Ero sivun ”Viron ortodoksinen kirkko (MP)” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
(9 välissä olevaa versiota 3 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Viron ortodoksinen kirkko''' (viroksi: ''Eesti Őigeusu Kirik'', venäjäksi: ''Эстонская Православная Церковь / Estonskaja Pravoslavnaja Tserkov'') kuuluun [[eksarkaatti]]na [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän ortodoksiseen kirkkoon]]. Kirkkoa ei pidä sekoittaa [[Konstantinopoli]]n [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|ekumeenisen patriarkaatin]] alaisuudessa toimivaan [[Autonomia|autonomiseen]] [[Viron apostolinen ortodoksinen kirkko|Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon]], jota Venäjän kirkko ei tunnusta. |
[[Kuva:Tallinnan_katedraali.jpg|thumb|300px|<center>Tallinnan [[Aleksanteri Nevski]]n katedraali, joka on vuokrattu Viron ortodoksiselle kirkolle (MP). <br><small>(kuva © Hannu Pyykkönen)</small></center>]]'''Viron ortodoksinen kirkko''' (viroksi: ''Eesti Őigeusu Kirik'', venäjäksi: ''Эстонская Православная Церковь / Estonskaja Pravoslavnaja Tserkov'') kuuluun [[eksarkaatti]]na [[Venäjän ortodoksinen kirkko|Venäjän ortodoksiseen kirkkoon]]. Kirkkoa ei pidä sekoittaa [[Konstantinopoli]]n [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti|ekumeenisen patriarkaatin]] alaisuudessa toimivaan [[Autonomia|autonomiseen]] [[Viron apostolinen ortodoksinen kirkko|Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon]], jota Venäjän kirkko ei tunnusta. |
||
== Päämies == |
== Päämies == |
||
Rivi 11: | Rivi 11: | ||
== Historia == |
== Historia == |
||
Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun |
Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun Riian hiippakuntaan perustettiin nykyiseen Tallinnaan silloiseen Rääveliin (saksaksi: Reval) oma erillinen ''Räävelin vikariaatti''. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko päätti perustaa alueelle itsenäisen ortodoksisen kirkon. Virossa oli pari vuotta aiemmin julistettu valtiollinen itsenäisyys, joka tosin oli varsin horjuvalla pohjalla. Vuonna 1923 Viron ortodoksinen kirkko siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä. |
||
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko palasi Konstantinopolin alaisuuteen, kunnes jälleen uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan antaman tiedon mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. |
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko palasi Konstantinopolin alaisuuteen, kunnes jälleen uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan antaman tiedon mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. Virolaisilla on asiasta toisenlaisiakin mielipiteitä. |
||
Viron itsenäistyttyä jälleen osa ortodoksisista seurakunnista ei kuitenkaan halunnut liittyä Konstantinopolin alaiseen autonomiseen kirkkoon ja tätä seurasi yhdeksän vuoden jakso, jolloin näiden seurakuntien juridinen asema oli maassa epäselvä. Vuonna 2002 Viron sisäasiainministeriö rekisteröi Moskovan yhteyteen jääneet seurakunnat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimeltä Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko. |
|||
Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993. |
Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993. |
||
Rivi 19: | Rivi 21: | ||
== Nykytila == |
== Nykytila == |
||
Nykyään tässä Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa Viron ortodoksisessa kirkossa on 31 seurakuntaa, noin 40 (2009 – 43) pappia ja noin 10 (2009 – 14) diakonia. Kirkkoon kuuluu yksi nunnaluostari Pühtitsassa (Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster / Пюхтицкий Успенский женский монастырь). Kirkko noudattaa [[Juliaaninen kalenteri|juliaanista kirkkokalenteria]] aivan kuten |
Nykyään tässä Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa Viron ortodoksisessa kirkossa on 31 seurakuntaa, noin 40 (2009 – 43) pappia ja noin 10 (2009 – 14) diakonia. Kirkkoon kuuluu yksi nunnaluostari Pühtitsassa (Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster / Пюхтицкий Успенский женский монастырь), josta vuonna 1990 tuli stauropigiaalinen eli suoraan patriarkan alainen luostari. Kirkko noudattaa [[Juliaaninen kalenteri|juliaanista kirkkokalenteria]] aivan kuten patriarkaattinsakin. Arvioitu jäsenmäärä on (2009) noin 150 000 - 170 000. |
||
Virossa ilmestyvä kirkon oma venäjänkielinen julkaisu on nimeltään ''Мир православия / Mir Pravoslavija'' ja kotisivut löytyvät osoitteesta: [http://www.orthodox.ee http://www.orthodox.ee] |
Virossa ilmestyvä kirkon oma venäjänkielinen julkaisu on nimeltään ''Мир православия / Mir Pravoslavija'' ja kotisivut löytyvät osoitteesta: [http://www.orthodox.ee http://www.orthodox.ee] |
Nykyinen versio 9. helmikuuta 2011 kello 10.23
Viron ortodoksinen kirkko (viroksi: Eesti Őigeusu Kirik, venäjäksi: Эстонская Православная Церковь / Estonskaja Pravoslavnaja Tserkov) kuuluun eksarkaattina Venäjän ortodoksiseen kirkkoon. Kirkkoa ei pidä sekoittaa Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa toimivaan autonomiseen Viron apostoliseen ortodoksiseen kirkkoon, jota Venäjän kirkko ei tunnusta.
