Herman Solovetskilainen

Pyhittäjä Herman Solovetskilaisen (muistopäivä 30. heinäkuuta) kotipaikaksi mainitaan Solovetskin luostarin omassa paterikonissa Tot'man kylä ja hän lienee syntynyt vuoden 1400 tienoilla hurskaaseen, mutta yksinkertaiseen perheeseen, jossa hän ei suuremmin saanut opillista sivistystä. Hän ei ilmeisesti koko elämänsä aikana oppinut lukemaan.

Vienanjoen alue

Pyhittäjä Herman Solovetskilainen vaikutti Vienanjoen alueella jo 1400-luvun alkupuoliskolla, kilvoitellen muun muassa Uikujoen varrella, josta hänet tapasi Valamon luostarissakin kilvoitellut Kirillo-Beloozerskin luostarin vanhus Savvati etsiessään syrjäistä kilvoittelupaikkaa. Pyhittäjä Herman eli erakkona Vienanmereen laskevan Viga- eli Uikujoen varrella sijainneen pienen tšasounan lähistöllä. Tšasouna oli rakennettu sinne 1400-luvun alkuvuosikymmeninä.

Solovetskin saari

Herman puhui Savvatille Solovetskin saaresta ja molemmat munkit ylittivät Vienanmeren ja asettuivat asumaan Solovetskiin. Tämä tapahtui kentises vuosien 1428 - 1429 tienoilla. He rakensivat itselleen keljat Sekir- (Sekirnaja-) kukkuloiden lähettyville ja elivät siellä yhdessä kuusi vuotta, minkä jälkeen pyhittäjä Herman siirtyi joksikin aikaan Äänisjoelle (Onega-joelle).

Pyhittäjä Savvati Solovetskilaisen (+1435) (muistopv 27.9) kuoleman jälkeen pyhä Herman jatkoi askeettisia ponnistelujaan Solovetskin saarella yhdessä toisen erämaa-asukkaan, pyhittäjä Sosima (Zosima) Solovetskilaisen (muistopv 17.4.) kanssa. Tällä Solovetskin saarella pyhittäjä Herman elikin sitten kaikkiaan yli viidenkymmenen vuoden ajan.

Ollen oppimaton ja lukutaidoton, mutta Jumalan kaitselmuksen ansiosta viisas, pyhittäjä Herman tahtoi kuitenkin varjella ja säilyttää pyhittäjien Savvatin ja Sosiman muiston muidenkin ihmisten iloksi ja mielen ylennykseksi. Siksi hän kutsui luokseen pappeja, jotta he kirjoittaisivat muistiin pyhittäjäisien elämänkerrat ja ne tapahtumat, joita heille sattui heidän elämänsä aikana. Pyhittäjä Herman piti itsekin kovasti noiden kirjoitettujen tekstien kuuntelemisesta luettuina, ja viimeisenä ohjeenaan opetuslapsilleen ja seuraajilleen hän pyysi näitä kokoamaan nuo kirjat luostarin suojaan.

Solovetskin luostarin normaaliin talouteen ja muuhun huolenpitoon ja tarpeisiin liittyvät purjehdukset mantereelle olivat raskaita ja vaarallisia sekä pitkiä vanhoille munkeille. Eräällä tällaisella matkalla Novgorodiin vuonna 1479 pyhittäjä Herman Solovetskilainen kuoli pyhän Antoni Roomalaisen (muistopv 3.8.) Antonievin luostarissa. Hänen ruumiinsa tuotiin Solovetskiin, mutta joidenkin räyhääjien vuoksi hänet jouduttiin hautaamaan pienen tšasounan luo Syväri- (Svir-) joen lähistöllä olevaan Heuroilan kylään.

Vuonna 1484 hauta päätettiin kuitenkin siirtää sinne, missä pyhittäjä itse oli työskennellyt eli Solovetskiin. Siirron yhteydessä huomattiin, että pyhittäjä Hermanin ruumis oli maatumaton.

Kanonisointi ja reliikit

Pyhittäjä Herman Solovetskilainen kanonisoitiin pyhäksi Solovetskin veljestön toiveesta ja Holmogorodin arkkipiispa Afanasijn suosituksella patriarkan ja tsaarin toimesta yli kaksisataa vuotta kuolemansa jälkeen. Pyhittäjä Herman haudattiin aluksi mahdollisesti vuonna 1484 Solovetskin pyhän Nikolaoksen kirkkoon yhdessä pyhittäjä Savvatin reliikkien kanssa, mutta kanonisoinnin jälkeen reliikeille rakennettiin oma kappeli ja myöhemmin ne siirrettiin vielä vuonna 1860 valmistuneeseen Solovetskin pyhän Hermanin kivikirkkoon.

Pyhittäjä Herman Solovetskiläisen muistopäivää vietetään ortodoksisessa kirkossa heinäkuun 30. päivänä. Pyhittäjäisää kunnioitetaan myös Karjalan valistajana. Karjalan valistajien yhteinen muistopäivä sijoittuu lokakuun viimeisen päivän ja marraskuun 6. päivän väliseen lauantaihin.

HAP

Kirjallisuutta

• Erkki Piiroinen: Karjalan pyhät kilvoittelijat, Pyhittäjä Herman Solokkalainen, ss.49-51
• Ortodoksia 49
• Jukka Korpela: Pyhä Herman Solovetskilainen ss. 94 - 108

Katso myös

• Pyhittäjä Savvati Solovetskilainen
• Pyhittäjä Sosima (Zosima) Solovetskilainen
• Pyhä Irinark Solovetskilainen