraalia nimellä Nikolai-do.
Alun alkaen lähetystehtävänä oli vahvistaa Japanin kirkon siteitä Venäjän ortodoksiseen kirkkoon erityisesti taloudellisissa suhteissa. Sota Venäjän ja Japanin välillä loi kuitenkin vaikean poliittisen tilanteen kirkossakin. Bolsevikkivallankumouksen jälkeen Japanin hallituksella oli uusia epäilyksiä Japanin ortodoksisen kirkon suhteen. He epäilivät kirkkoa käytettävän kommunistisen Neuvostoliiton vakoilun peiteorganisaationa.
Toinen Japanin piispa, metropoliitta Sergei (Tikhomirov) joutui kärsimään paljon tällaisesta valtiollisesta epäilystä ja eroamaan piispallisesta tehtävästään. Metropoliitta kuoli oudoissa olosuhteissa elokuussa 1945 viisi päivää ennen sodan päättymistä. Venäjän kirkko kärsi samalla tavalla stalinistisesta politiikasta eikä sillä ollut mahdollisuuksia auttaa nuorta Japanin kirkkoa.
Viidentoista sotavuoden aikana (1930 – 1945), joista vuodesta 1939 vuoteen 1945 toisessa maailmansodassa, kristillisyys, eritoten ortodoksisuus Japanissa kärsi vaikeista olosuhteista. Kuten jo aikaisemmin arkkipiispa Nikolain elämän viime vuosina Japanissa harkittiin kirkon hallinnossa mahdollisuutta vihkiä oma japanilainen piispa. Vaikka seuraavien kymmenien vuosien kuluessa oli esillä eri kandidaatteja, ketään ei kuitenkaan erilaisista syistä johtuen muodollisesti nimitetty tehtävään. Tilanne muuttui vuonna 1939, kun Japanin parlamentti Kokkai edellytti hallitusta rekisteröimään kaikki kirkot. Rekisteröiminen tarkoitti samalla, että ulkomaalainen ei voinut palvella rekisteröimättömän kirkon virassa, vaikka lainsäädäntö ei muuten itsessään tällaista edellyttänyt ei-japanilaisilta.
Vuoden 1940 aikana kirkon johto jakaantui sen mukaan, miten he toteuttivat lain kirjainta ja metropoliitta Sergei pantiin ”eläkkeelle”. Ryhmittymät valitsivat omia ehdokkaitaan, yksi ryhmä lähestyi ROCORin, Venäjän ulkomailla olevan kirkon edustajia, ja melko nopeasti tämän ryhmän toimesta piispaksi valittiin John Ono, joka vihkimisen jälkeen käytti nimeä Nikolai.
Isä John oli naimisissa ja sen vuoksi molempien puolisojen oli ennen Isä Johnin piispaksi vihkimistä tehtävä luostarilupaus. Niinpä isä John ja hänen vaimonsa Vera matkustivat Mantšuriaan ja isä John vihittiin elokuussa 1941 piispaksi nimellä Nikolai ja vaimo Vera siirtyi luostariin. Erimielisyydet kahden ortodoksisen ryhmittymän välillä Japanissa jatkuivat kuitenkin sitten koko sodan ajan.
Japanilaisten antauduttua läntiset, pääosin amerikkalaiset liittolaiset, sodan voittajat, omaksuivat myötämielisen suhtautumisen kristinuskoon. Neuvostoliiton hallitseman Venäjän kirkon kontrolli Japanin kirkossa estettiin liittoutuneiden komentajan käskystä huolimatta Venäjän kirkon amerikkalaisen San Franciscon metropoliitta Theodosios (Pashkovskin) pojan eversti Boris Pashin ponnistuksista. Suurin osa sekä slaavilaisista että kreikkalaisista amerikkalaisista osallistui paikallisen ortodoksisen seurakunnan palveluksiin ja ortodoksisuus Japanissa otti askeleen eteenpäin.
Sodan aikana Japanin ortodoksisella kirkolla ei ollut juuri lainkaan yhteyksiä ulkomaille. Sodan jälkeen Venäjän kirkosta huolimatta Amerikan ortodoksisen kirkon (OCA) edeltäjä Amerikan metropoliittakunta auttoi Japanin ortodoksisen kirkon uudelleen perustamista ja vuodesta 1946 alkaen Amerikan metropoliittakunta nimitti arkkipiispan johtamaan Japanin kirkkoa. Monista nuorista, jotka olivat opiskelleet New Yorkissa OCA:n Pyhän Vladimirin seminaarissa, tuli Japanin ortodoksisen kirkon johtajia. Sen sijaan vähemmistö piispa Nikolain johdolla liittyi Moskovan patriarkaatin alaiseksi ja tämä ryhmä tunnetaan nimellä Venäjän ortodoksinen kirkko Japanissa (Подворье Русской Православиой Церкви в Японии).
Myöhemmin kun Venäjän ortodoksisen kirkon tilanne parani, Japanin ortodoksinen kirkko tuli jälleen Venäjän kirkon alaisuuteen. Vuonna 1970 Nikolai Kasatkin kanonisoitiin Moskovan patriarkaatin toimesta ja hänet tunnetaan Japanin apostolina pyhänä Nikolaina. Hänen muistelupäivänsä on helmikuun 3. päivä (juliaanisen kalenterin mukaan 16.2.).
Vuonna 2000 Venäjän ortodoksinen kirkko kanonisoi piispa Andronikin (Nikolski) pyhäksi ja marttyyriksi. Hänet nimitettiin aikanaan Kioton ensimmäiseksi piispaksi ja hän kuoli myöhemmin Venäjällä Permin arkkipiispana Venäjän vallankumouksen aikana.
Nykyään (2009) Venäjän podvori ja Japanin kirkko ovat sovitelleet välejään ja ne ovat kohtuullisen hyvissä väleissä keskenään muistellen liturgioissaan niin Moskovan patriarkkaa kuin Tokion arkkipiispaa ja koko Japanin metropoliittaa, Japanin ortodoksisen kirkon päämiestä KP Danielia (Nushiro).
Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot |
Autokefaliset kirkot |
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Ukraina* | Amerikka* |
Autonomiset kirkot |
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina |
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti. |