Päämies
Tämän Venäjän kirkon alaisuudessa toimivan kirkon päämies on nykyään (2009) Tallinnan ja koko Viron metropoliitta Kornelius (siviilinimeltään Вячеслав Васильевич Якобс / Vjašeslav Nikolajevitš Jakobs) . Hän seurasi kirkollisessa virassa Moskovan ja koko Venäjän patriarkaksi siirtynyttä (nyt jo kuollutta) Aleksei II:ta.
Suhteet koetuksella
Näiden kahden Virossa sijaitsevan kirkon välit ovat tulehtuneet ja välirikko on vaikuttanut myös patriarkaattien välisiin suhteisiin. Venäjän ortodoksinen kirkko on pääsääntöisesti vetäytynyt kaikista kokoontumisista, joihin on osallistunut myös Viron apostolisen ortodoksisen kirkon edustajia. Viron kirkkojen uudelleen muodostumisen yhteydessä oli lyhyt aika, jolloin Venäjän kirkolla ei ollut ehtoollisyhteyttä Konstantinopolin alaisen kirkon kanssa ja Suomen ortodoksisen kirkon suhteetkin olivat tiukalla Venäjän suuntaan, koska Viron ortodoksisen kirkon (EP) väliaikaiseksi päämieheksi määrättiin Suomen ortodoksisen kirkon silloinen päämies, KP arkkipiispa, nykyisin Nikean metropoliitta, Johannes. Ehtoollisyhteydet ovat palanneet, mutta suhteet ovat yhä jokseenkin kireät.
Historia
Viron ortodoksinen kirkko (MP) katsoo historiansa alkavan vuodesta 1917, kun Riian hiippakuntaan perustettiin nykyiseen Tallinnaan silloiseen Rääveliin (saksaksi: Reval) oma erillinen Räävelin vikariaatti. Venäjän vallankumouksen jälkeen vuonna 1920 Venäjän ortodoksinen kirkko päätti perustaa alueelle itsenäisen ortodoksisen kirkon. Virossa oli pari vuotta aiemmin julistettu valtiollinen itsenäisyys, joka tosin oli varsin horjuvalla pohjalla. Vuonna 1923 Viron ortodoksinen kirkko siirtyi Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin alaisuuteen yhdessä Suomen ortodoksisen kirkon kanssa, sillä Moskovan patriarkaattiin oli vaikea pitää yhteyttä.
Kun Neuvostoliitto miehitti Viron, kirkon autonomisuus otettiin pois ja siitä tuli Moskovan patriarkaatin alainen vuonna 1941. Saksalaismiehityksen aikaan 1941–1945 kirkko palasi Konstantinopolin alaisuuteen, kunnes jälleen uuden neuvostomiehityksen alkaessa kirkko siirtyi taas Moskovan alaisuuteen 1945. Moskovan antaman tiedon mukaan kirkko siirtyi patriarkaatin alaisuuteen vapaaehtoisesti, ilman painostusta. Virolaisilla on asiasta toisenlaisiakin mielipiteitä.
Viron itsenäistyttyä jälleen osa ortodoksisista seurakunnista ei kuitenkaan halunnut liittyä Konstantinopolin alaiseen autonomiseen kirkkoon ja tätä seurasi yhdeksän vuoden jakso, jolloin näiden seurakuntien juridinen asema oli maassa epäselvä. Vuonna 2002 Viron sisäasiainministeriö rekisteröi Moskovan yhteyteen jääneet seurakunnat uskonnolliseksi yhdyskunnaksi nimeltä Moskovan patriarkaatin Viron ortodoksinen kirkko.
Autonomisen aseman Viron ortodoksiselle kirkolle (MP) Venäjän ortodoksinen kirkko vahvisti vuonna 1993.
Nykytila
Nykyään tässä Moskovan patriarkaattiin kuuluvassa Viron ortodoksisessa kirkossa on 31 seurakuntaa, noin 40 (2009 – 43) pappia ja noin 10 (2009 – 14) diakonia. Kirkkoon kuuluu yksi nunnaluostari Pühtitsassa (Kuremäe Jumalaema Uinumise nunnaklooster / Пюхтицкий Успенский женский монастырь), josta vuonna 1990 tuli stauropigiaalinen eli suoraan patriarkan alainen luostari. Kirkko noudattaa juliaanista kirkkokalenteria aivan kuten patriarkaattinsakin. Arvioitu jäsenmäärä on (2009) noin 150 000 - 170 000.
Virossa ilmestyvä kirkon oma venäjänkielinen julkaisu on nimeltään Мир православия / Mir Pravoslavija ja kotisivut löytyvät osoitteesta: http://www.orthodox.ee
Autokefaliset ja autonomiset ortodoksiset kirkot |
Autokefaliset kirkot |
Neljä vanhaa patriarkaattia: Konstantinopoli | Aleksandria | Antiokia | Jerusalem Viisi uutta patriarkaattia: Venäjä | Serbia | Romania | Bulgaria | Georgia Autokefaliset arkkipiispakunnat: Kypros | Kreikka | Puola | Albania | Tšekki ja Slovakia | Ukraina* | Amerikka* |
Autonomiset kirkot |
Siinai | Suomi | Viro* | Japani* | Kiina* | Ukraina |
Merkki * tarkoittaa, ettei autokefaliaa tai autonomiaa ole tunnustettu ortodoksisessa maailmassa kattavasti. |