Ero sivun ”Uusi testamentti” versioiden välillä
Ortodoksi.netista
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 2: | Rivi 2: | ||
'''Uusi testamentti''' (UT) on toinen [[Raamattu|Raamatun]] testamenteista. Se on kristittyjen Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoittama jatko [[Vanha testamentti|Vanhalle testamentille]], ja käsittelee Vanhassa testamentissa luvatun Messiaan, joka tulkitaan siis Jeesukseksi, ja hänen lähimpien seuraajiensa elämää ja tekoja. |
'''Uusi testamentti''' (UT) on toinen [[Raamattu|Raamatun]] testamenteista. Se on kristittyjen Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoittama jatko [[Vanha testamentti|Vanhalle testamentille]], ja käsittelee Vanhassa testamentissa luvatun Messiaan, joka tulkitaan siis Jeesukseksi, ja hänen lähimpien seuraajiensa elämää ja tekoja. |
||
Kokonaisuudessaan Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa. Uuden testamentin [[Evankeliumi|evankeliumeissa]] (''[[Matteuksen evankeliumi|Matteus]], [[ |
Kokonaisuudessaan Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa. Uuden testamentin [[Evankeliumi|evankeliumeissa]] (''[[Matteuksen evankeliumi|Matteus]], [[Markuksen evankeliumi|Markus]], [[Luukaksen evankeliumi|Luukas]], [[Johanneksen evankeliumi|Johannes]]'') keskitytään Jeesuksen opetuksiin, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen (''[[Apostolien teot]]''), kolmetoista [[Paavali (apostoli)|apostoli Paavalin]] kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan ns. yleistä kirjettä sekä yhden apokalyptisen profetian (''Johanneksen ilmestys''). |
||
Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50–125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat [[Apostoli|apostoleja]], joiden on sanottu joko tunteneen Jeesuksen henkilökohtaisesti hänen elinaikanaan eli olleen Jeesuksen [[opetuslapsi]]a, tai olleen opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia. |
Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50–125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat [[Apostoli|apostoleja]], joiden on sanottu joko tunteneen Jeesuksen henkilökohtaisesti hänen elinaikanaan eli olleen Jeesuksen [[opetuslapsi]]a, tai olleen opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia. |
||
Versio 22. marraskuuta 2008 kello 10.24
Uusi testamentti (UT) on toinen Raamatun testamenteista. Se on kristittyjen Jeesuksen kuoleman jälkeen kirjoittama jatko Vanhalle testamentille, ja käsittelee Vanhassa testamentissa luvatun Messiaan, joka tulkitaan siis Jeesukseksi, ja hänen lähimpien seuraajiensa elämää ja tekoja.
Kokonaisuudessaan Uusi testamentti sisältää 27 kirjaa. Uuden testamentin evankeliumeissa (Matteus, Markus, Luukas, Johannes) keskitytään Jeesuksen opetuksiin, elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Evankeliumien lisäksi Uusi testamentti sisältää ensimmäisen kristillisen historiateoksen (Apostolien teot), kolmetoista apostoli Paavalin kirjoittamaa kirjettä, kahdeksan ns. yleistä kirjettä sekä yhden apokalyptisen profetian (Johanneksen ilmestys).
Uuden testamentin kirjat kirjoitettiin noin vuosina 50–125 kreikaksi. Kirjojen kirjoittajat olivat apostoleja, joiden on sanottu joko tunteneen Jeesuksen henkilökohtaisesti hänen elinaikanaan eli olleen Jeesuksen opetuslapsia, tai olleen opetuslasten seuraajia ja työtovereita. Lopullisesti Uuteen testamenttiin kuuluvien kirjojen kokoelma kanonisoitiin eli virallistettiin Karthagon kirkolliskokouksessa vuonna 397 Aleksandrian piispa Athanasioksen vuonna 367 esittämän kokoelman mukaiseksi. Sen osat olivat toki olleet kristittyjen yleisessä käytössä koko ajan ennen kanonisointia.
Uuden testamentin virallisen sisällön osalta lähes kaikki kristilliset kirkot ovat periaatteessa yksimielisiä, joskin käännökset ovat aiheuttaneet erimielisyyksiä esimerkiksi Suomenkin luterilaisen kirkon piirissä. Uuteen testamenttiin kuulumattomia ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina liikkuneita Jeesusta ja apostoleja käsitelleitä kristillisiä kirjoituksia nimitetään deuterokanonisiksi kirjoiksi tai läntisessä kirkossa apokryfisiksi tai pseudoepigrafisiksi.